15 artikla Maakaasun varastointilaitteiston haltijoiden sertifiointi

1.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että jokainen maakaasun varastointilaitteiston haltija, mukaan lukien mikä tahansa siirtoverkonhaltijan määräysvallassa oleva maakaasun varastointilaitteiston haltija, on tässä artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti joko sääntelyviranomaisen tai asianomaisen jäsenvaltion asetuksen (EU) 2017/1938 3 artiklan 2 kohdan nojalla nimeämän toimivaltaisen viranomaisen, kummassakin tapauksessa jäljempänä ”sertifioiva viranomainen”, sertifioima.

Tätä artiklaa sovelletaan myös maakaasun varastointilaitteiston haltijoihin, jotka ovat sellaisten siirtoverkonhaltijoiden määräysvallassa, jotka sertifioidaan direktiivin 2009/73/EY tai direktiivin (EU) 2024/1788 mukaisesti.

2.   Sertifioivan viranomaisen on viimeistään 1 päivänä helmikuuta 2023 tai 150 työpäivän kuluessa 9 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamispäivästä annettava sertifiointia koskeva päätösluonnos niiden maakaasun varastointilaitteiston haltijoiden osalta, joiden käyttämien maanalaisten maakaasuvarastojen kapasiteetti on yli 3,5 TWh, kun kaikki maakaasuvarastot oli maakaasun varastointilaitteiston haltijoiden lukumäärästä riippumatta täytetty 31 päivänä maaliskuuta 2021 ja 31 päivänä maaliskuuta 2022 tasolle, joka oli keskimäärin alle 30 prosenttia niiden enimmäiskapasiteetista.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen maakaasun varastointilaitteiston haltijoiden osalta sertifioivan viranomaisen on pyrittävä parhaansa mukaan antamaan sertifiointia koskeva päätösluonnos viimeistään 1 päivänä marraskuuta 2022.

Muiden kuin ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettujen maakaasun varastointilaitteiston haltijoiden osalta sertifioivan viranomaisen on annettava sertifiointia koskeva päätösluonnos viimeistään 2 päivänä tammikuuta 2024 tai 18 kuukauden kuluessa 8 tai 9 kohdan mukaisen ilmoituksen vastaanottamisesta.

3.   Arvioidessaan energian toimitusvarmuuteen kohdistuvaa riskiä unionissa sertifioivan viranomaisen on otettava huomioon kaikki maakaasun toimitusvarmuuteen unionin, kansallisella tai alueellisella tasolla liittyvät riskit sekä tällaisia riskejä mahdollisesti vähentävät seikat, jotka johtuvat muun muassa seuraavista:

4.   Jos sertifioiva viranomainen katsoo, että henkilö, joka käyttää suoraan tai välillisesti määräysvaltaa maakaasun varastointilaitteiston haltijassa tai käyttää oikeuksia siihen nähden, voisi vaarantaa unionin tai jäsenvaltion energian toimitusvarmuuden tai keskeiset turvallisuusedut, sertifioivan viranomaisen on evättävä sertifiointi. Vaihtoehtoisesti sertifioiva viranomainen voi antaa sertifiointia koskevan päätöksen ehdoin, joilla varmistetaan, että vähennetään riittävästi sellaisia riskejä, jotka voisivat vaikuttaa kielteisesti maanalaisten maakaasuvarastojen täyttämiseen, edellyttäen, että ehtojen toteutettavuus voidaan täysin varmistaa tehokkaalla täytäntöönpanolla ja seurannalla. Tällaisiin ehtoihin voi kuulua erityisesti vaatimus siitä, että maakaasun varastointilaitteiston omistaja tai maakaasun varastointilaitteiston haltija siirtää maakaasun varastointilaitteiston hallinnoinnin.

5.   Jos sertifioiva viranomainen katsoo, että maakaasun toimitukseen liittyviä riskejä ei voida vähentää 4 kohdan mukaisilla ehdoilla, muun muassa velvoittamalla maakaasun varastointilaitteiston omistaja tai maakaasun varastointilaitteiston haltija siirtämään maakaasun varastointilaitteiston hallinnointi, ja se epää sen vuoksi sertifioinnin, sen on

6.   Sertifioivan viranomaisen on ilmoitettava sertifiointia koskevasta päätösluonnoksestaan komissiolle viipymättä ja toimitettava sille kaikki asiaankuuluvat tiedot.

Komissio antaa sertifiointia koskevasta päätösluonnoksesta lausunnon sertifioivalle viranomaiselle 25 työpäivän kuluessa tällaisesta ilmoituksesta. Sertifioivan viranomaisen on otettava komission lausunto mahdollisimman tarkasti huomioon.

7.   Sertifioivan viranomaisen on annettava sertifiointia koskeva päätös 25 työpäivän kuluessa komission lausunnon vastaanottamisesta.

8.   Ennen kuin uusi maanalainen maakaasuvarasto otetaan käyttöön, maakaasun varastointilaitteiston haltija on sertifioitava 1–7 kohdan mukaisesti. Maakaasun varastointilaitteiston haltijan on ilmoitettava sertifioivalle viranomaiselle aikomuksestaan ottaa maakaasuvarasto käyttöön.

9.   Maakaasun varastointilaitteiston haltijoiden on ilmoitettava asiaankuuluvalle sertifioivalle viranomaiselle kaikista suunnitelluista liiketoimista, jotka edellyttäisivät uudelleenarviointia siitä, täyttävätkö ne 1–4 kohdassa säädetyt sertifiointivaatimukset.

10.   Sertifioivien viranomaisten on jatkuvasti valvottava maakaasun varastointilaitteiston haltijoita 1–4 kohdassa säädettyjen sertifiointivaatimusten noudattamisen osalta. Niiden on aloitettava sertifiointimenettely uudelleen vaatimusten noudattamisen uudelleenarvioimiseksi seuraavissa olosuhteissa:

11.   Jäsenvaltioiden on toteutettava kaikki tarvittavat toimenpiteet varmistaakseen omilla alueillaan sijaitsevien maanalaisten maakaasuvarastojen jatkuvan toiminnan. Kyseisten maanalaisten maakaasuvarastojen toiminta voidaan lopettaa vasta, jos tekniset ja turvallisuutta koskevat edellytykset eivät täyty tai jos sertifioiva viranomainen katsoo arvioinnin tehtyään ja otettuaan huomioon kaasun siirtoverkonhaltijoiden eurooppalaisen verkoston, jäljempänä ”Kaasu-ENTSO”, lausunnon, että tällainen toiminnan lopettaminen ei heikentäisi maakaasun toimitusvarmuutta unionin tai kansallisella tasolla.

Tapauksen mukaan on toteutettava asianmukaisia kompensoivia toimenpiteitä, jos toiminnan lopettamista ei ole sallittu.

12.   Komissio voi antaa tämän artiklan soveltamista koskevaa ohjausta.

13.   Tätä artiklaa ei sovelleta nesteytetyn maakaasun käsittelylaitosten osiin, joita käytetään varastointiin.