29 artikla Maksujärjestelmän periaatteet

1.   Lennonvarmistuspalvelujen maksut on määritettävä, pantava täytäntöön ja perittävä ilmatilan käyttäjiltä, sanotun kuitenkaan rajoittamatta jäsenvaltioiden mahdollisuutta rahoittaa tässä artiklassa tarkoitettu lennonvarmistuspalvelujen tarjoaminen julkisista varoista siltä osin kuin se on soveltuvin osin perussopimuksen kilpailusääntöjen mukaista.

Tämän artiklan ja 30–32 artiklan nojalla perustetun maksujärjestelmän on oltava johdonmukainen Chicagon yleissopimuksen 15 artiklan kanssa. Lentoreittimaksujen osalta tällä asetuksella ja 33 artiklassa tarkoitetuilla täytäntöönpanosäädöksillä perustetun maksujärjestelmän on oltava johdonmukainen Eurocontrolin lentoreittimaksuja koskevan maksujärjestelmän kanssa.

2.   Edellä olevaa 29–36 artiklaa ei sovelleta sellaisilla lentoasemilla tarjottaviin lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluihin, jotka sijaitsevat perustamissopimuksen soveltamisalaan kuuluvien jäsenvaltioiden alueella ja joilla on alle 80 000 IFR-lentoliikennetapahtumaa vuodessa. Jäsenvaltio voi kuitenkin päättää, että tällaisiin lähi- ja lähestymisalueen lennonvarmistuspalveluihin sovelletaan kyseisiä artikloja.

3.   Maksujen on perustuttava kustannuksiin, joita 8 ja 10 artiklan nojalla nimetyille lennonvarmistuspalvelun tarjoajille aiheutuu niistä palveluista ja toiminnoista, joita ilmatilan käyttäjille tarjotaan vahvistettuina viiteajanjaksoina, jotka määritellään 21 artiklan 3 kohdassa. Kyseisiin kustannuksiin voi sisältyä kohtuullinen kokonaispääoman tuotto.

4.   Maksujen on edistettävä turvallisten, tehokkaiden, toimivien ja kestävien lennonvarmistuspalvelujen tarjoamista siten, että tavoitteena on korkean turvallisuustason ja kustannustehokkuuden saavuttaminen samalla kun vähennetään ilmailun ympäristövaikutuksia.

5.   Tuloja, jotka 8 ja 10 artiklan nojalla nimetty lennonvarmistuspalvelun tarjoaja saa ilmatilan käyttäjiltä tämän artiklan mukaisesti perittävistä maksuista, ei saa käyttää sellaisten palvelujen rahoittamiseen, joita kyseinen lennonvarmistuspalvelun tarjoaja tarjoaa 11 artiklan mukaisesti markkinaehdoin, eikä kyseisen palveluntarjoajan harjoittaman muun kaupallisen toiminnan rahoittamiseen.

6.   Nimettyjen lennonvarmistuspalvelujen tarjoajien määritettyjä kustannuksia, toteutuneita kustannuksia ja niihin liittyviä tuloja koskevat taloudelliset tiedot on ilmoitettava kansallisille valvontaviranomaisille. Jotta komissio voi hoitaa tämän asetuksen mukaiset tehtävänsä, kansallisten valvontaviranomaisten on raportoitava kyseiset tiedot komissiolle 33 artiklassa tarkoitetussa täytäntöönpanosäädöksessä määriteltyjen yksityiskohtaisten sääntöjen mukaisesti. Määritettyjä kustannuksia, todellisia kustannuksia ja niihin liittyviä tuloja koskevat taloudelliset tiedot on asetettava ilmatilan käyttäjien saataville, ja ne on julkaistava 52 artiklan 3 kohdan mukaisesti.