|
+60 artikla Varsinaisen korvausvastuun laskeminen |
60 artikla Varsinaisen korvausvastuun laskeminen60 artikla Varsinaisen korvausvastuun laskeminen 1. Muu vakuutus kuin henkivakuutus a) Varaus lasketaan pääsääntöisesti jokaisen vakuutustapahtuman kohdalta erikseen vielä odotettavissa olevien menojen perusteella. Tilastollisia menetelmiä voidaan käyttää, jos niiden tuloksena saadaan riskien luonteeseen nähden riittävä varaus; jäsenvaltiot voivat kuitenkin säätää tai määrätä, että tällaisten menetelmien käyttö on hyväksyttävä etukäteen. b) Tähän varaukseen kuuluu myös tapahtuneet vakuutustapahtumat, joista ei tasepäivään mennessä ole tehty ilmoitusta; tämän varauksen laskemiseksi otetaan huomioon aikaisempi kokemus tasepäivän jälkeen ilmoitettujen vakuutustapahtumien lukumäärästä ja arvosta. c) Vastuuta laskettaessa otetaan huomioon vakuutustapahtumien selvittelykulut niiden alkuperästä riippumatta. d) Varsinaisen korvausvastuun määrästä vähennetään takaisin saatavat määrät, jotka on varovaisesti arvioidut ja jotka perustuvat siihen, että on saatu vakuutuksenottajan oikeudet kolmansien osapuolten suhteen (sijaantulo) tai laillinen omistusoikeus vakuutettuun omaisuuteen (pelastetun omaisuuden arvo). Kun nämä määrät ovat merkittäviä, ne on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa. e) Poiketen siitä, mitä d alakohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat säätää tai sallia, että takaisinsaatavat määrät ilmoitetaan taseen vastaavissa. f) Kun vahingosta aiheutuvat korvaukset on maksettava eläkkeenä, näitä vastuita varten varattavat määrät on laskettava yleisesti hyväksyttyjen vakuutusmatemaattisten menetelmien mukaan. g) Jokainen piilovähennys tai -diskonttaus, joka johtuisi joko siitä, että maksamattoman korvauksen varaus arvioidaan myöhemmin suoritettavaa korvausmäärää alhaisemmaksi nykyarvon mukaan tai muusta syystä, on kielletty. Jäsenvaltiot voivat sallia avoimen vähennyksen tai diskonttauksen sijoitustoiminnan tuoton huomioon ottamiseksi. Tällainen diskonttaus tai vähennys on sallittu vain seuraavin edellytyksin: i) vakuutustapahtuman selvittelyyn oletetaan kuluvan keskimäärin vähintään neljä vuotta kirjaamispäivästä; ii) vähennys tai diskonttaus toteutetaan yleisesti hyväksytyllä varovaisella tavalla; toimivaltaiselle viranomaiselle on etukäteen ilmoitettava kaikista menetelmän muutoksista; iii) yritys ottaa vahingonselvittelyn kokonaiskuluja laskiessaan huomioon kaikki tekijät, jotka saattavat nostaa näitä kuluja; iv) yrityksellä on käytettävissään riittävät tiedot vahinkojen korvausten kertymistä koskevan luotettavan mallin laatimiseksi; v) nykyarvojen laskennassa käytettävä korkotaso ei ole suurempi kuin varovainen arvio niiden varojen sijoitustuotosta, jotka on sijoitettu varsinaisen korvausvastuun kattamiseksi kyseisten korvausten maksamisen edellyttämänä aikana. Se ei ole suurempi kuin kumpikaan seuraavista: — kyseisistä varoista saatu tuotto viideltä edelliseltä vuodelta, — kyseisistä varoista saatu tuotto tasepäivää edeltävältä vuodelta. Kun yritys diskonttaa tai tekee vähennyksen, sen on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa varausten kokonaismäärä ennen diskonttausta tai vähennystä, vakuutustapahtumien ryhmät, jotka on diskontattu tai joiden osalta on tehty vähennys, sekä jokaisen vakuutustapahtumaryhmän osalta käytetyt menetelmät, ja erityisesti edellisen alakohdan iii ja v alakohdassa tarkoitettuihin arvioihin sovelletut tekijät ja käytetyt perusteet sen ajan arvioimisessa, joka kuluu ennen kuin korvaukset on maksettu. 2. Henkivakuutus a) Varsinainen korvausvastuu on yhtä suuri kuin edunsaajille maksettava määrä korotettuna vahingonselvittelykuluilla. Siihen kuuluu varaus niitä vakuutustapahtumia varten, joita ei vielä ole ilmoitettu. b) Jäsenvaltiot voivat säätää, että a alakohdassa tarkoitetut määrät ilmoitetaan vastattavien C.2 kohdassa. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|