7 JAKSO Arvostussäännöt

45 artikla

Sijoituksiin sovelletaan direktiivin 78/660/ETY 32 artiklaa, jonka mukaan tilinpäätöksen erien arvostuksen on perustuttava hankintameno- tai tuotantokustannusperiaatteeseen, jollei tämän direktiivin 46—49 artiklasta muuta johdu.

46 artikla

1.  Jäsenvaltiot voivat vaatia tai sallia, että vastaavien C kohdassa esitetyt sijoitukset arvostetaan niiden käypään arvoon 48 ja 49 artiklan mukaisesti laskettuna.

2.  Vastaavien D kohdassa esitetyt sijoitukset on arvostettava käypään arvoon.

3.  Kun sijoitukset on arvostettu hankintamenoon, niiden käypä arvo on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa.

Jäsenvaltiot, joissa sijoitukset arvostetaan tämän direktiivin tiedoksiantopäivänä hankintamenoon, voivat kuitenkin antaa vakuutusyrityksille mahdollisuuden ilmoittaa vastaavien C.I kohdassa sijoitusten käyvän arvon tilinpäätöksen liitetiedoissa ensimmäisen kerran viimeistään viiden vuoden kuluttua 70 artiklan 1 kohdassa tarkoitetusta päivästä, ja muiden sijoitusten käyvän arvon viimeistään kolmen vuoden kuluttua samasta päivästä alkaen.

4.  Kun sijoitukset arvostetaan käypään arvoon, niiden hankintameno on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa.

5.  Samaa arvostusmenetelmää sovelletaan kaikkiin sijoituksiin, jotka kuuluvat johonkin arabialaisella numerolla merkittyyn kohtaan tai jotka on esitetty vastaavien C.I kohdassa. ►M1  Jäsenvaltiot voivat sallia poikkeamisen tästä vaatimuksesta. ◄

▼M1

6.  Jokaiseen sijoitusten kohtaan sovellettu yksi tai useampi menetelmä sekä niiden avulla määritellyt luvut on yksilöitävä tilinpäätöksen liitetiedoissa.

▼M1

46 a artikla

1.  Kun varat ja vastuut on arvostettu direktiivin 78/660/EY 7 a jakson mukaisesti, sovelletaan tämän artiklan 2—6 kohtaa.

2.  Vastaavien D kohdassa esitetyt sijoitukset on arvostettava käypään arvoon.

3.  Kun sijoitukset arvostetaan hankintamenoon, niiden käypä arvo on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa.

4.  Kun sijoitukset arvostetaan käypään arvoon, niiden hankintameno on ilmoitettava tilinpäätöksen liitetiedoissa.

5.  Samaa arvostusmenetelmää sovelletaan kaikkiin sijoituksiin, jotka kuuluvat johonkin arabialaisella numerolla merkittyyn kohtaan tai jotka on esitetty vastaavien C I kohdassa. Jäsenvaltiot voivat sallia poikkeuksia tästä vaatimuksesta.

6.  Jokaiseen sijoitusten kohtaan sovellettu yksi tai useampi menetelmä ja niiden avulla saadut luvut on yksilöitävä tilinpäätöksen liitetiedoissa.

▼B

Article 46a

1.  Where assets and liabilities are valued in accordance with Section 7a of Directive 78/660/EEC, paragraphs 2 to 6 of this Article shall apply.

2.  The investments shown as assets under D shall be shown at their fair value.

3.  Where investments are shown at their purchase price, their fair value shall be disclosed in the notes on the accounts.

4.  Where investments are shown at their fair value, their purchase price shall be disclosed in the notes on the accounts.

5.  The same valuation method shall be applied to all investments included in any item denoted by an arabic numeral or shown as assets under C(I). Member States may permit derogations from this requirement.

6.  The method(s) applied to each investment item shall be stated in the notes on the accounts, together with the amounts so determined.

▼B

47 artikla

Kun sijoitukset on arvostettu käypään arvoon, sovelletaan direktiivin 78/660/ETY 33 artiklan 2 ja 3 kohtaa, jollei tämän direktiivin 37 ja 44 artiklasta muuta johdu.

48 artikla

1.  Muiden sijoitusten kuin maa-alueiden ja rakennusten ollessa kyseessä käypä arvo tarkoittaa markkina-arvoa, jollei 5 kohdasta muuta johdu.

2.  Kun sijoitukset on virallisesti otettu pörssilistalle virallisessa arvopaperipörssissä, markkina-arvo tarkoittaa tasepäivän arvoa tai, kun tasepäivä ei ole kaupantekopäivä pörssissä, tätä päivää edeltävän viimeisen kaupantekopäivän arvoa.

3.  Kun muille kuin 2 kohdassa tarkoitetuille sijoituksille on olemassa markkinat, markkina-arvolla tarkoitetaan sitä keskimääräistä hintaa, jolla näillä sijoituksilla käytiin kauppaa tasepäivänä tai, kun tasepäivä ei ole kaupantekopäivä, tätä päivää edeltävänä viimeisenä kaupantekopäivänä.

4.  Kun tilinpäätöksen laatimispäivänä 2 tai 3 kohdassa tarkoitetut sijoitukset on myyty tai ne on tarkoitus myydä lähiaikoina, markkina-arvosta vähennetään todelliset tai arvioidut myyntikulut.

5.  Lukuun ottamatta tapauksia, jolloin sovelletaan pääomaosuusmenetelmää direktiivin 78/660/ETY 59 artiklan mukaisesti, kaikki muut sijoitukset arvioidaan varovaisesti soveltamalla todennäköistä myyntihintaa.

6.  Tilinpäätöksen liitetiedoissa on aina selvitettävä tarkasti arvostusmenetelmä ja sen valinta on perusteltava asianmukaisesti.

49 artikla

1.  Maa-alueiden ja rakennusten ollessa kyseessä niiden käyvällä arvolla tarkoitetaan arviointipäivän markkina-arvoa, jota on tarvittaessa alennettava 4 ja 5 kohdan mukaisesti.

2.  Markkina-arvolla tarkoitetaan hintaa, jolla maa-alueet ja rakennukset voitaisiin arvostuspäivänä myydä halukkaan myyjän ja riippumattoman ostajan välisellä yksityisellä sopimuksella, kun on sovittu, että omaisuus on julkisesti tarjolla markkinoilla, että markkinaolot sallivat laillisen myynnin ja että ottaen huomioon omaisuuden luonteen myyntineuvotteluihin käytettävä aika on tavanomainen.

3.  Markkina-arvo määritetään arvostamalla erikseen jokainen maa-alue ja jokainen rakennus vähintään joka viides vuosi yleisesti hyväksyttyjen tai vakuutusalaa valvovien viranomaisten hyväksymien menetelmien mukaisesti. Direktiivin 78/660/ETY 35 artiklan 1 kohdan b alakohtaa ei sovelleta.

4.  Kun viimeisestä 3 kohdan mukaisesta arvon määrityksestä maa-alueiden ja rakennusten arvo on alentunut, tehdään aiheellinen arvonalennus. Näin määriteltyä alhaisempaa arvoa ei koroteta seuraavissa taseissa, jollei tämä korotus johdu uudesta markkina-arvon määrityksestä, joka on toteutettu 2 ja 3 kohdan mukaisesti.

5.  Kun tilinpäätöksen laatimispäivänä maa-alueet ja rakennukset on myyty tai ne on tarkoitus myydä lähiaikoina, 2 ja 4 kohdan mukaisesti määritellystä arvosta on vähennettävä todelliset tai arvioidut myyntikulut.

6.  Kun maa-alueiden ja rakennusten markkina-arvoa ei ole mahdollista määrittää, on hankintameno- tai tuotantokustannusperiaateella määriteltyä arvoa pidettävä käypänä arvona.

7.  Menetelmä, jota on käytetty maa-alueiden ja rakennusten käyvän arvon määrittelemiseksi, sekä niiden erittely arviointitilikausittain on yksilöitävä tilinpäätöksen liitetiedoissa.

50 artikla

Kun direktiivin 78/660/ETY 33 artiklaa sovelletaan vakuutusyrityksiin, se tapahtuu seuraavia yksityiskohtaisia sääntöjä noudattaen:

51 artikla

Direktiivin 78/660/ETY 35 artiklaa sovelletaan vakuutusyrityksiin seuraavasti:

Jäsenvaltiot voivat säätää, että sijoituksina esitettyjen arvopapereiden arvosta voidaan tehdä arvonalennus siten, että ne arvostetaan alimpaan arvoon, joka on niille annettu tasepäivänä.

52 artikla

Direktiivin 78/660/ETY 38 artiklaa sovelletaan tämän direktiivin 6 artiklassa määriteltyyn vastaavien F.I kohtaan.

53 artikla

Direktiivin 78/660/ETY 39 artiklaa sovelletaan tämän direktiivin 6 artiklassa määriteltyihin vastaavien E.I-III ja F.II kohtiin.

54 artikla

Muun vakuutusliikkeen kuin henkivakuutusliikkeen osalta aktivoidut hankintamenot lasketaan perusteella, joka vastaa vakuutusmaksun siirtovastuun määräytymisperustetta.

Henkivakuutuksen osalta aktivoitujen hankintamenojen laskenta voi olla osa 59 artiklassa tarkoitettua vakuutusmatemaattista laskentaa.

55 artikla

1.  

2.  Jos joukkovelkakirjat tai muut kiinteätuottoiset arvopaperit, joita ei ole arvostettu markkina-arvoon, myydään ennen erääntymistä ja tämä myyntitulo käytetään muiden joukkovelkakirjojen tai kiinteätuottoisten arvopapereiden ostoon, jäsenvaltiot voivat sallia, että tämän myyntitulon ja niiden kirjanpitoarvon erotus jaksotetaan tasaisesti alkuperäisen sijoituksen erääntymiseen asti.

56 artikla

Vakuutustekninen vastuuvelka

Vakuutusteknisen vastuuvelan määrän on aina oltava riittävän suuri, että yritys pystyy suoriutumaan kaikista vakuutussopimusten perusteella syntyvistä velvoitteista siinä määrin kuin kohtuudella voidaan ennakoida.

57 artikla

Vakuutusmaksun siirtovastuu

1.  Vakuutusmaksun siirtovastuu lasketaan periaatteessa jokaisen vakuutussopimuksen kohdalla erikseen. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia tilastollisten menetelmien, ja erityisesti murto-osamenetelmän ja kiinteäkertoimisten menetelmien käytön, kun oletetaan niiden antavan arviolta samat tulokset kuin sopimuskohtainen laskenta.

2.  Niissä vakuutuslajeissa, joiden osalta vahinkokehitys ei salli pro rata temporis -menetelmän soveltamista, voidaan soveltaa sellaisia laskentamenetelmiä, joissa riskin erilainen kehitys ajallisesti otetaan huomioon.

58 artikla

Vakuutusmaksun siirtovastuun lisävastuu

Edellä 26 artiklassa tarkoitettu vakuutusmaksun siirtovastuun lisävastuu lasketaan niiden korvaus- ja hallintokulujen perusteella, jotka todennäköisesti tapahtuvat tilikauden päätyttyä ja jotka perustuvat sitä ennen tehtyihin sopimuksiin, siltä osin kuin niiden arvioitu määrä on suurempi kuin vakuutusmaksun siirtovastuun ja näiden sopimusten perusteella saatavien vakuutusmaksujen määrä.

59 artikla

Henkivakuutuksen vakuutusmaksuvastuu

1.  Henkivakuutuksen vakuutusmaksuvastuu lasketaan pääsääntöisesti jokaisen henkivakuutussopimuksen kohdalla erikseen. Jäsenvaltiot voivat kuitenkin sallia tilastollisten tai matemaattisten menetelmien käytön, kun oletetaan niiden antavan arviolta samat tulokset kuin sopimuskohtainen laskenta. Tärkeimmistä oletuksista on annettava yhteenveto tilinpäätöksen liitetiedoissa.

2.  Laskennan suorittaa vuosittain aktuaari tai muu alan asiantuntija yleisesti hyväksyttyjen vakuutusmatemaattisten menetelmien mukaisesti.

60 artikla

Varsinaisen korvausvastuun laskeminen

1.  Muu vakuutus kuin henkivakuutus

2.  Henkivakuutus

61 artikla

1.  Kunnes myöhempi yhteensovittaminen on toteutettu, jäsenvaltiot voivat vaatia tai sallia seuraavien menetelmien soveltamisen, kun kyseisen vakuutusluokan tai -muodon luonteen vuoksi tiedot vakuutusten merkitsemisvuosilta saatavista vakuutusmaksuista, korvattavista vakuutustapahtumista tai molemmista ovat vuosittaista tilinpäätöstä laadittaessa riittämättömät salliakseen tarkkojen arvioiden laatimisen.

Ensimmäinen menetelmä

Vakuutusmaksutulon ylijäämä verrattuna vakuutuksen merkitsemisvuonna alkaneiden sopimusten nojalla maksettuihin korvauksiin ja kuluihin muodostaa vakuutusteknisen varauksen, joka kuuluu taseen vastattavien C.3 kohdassa esitettävään korvausvastuuseen. Varaus voidaan laskea myös tiettynä prosenttimääränä vakuutusmaksutulosta, kun tällaisen menetelmän soveltaminen on aiheellista vakuutetun riskin erityisluonteen vuoksi. Tarvittaessa tämän vakuutusteknisen varauksen määrää korotetaan, jotta se riittää kattamaan nykyiset ja tulevat sitoumukset. Tällä menetelmällä muodostettu vakuutustekninen varaus korvataan tavanomaisesti arvioidulla varsinaisella korvausvastuulla, heti kun riittävät tiedot on kerätty, ja viimeistään kolmannen vakuutusvuotta seuraavan tilivuoden lopussa.

Toinen menetelmä

62 artikla

Kunnes myöhempi yhteensovittaminen toteutetaan, niiden jäsenvaltioiden, jotka vaativat tasoitusvastuun muodostamista, on säädettävä näihin vastuihin sovellettavista arvostussäännöistä.