+325 l artikla Yleiset korkoriskitekijät
---+325 l artikla 1.
---+325 l artikla 2.
---+325 l artikla 3.
---+325 l artikla 4.
---+325 l artikla 5.
---+325 l artikla 6.
---+325 l artikla 7.
---+325 l artikla 8.
---+325 l artikla 9.

325 l artikla Yleiset korkoriskitekijät

-

1. Yleiskatsaus

,
325 l artikla 1.
Kaikille yleisille korkoriskitekijöille, mukaan lukien inflaatioriski ja valuuttojen välinen korkoperusteriski, on oltava kutakin valuuttaa kohti yksi alaluokka, joka sisältää erilaisia riskitekijätyyppejä.

Koron muutoksille herkkiin instrumentteihin sovellettavia yleisiä deltakorkoriskitekijöitä ovat asianomaiset riskittömät korot kutakin valuuttaa ja kutakin seuraavaa maturiteettia kohden: 0,25 vuotta, 0,5 vuotta, 1 vuosi, 2 vuotta, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta, 15 vuotta, 20 vuotta ja 30 vuotta. Laitosten on määritettävä pisteiden riskitekijät lineaarisen interpoloinnin avulla tai käyttämällä menetelmää, joka on johdonmukaisin niiden hinnoittelufunktioiden kanssa, joita laitoksen riippumaton riskienvalvontatoiminto käyttää markkinariskin tai voittojen ja tappioiden raportoinnissa toimivalle johdolle.
325 l artikla 2.
Laitokset saavat tiedot valuuttakohtaisista riskittömistä koroista laitoksen kaupankäyntivarastoon kuuluvista rahamarkkinainstrumenteista, joilla on alhaisin luottoriski, kuten yliyön indeksinvaihtosopimukset.
325 l artikla 3.
Jos laitokset eivät voi soveltaa 2 kohdassa tarkoitettua menetelmää, riskittömiä korkoja koskevat tiedot perustuvat yhteen tai useampaan markkinahintojen perusteella laskettuun swap-käyrään, joita laitos käyttää positioiden markkinahintaan arvostamiseen, kuten pankkienvälisten antolainauskorkojen swap-käyriin.

Jos 2 kohdassa ja tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa kuvatut markkinahintojen perusteella laskettuja swap-käyriä koskevat tiedot eivät ole riittäviä, riskittömät korot voidaan johtaa sopivimmasta tiettyä valuuttaa koskevasta valtionjoukkolainakäyrästä.

Jos laitokset soveltavat tämän kohdan toisessa alakohdassa säädetyn menettelyn mukaisesti johdettua yleistä korkoriskiä koskevia riskitekijöitä valtionlainainstrumentteihin, valtionlainainstrumenttia ei saa vapauttaa luottomarginaaliriskiä koskevista omien varojen vaatimuksista. Jos näissä tapauksissa ei ole mahdollista erottaa riskitöntä korkoa luottomarginaalia koskevasta osatekijästä, herkkyys tälle riskitekijälle on luokiteltava sekä yleiseen korkoriskiluokkaan että luottomarginaaliriskiluokkaan.
325 l artikla 4.
Kun kyse on yleisistä korkoriskitekijöistä, kukin valuutta muodostaa erillisen alaluokan. Laitosten on osoitettava samassa alaluokassa oleville riskitekijöille, joilla on eri maturiteetit, eri riskipainot 6 jakson mukaisesti.

Laitosten on sovellettava ylimääräisiä riskitekijöitä niiden velkainstrumenttien inflaatioriskiin, joiden kassavirrat ovat funktionaalisesti inflaatioasteesta riippuvaisia. Kyseisten ylimääräisten riskitekijöiden tulee koostua yhdestä vektorista, joka muodostuu markkinahintojen perusteella lasketuista inflaatiotasoista eri maturiteeteille valuutoittain. Vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä inflaatioasteita.
325 l artikla 5.
Laitosten on laskettava instrumentin herkkyys 4 kohdassa tarkoitetulle inflaatioriskiä koskevalle ylimääräiselle riskitekijälle instrumentin arvon muutoksena sen hinnoittelumallin mukaisesti tuloksena, joka saadaan 1 peruspisteen muutoksesta kussakin vektorin osatekijässä. Kukin valuutta muodostaa erillisen alaluokan. Kussakin alaluokassa laitosten on käsiteltävä inflaatiota yksittäisenä riskitekijänä riippumatta kunkin vektorin osatekijöiden määrästä. Laitosten on kuitattava kaikki tässä kohdassa kuvatulla tavalla lasketut herkkyydet inflaatioon alaluokan sisällä alaluokkakohtaisen yksittäisen nettoherkkyyden aikaansaamiseksi.
325 l artikla 6.
Velkainstrumentteihin, joissa suoritetaan maksuja eri valuutoissa, on myös sovellettava kyseisten valuuttojen välistä korkoperusteriskiä. Herkkyyksiin perustuvaa menetelmää sovellettaessa riskitekijöiden, joita laitosten on sovellettava, on oltava kunkin valuutan valuuttojen välinen korkoperusteriski suhteessa Yhdysvaltain dollariin tai euroon. Laitosten on laskettava valuuttojen välinen korkoperusteriski, jossa korkoperusteriski ei liity Yhdysvaltain dollariin tai euroon, joko korkoperusteriskinä suhteessa Yhdysvaltain dollariin tai korkoperusteriskinä suhteessa euroon.

Kunkin valuuttojen välisen korkoperusteriskitekijän on koostuttava yhdestä vektorista, joka muodostuu valuuttojen välisistä korkoperusteista eri maturiteeteille valuutoittain. Vektorin on sisällettävä kutakin velkainstrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä valuuttojen välisiä korkoperusteita. Kukin valuutta muodostaa eri alaluokan.

Laitosten on laskettava instrumentin herkkyys valuuttojen väliselle korkoperusteriskitekijälle instrumentin arvon muutoksena sen hinnoittelumallin mukaisesti tuloksena, joka saadaan 1 peruspisteen muutoksesta kussakin vektorin osatekijässä. Kukin valuutta muodostaa erillisen alaluokan. Kussakin alaluokassa on oltava kaksi mahdollista erillistä riskitekijää: euroon perustuva ja Yhdysvaltain dollariin perustuva, riippumatta kussakin valuuttojen välisessä korkoperustevektorissa olevien osatekijöiden määrästä. Yhtä alaluokkaa kohti voi olla enintään kaksi nettoherkkyyttä.
325 l artikla 7.
Yleisillä vega-korkoriskitekijöillä, joita sovelletaan optioihin, joilla on yleiseen korkotasoon herkästi reagoivia kohde-etuuksia, tarkoitetaan 2 ja 3 kohdassa tarkoitettujen asianomaisten riskittömien korkojen implisiittisiä volatiliteetteja, jotka on osoitettava alaluokkiin valuutan perusteella ja jaoteltava seuraaviin maturiteetteihin kussakin alaluokassa: 0,5 vuotta, 1 vuosi, 3 vuotta, 5 vuotta, 10 vuotta. Kutakin valuuttaa kohti on oltava yksi alaluokka.

Sovellettaessa nettoutusta laitosten on pidettävä implisiittisiä volatiliteetteja, jotka liittyvät samoihin riskittömiin korkoihin ja jotka jaotellaan samoihin maturiteetteihin, osana samaa riskitekijää.

Kun laitokset jaottelevat implisiittisiä volatiliteetteja tässä kohdassa tarkoitettuihin maturiteetteihin, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

a) 

kun option maturiteetti vastaa kohde-etuuden maturiteettia, on otettava huomioon yksittäinen riskitekijä, joka on jaoteltava kyseiseen maturiteettiin;

b) 

kun option maturiteetti on lyhyempi kuin kohde-etuuden maturiteetti, on otettava huomioon seuraavat riskitekijät:

i) 

ensimmäinen riskitekijä on jaoteltava option maturiteettiin;

ii) 

toinen riskitekijä on jaoteltava option kohde-etuuden jäljellä olevaan maturiteettiin option erääntymispäivänä.
325 l artikla 8.
Yleiset kaarevuuskorkoriskitekijät, joita laitosten on sovellettava, koostuvat yhdestä riskittömien korkojen vektorista, joka edustaa erityistä riskittömien korkojen tuottokäyrää, kutakin valuuttaa kohti. Kukin valuutta muodostaa eri alaluokan. Vektorin on sisällettävä kutakin instrumenttia kohden yhtä monta osatekijää kuin laitoksen kyseiseen instrumenttiin soveltamassa hinnoittelumallissa on muuttujina käytettäviä erilaisia riskittömien korkojen maturiteetteja.
325 l artikla 9.
Laitosten on laskettava instrumentin herkkyys kullekin riskitekijälle, jota käytetään kaarevuusriskikaavassa, 325 g artiklan mukaisesti. Kaarevuusriskiä sovellettaessa laitosten on otettava huomioon vektorit, jotka vastaavat eri tuottokäyriä ja joilla on eri määrä osatekijöitä kuin samalla riskitekijällä, edellyttäen, että kyseiset vektorit vastaavat samaa valuuttaa. Laitosten on kuitattava samaan riskitekijään kohdistuvat herkkyydet. Kutakin alaluokkaa varten on vain yksi nettoherkkyys.

Inflaatioriskiä ja valuuttojen välistä korkoperusteriskiä varten ei ole kaarevuusriskiä koskevia omien varojen vaatimuksia.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit