1. Arvioidessaan, sovelletaanko laitoksen sisäistä mallia johdonmukaisesti asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bi artiklan 1 kohdan mukaisesti laskettaessa kyseisen asetuksen 325 bc artiklassa tarkoitettuja osittaisen odotetun tappion arvoja, toimivaltaisten viranomaisten on
a)
tarkastettava, onko laitoksen odotettua tappiota kuvaavien riskimittarien arvioinnissa käyttämä estimaattori käsitteellisesti moitteeton ja hyväksyttävän tarkka;
b)
tarkastettava, määrittääkö laitos tietyn position riskitekijöiden tosiasialliset likviditeettihorisontit ottaen huomioon position maturiteetin asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bd artiklan 4 kohdan mukaisesti laskiessaan osittaisen odotetun tappion arvot
ja
, kuten kyseisen asetuksen 325 bc artiklan 1 kohdassa edellytetään;
c)
tarkastettava, onko laitos vahvistanut osana asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bi artiklan 1 kohdan e alakohdassa tarkoitettuja sisäisiä toimintatapoja objektiiviset kriteerit, jotka soveltuvat kyseisen asetuksen 325 bc artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun mallinnettavien riskitekijöiden osajoukon muodostavien riskitekijöiden valintaan;
d)
tarkastettava, pidetäänkö riskitekijät, jotka eivät kuulu laitoksen asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bc artiklan 2 kohdan a alakohdan mukaisesti valitsemaan mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoon, vakioina laskettaessa arvoja
ja
;
e)
tarkastettava, ovatko arvojen
ja arvojen
laskemisessa käytetyt tekniikat samat, lukuun ottamatta poikkeavuuksia, jotka ovat välttämättömiä asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bc artiklan 2–4 kohdassa säädettyjen vaatimusten noudattamisen varmistamiseksi;
f)
tarkastettava, käyttääkö laitos arvoja
laskiessaan tasavertaisesti painotettuja tietoja havainnointijaksolla;
g)
tarkastettava stressikauden määrittämisen osalta, että stressikauden määrittämiseksi testattu 12 kuukauden keskeytymätön ajanjakso alkaa viimeistään 1 päivänä tammikuuta 2007 asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bc artiklan 2 kohdan c alakohdan mukaisesti ja että laitoksen sisäisissä toimintatavoissa määritellään osittaisen odotetun tappion arvojen laskemisessa käytetyn stressikauden päivitystiheys sekä muut sen päivittämisen käynnistävät sovellettavat kriteerit.
Sovellettaessa e alakohtaa toimivaltaisten viranomaisten on saatava yleiskäsitys laitoksen viimeisimmän 12 kuukauden jakson ja stressijakson mukaan kalibroitujen osittaisen odotetun tappion arvojen laskemisessa käyttämien tekniikoiden eroista ja varmistettava, että nämä erot eivät ylitä sitä, mikä on tarpeen asetuksessa (EU) N:o 575/2013 säädettyjen vaatimusten noudattamiseksi.
Sovellettaessa g alakohtaa toimivaltaisten viranomaisten on myös aiempien päivitysten perusteella varmistettava, että stressikausi päivitetään vähintään neljännesvuosittain ja että laitos on noudattanut sisäisissä toimintatavoissaan määriteltyjä mahdollisia kriteerejä.
2. Sovellettaessa 1 kohdan a alakohtaa toimivaltaisten viranomaisten on
a)
tarkastettava, miten laitos valitsee käyttämänsä estimaattorin ja valinnan tueksi tehdyn analyysin;
b)
tarkastettava, vastaako odotetun tappion estimaattori joko asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bf artiklassa tarkoitettujen VaR-lukujen estimaattorin integraalia ymmärrettynä häntätodennäköisyyden funktiona nollasta yhteen vähennettynä asiaankuuluvalla luotettavuustasolla ja jaettuna yhdellä miinus asiaankuuluva luottamustaso, tai varovaisempaa vaihtoehtoa;
c)
mahdollista verrata laitoksen käyttämiä VaR-lukujen ja odotetun tappion estimaattoreita taulukkoon 1 sisältyviin estimaattoreihin;
Taulukko 1
VaR-lukujen estimaattorit
Odotetun tappion estimaattorit
;
jossa:
on arvioinnissa käytetyn otoksen i:nneksi pienin arvo, eli on vakavin tappio voitto-tappio-otoksessa ja yleensä suuri negatiivinen luku;
N on arvioinnissa käytetyn otoksen
arvojen lukumäärä;
α on häntätodennäköisyys eli yksi vähennettynä luotettavuustasolla;
on parametrin kokonaislukuosa;
ja odotetun tappion osalta olettaen, että , eli laskettuna otoksen vasemmanpuoleiselle hännälle;
ja odotetun tappion osalta olettaen, että , eli voitto-tappio-otoksen α-hännässä on useampi kuin yksi tappio;
.
d)
tarkastettava, jos odotettua tappiota kuvaavien riskimittarien laskenta perustuu Monte Carlo -simulaatioihin, että simulaatioiden määrä varmistaa lähentymisen kohti vakaita tuloksia.
Sovellettaessa d alakohtaa toimivaltaisten viranomaisten on tarkastettava laitoksen simulointien määrän määrittämiseksi suorittamat testit sekä tilastolliset testit, joilla varmistetaan, että simuloinnin generoimiseen käytettyjen sekvenssien satunnaisuusominaisuudet ovat asianmukaiset. Jos toimivaltainen viranomainen katsoo, että kyseiset testit ovat riittämättömät, se voi käyttää 4 kohdassa tarkoitettua arviointimenetelmää.
3. Sovellettaessa 1 kohdan b alakohtaa toimivaltaisten viranomaisten on
a)
edellytettävä, että laitos ilmoittaa Monte Carlo -simuloinnin tilastollisen virheen 95 prosentin luotettavuustasolla, ja varmistettava, että tilastollisen virheen mittaamiseen käytetty menetelmä on moitteeton;
b)
edellytettävä, että laitos laskee odotettua tappiota kuvaavat riskimittarit käyttäen useita eri siemenarvoja pitäen kaikki muut oletukset samoina;
c)
arvioitava, ovatko b alakohdan mukaisesta laskelmasta johtuvat erot eri siemenarvoja käyttäen saaduissa odotettua tappiota kuvaavissa riskimittareissa yhteensopivia a alakohdassa tarkoitetun tilastollisen virheen kanssa;
d)
katsoessaan, että c alakohdassa tarkoitetut tulokset ovat yhteensopimattomia, arvioitava, mikä on tällaisen yhteensopimattomuuden perimmäinen syy ja mikä määrä simulaatioita tarvitaan sen varmistamiseksi, että tilastollinen virhe on alle 5 prosenttia.
4. Sovellettaessa 1 kohdan c alakohtaa toimivaltaisten viranomaisten on
a)
saatava yleiskuva laitoksen valitsemista riskitekijöistä ja tarkastettava,
i)
varmistavatko kriteerit, että valittujen mallinnettavien riskitekijöiden tyyppien kattavuus on riittävä verrattuna kaikkiin mallinnettaviin riskitekijöihin, joille laitos altistuu;
ii)
ovatko kriteerit sellaiset, että asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bc artiklan 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetun kynnysarvon odotetaan ylittyvän ajan mittaan;
iii)
onko laitos testannut vaihtoehtoisia mallinnettavien riskitekijöiden osajoukkoja sen varmistamiseksi, että sen valinta ei aliarvioi omien varojen vaatimuksia;
iv)
suosiiko laitos valinnassaan riskitekijöitä, joiden osalta on olemassa tietoja stressikaudelta, verrattuna riskitekijöihin, joiden osalta käytetään arvioita, ja jos näin ei ole, toimivaltaisten viranomaisten on arvioitava, miksi laitos ei ole ottanut käyttöön tällaista kriteeriä ja parantaisiko eri valinta rajoittamatonta odotettua tappiota kuvaavien mittareiden ja osittaisen odotetun tappion arvojen laatua;
b)
tarkastettava, onko kaikkien riskitekijöiden tosiasialliseksi likviditeettihorisontiksi asetettu 10 päivää, jos position maturiteetti on alle 10 päivää, ja että tällainen positio ei vaikuta arvon
laskemiseen, kun
;
c)
jos position maturiteetti on Mat päivää ja
, tarkastettava, että
i)
kaikki kyseisen position riskitekijät, joiden likviditeettihorisontti on
, on osoitettu tosiasialliseen likviditeettihorisonttiin, joka on lyhyin asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bc artiklan 1 kohdassa olevassa taulukossa 1 esitetyistä likviditeettihorisonteista ja joka on suurempi tai yhtä suuri kuin Mat;
ii)
positio ei vaikuta arvon
laskentaan minkään indeksin j osalta, joka vastaa likviditeettihorisonttia, joka on suurempi kuin lyhyin asetuksen (EU) N:o 575/2013 325 bc artiklan 1 kohdassa olevassa taulukossa 1 esitetyistä likviditeettihorisonteista ja suurempi tai yhtä suuri kuin Mat;
d)
tarkastettava, että laitos on osoittanut kaikki position riskitekijät tosiasialliseen likviditeettihorisonttiin, joka vastaa riskitekijöille osoitettua likviditeettihorisonttia SubCatLH, jos position maturiteetti on Mat päivää ja
;
e)
tarkastettava, pitääkö laitos arvoa
laskiessaan vakiona ne riskitekijät, joiden tosiasiallinen likviditeettihorisontti on pienempi kuin indeksiä j vastaava likviditeettihorisontti.
Sovellettaessa a alakohdan ii alakohtaa toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava, millä marginaalilla laitos ylitti kynnysarvon edellisillä vuosineljänneksillä.
Sovellettaessa a alakohdan iii alakohtaa toimivaltaiset viranomaiset voivat edellyttää, että laitos testaa vaihtoehtoisia osajoukkoja, ja arvioida, johtavatko vaihtoehtoiset valinnat olennaisiin eroihin omien varojen vaatimuksissa, jos ne katsovat, että laitoksen suorittamat vaihtoehtoisten osajoukkojen testit ovat riittämättömiä.
