+LIITE II

LIITE II

JÄTTEEN KAATOPAIKKAKELPOISUUDEN PERUSTEET JA MENETTELYT

1. Johdanto

Tässä liitteessä esitetään

—

yleiset periaatteet jätteiden kelpoisuudesta tiettyyn kaatopaikkaluokkaan; tulevan jäteluokitusmenettelyn olisi perustuttava näille periaatteille,

—

suuntaviivat alustavan jätteen kelpoisuusmenettelyn luomiseksi, jota on noudatettava kunnes yhtenäinen jätteiden luokittelu- ja kaatopaikkakelpoisuusmenettely on kehitetty; tämän direktiivin 16 artiklassa tarkoitettu tekninen komitea kehittää tämän menettelyn sekä asianmukaiset näytteenottomenettelyt. Tekninen komitea laatii perusteet, jotka tiettyjen vaarallisten jätteiden on täytettävä, jotta ne voidaan hyväksyä tavanomaiselle jätteelle tarkoitetuille kaatopaikoille. Kyseisissä perusteissa on erityisesti otettava huomioon kyseisten jätteiden lyhyen, keskipitkän ja pitkän ajan liukoisuus. Kyseiset arviointiperusteet on laadittava kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta. Tekninen komitea laatii myös arviointiperusteet, jotka on täytettävä, jotta jäte voidaan hyväksyä maanalaiseen varastoon. Kyseisissä arviointiperusteissa on otettava huomioon erityisesti se, että jätteiden ei pitäisi reagoida toistensa tai kallion kanssa.

Tämä teknisen komitean työ on saatettava loppuun kolmen vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta, lukuun ottamatta tämän direktiivin liitteisiin liittyviä valvonta-, näytteenotto- ja tutkimusmenetelmien standardointiehdotuksia, jotka on hyväksyttävä kahden vuoden kuluessa tämän direktiivin voimaantulosta, ja se on toteutettava ottaen huomioon tämän direktiivin 1 artiklassa määritellyt tavoitteet.

2. Yleiset periaatteet

Sijoitettavan jätteen koostumus, huuhtoutuminen, käyttäytyminen pitkällä aikavälillä sekä yleiset ominaisuudet on tiedettävä mahdollisimman tarkasti. Jätteen kaatopaikkakelpoisuus voi perustua joko luetteloon kaatopaikalle vastaanotettavista jätteistä tai luetteloon jätteistä, joita ei saa sijoittaa kaatopaikalle, jotka on määritelty niiden luonteen ja alkuperän mukaan, sekä jätteen analysointimenetelmiin ja vastaanotettavan jätteen ominaisuuksien raja-arvoihin. Tässä direktiivissä esitettyjen jätteen tulevien kaatopaikkakelpoisuutta koskevien menettelyiden on mahdollisuuksien mukaan perustuttava vakioituihin jätteen analysointimenetelmiin ja vastaanotettavan jätteen ominaisuuksien standardoituihin raja-arvoihin.

Ennen tällaisten analysointimenetelmien ja raja-arvojen määrittelyä jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön ainakin kansallisia luetteloita eri kaatopaikkaluokkiin vastaanotettavista jätteistä tai luetteloita jätteistä, joita ei oteta vastaan tietyn kaatopaikkaluokan kaatopaikalle, tai määritellä perusteet luetteloihin merkitsemiselle. Jotta jäte otetaan vastaan tiettyyn kaatopaikkaluokkaan, sen tulee olla mainittu asianomaisessa kansallisessa luettelossa ti täyttää vastaavanlaiset perusteet kuin luetteloon merkitseminen edellyttää. Nämä luettelot tai vastaavat perusteet sekä analysointimenetelmä ja raja-arvot on lähetettävä komissiolle kuuden kuukauden kuluessa siitä kun direktiivi on saatettu osaksi kansallista lainsäädäntöä tai siitä, kun ne annetaan kansallisella tasolla.

Näitä luetteloita tai kelpoisuusperusteita olisi käytettävä paikkakohtaisten luetteloiden laatimisessa, eli luettelon laatimisessa direktiivin 9 artiklan mukaisesti luvassa yksilöidyistä hyväksytyistä jätteistä.

Ne perusteet, joiden nojalla jäte hyväksytään viiteluetteloihin tai johonkin kaatopaikkaluokkaan, voivat perustua joko muuhun lainsäädäntöön ja/tai jätteiden ominaisuuksiin.

Määriteltäessä perusteita jätteen kaatopaikkakelpoisuudelle johonkin kaatopaikkaluokkaan on otettava huomioon seuraavat seikat:

—

lähiympäristön suojelu (erityisesti pohjavesi ja pintavesi),

—

ympäristösuojelujärjestelmien suojaaminen (esim. vuoraukset ja suotoveden käsittelyjärjestelmät),

—

toivottujen jätteenstabilointiprosessien suojaaminen kaatopaikoilla,

—

ihmisten terveyttä uhkaavien vaarojen torjunta.

Esimerkkejä jätteen ominaisuuksiin perustuvista kaatopaikkakelpoisuusperusteista ovat:

—

vaatimukset siitä, että jätteen kokonaiskoostumus on tiedettävä,

—

jätteeseen sisältyvien orgaanisten aineiden määrien rajoitukset,

—

orgaanisen jätteen ainesosien biohajoavuutta koskevat vaatimukset tai rajoitukset,

—

mahdollisesti haitallisten tai vaarallisten erikseen määriteltyjen aineiden määrän rajoitukset (suhteessa edellä mainittuihin suojelua koskeviin perusteisiin),

—

mahdollisesti haitallisten tai vaarallisten erikseen määriteltyjen aineiden mahdollinen ja odotettavissa oleva suotautuminen (suhteessa edellä mainittuihin suojelua koskeviin perusteisiin),

—

jätteen ja siitä syntyvän suotoveden ekotoksikologiset ominaisuudet.

Jätteiden ominaisuuksiin perustuvien kaatopaikkakelpoisuusperusteiden on yleensä oltava erittäin tarkkoja pysyvien jätteiden kaatopaikkojen osalta, niiden ei tarvitse olla yhtä tarkkoja tavanomaisten jätteiden kaatopaikkojen osalta, ja vielä väljemmät ne voivat olla vaarallisten jätteiden kaatopaikkojen osalta, mikä johtuu kahden viimeksi mainitun luokan korkeammasta ympäristönsuojelun tasosta.

3. Testausta ja jätteen kaatopaikkakelpoisuutta koskevat yleiset menettelyt

Jätteen yleisen määrittelyn ja testauksen on perustuttava seuraavaan kolmitasoiseen porrastukseen:

Taso 1 :

Perusmäärittely. . Tämä käsittää lyhyt- ja pitkäaikaisen suotautumiskäyttäytymisen ja/tai jätteen ominaisuuksien perustellisen määrittelyn vakioitujen analyysi- ja käyttäytymistestausmenetelmien mukaisesti.

Taso 2 :

Laadunvalvontatesti. . Tämä käsittää joksottaisia testauksia yksinkertaisemmilla standardoiduilla analyysi- ja käyttäytymistestausmenetelmillä, jotta voitaisiin määritellä, täyttääkö jäte lupaehdot ja/tai erityiset viiteperusteet. Testeissä keskitytään päämuuttujiin ja perusmäärittelyllä tunnistettavaan käyttäytymiseen.

Taso 3 :

Tarkastus paikalla. . Tämä käsittää nopeat tarkastusmenetelmät sen varmistamiseksi, että jäte on sama kuin se, joka on ollut kelpoisuustestauksessa ja joka on kuvattu mukana olevissa asiakirjoissa. Tämä voi käsittää pelkästään jätekuorman silmämääräisen tarkastuksen ennen kuin se puretaan kaatopaikalle tai sen jälkeen.

Tietyntyyppinen jäte on tavallisesti määriteltävä tasolla 1, ja sen on täytettävä asianomaiset perusteet, jotta se hyväksytään viiteluetteloon. Tietyntyyppistä jätettä on testattava säännöllisesti (esimerkiksi vuosittain) tasolla 2, ja sen on täytettävä asianmukaiset perusteet, jotta se säilyisi paikkakohtaisessa luettelossa. Jokaiselle jätekuormalle, joka saapuu kaatopaikan portille, on suoritettava tason 3 mukainen tarkastus.

Tietyt jätetyypit voidaan väliaikaisesti tai pysyvästi jättää tason 1 testauksen ulkopuolelle. Tämä voi johtua siitä, että testaus on mahdoton toteuttaa tai että asianmukaisia testausmenetelmiä tai hyväksymisperusteita ei ole käytettävissä, tai se voi johtua poikkeavasta lainsäädännöstä.

4. Suuntaviivat alustaville kaatopaikkakelpoisuusmenettelyille

Ennen tämän liitteen lopullista valmistumista ainoastaan tason 3 testaus on pakollinen ja tason 1 ja 2 testauksia sovelletaan siinä laajuudessa kuin on mahdollista. Tässä alustavassa vaiheessa tiettyyn kaatopaikkaluokkaan kelpoisen jätteen on oltava joko rajoitetusta kansallisessa tai tätä kaatopaikkaluokkaa koskevassa paikkakohtaisessa luettelossa tai sen on täytettävä kyseiseen luetteloon merkitsemistä vastaavat arviointiperusteet.

Seuraavia yleisiä suuntaviivoja voidaan käyttää vahvistettaessa alustavia perusteita jätteiden kelpoisuudelle kolmeen tärkeimpään katopaikkaluokkaan tai vastaaviin luetteloihin:

Pysyvien jätteiden kaatopaikat: : ainoastaan 2 artiklan e alakohdassa määritellyt, pysyvät jätteet voidaan hyväksyä luetteloon.

Tavanomaisten jätteiden kaatopaikat: : jotta jätetyyppi voidaan hyväksyä luetteloon, se ei saa kuulua direktiivin 91/689/ETY soveltamisalaan.

Vaarallisten jätteiden kaatopaikat: : Alustavaan summittaiseen luetteloon vaarallisten jätteiden kaatopaikoista voidaan sisällyttää ainoastaan direktiivin 91/689/ETY soveltamisalaan kuuluvat jätetyypit. Tlälaisia jätetyyppejä ei kuitenkaan tulisi hyväksyä luetteloon ilman esikäsittelyä, jos niissä olevien mahdollisesti vaaralisten ainesosien kokonaispitoisuus ja kyseisten ainesosien suotautuvuus muodostavat lyhyellä aikavälillä riskin työympäristölle tai ympäristölle tai estävät riittävän stabiloinnin kaatopaikan suunnitelluksi käyttöajaksi.

▼M4 —————

▼M3

6. Metallista elohopeaa koskevat erityisvaatimukset

Kun metallista elohopeaa varastoidaan väliaikaisesti yli vuoden ajan, sovelletaan seuraavia vaatimuksia:

Elohopean koostumus:

Metallisella elohopealla on oltava seuraavat ominaisuudet:

—

elohopeapitoisuuden on oltava yli 99,9 prosenttia painosta,

—

elohopea ei saa sisältää epäpuhtauksia, jotka voisivat syövyttää hiiliterästä tai ruostumatonta terästä (esimerkiksi typpihappoliuos, kloridisuolaliuokset).

Säiliö

Metallisen elohopean varastointiin käytettävien säiliöiden on oltava korroosiota ja iskuja kestäviä. Tämän vuoksi on vältettävä hitsausta. Säiliöillä on oltava erityisesti seuraavat ominaisuudet:

—

säiliön materiaalina on hiiliteräs (vähintään ASTM A36) tai ruostumaton teräs (AISI 304, 316L),

—

säiliöt ovat kaasu- ja nestetiiviitä,

—

säiliön ulkopinta kestää varastointiolosuhteita,

—

säiliötyyppi on onnistuneesti läpäissyt pudotustestin ja tiiviystestit, sellaisena kuin ne on kuvattu vaarallisten aineiden kuljetusta koskeviin YK:n suosituksiin liittyvän käsikirjan ”Manual of Tests and Criteria” (Kokeet ja kriteerit) 6.1.5.3 ja 6.1.5.4 kohdassa.

Säiliön enimmäistäyttöaste ei saa olla yli 80:tä prosenttia tilavuudesta, jotta varmistetaan, että käytettävissä on riittävästi tyhjää tilaa eikä säiliöön voi aiheutua vuotoa eikä pysyvää muodonmuutosta korkeasta lämpötilasta johtuvan nesteen laajentumisen tuloksena.

Hyväksymismenettelyt

Ainoastaan ne säiliöt, joilla on todistus siitä, että ne täyttävät tässä kohdassa esitetyt vaatimukset, saadaan hyväksyä.

Hyväksymismenettelyissä on noudatettava seuraavia vaatimuksia:

—

ainoastaan metallinen elohopea, joka täyttää edellä esitetyt kaatopaikkakelpoisuuden vähimmäisperusteet, hyväksytään,

—

säiliöt on tarkastettava silmämääräisesti ennen varastointia. Vaurioituneita, vuotavia tai ruostuneita säiliöitä ei hyväksytä,

—

säiliöissä on oltava pysyvä leima (tehty metallin pintaan painamalla), jossa mainitaan säiliön tunnistusnumero, rakentamismateriaali, sen paino tyhjänä, valmistajan tunnus ja rakentamisajankohta,

—

säiliöissä on oltava siihen pysyvästi kiinnitetty laatta, jossa mainitaan todistuksen tunnusnumero.

Todistus

Kohdassa C mainitussa todistuksessa on oltava seuraavat tiedot:

—

jätteen tuottajan nimi ja osoite,

—

täyttämisestä vastaavan henkilön nimi ja osoite,

—

täyttämispaikka ja –päivä,

—

elohopean määrä,

—

elohopean puhtaus ja tarvittaessa kuvaus epäpuhtauksista, analyysiraportti mukaan luettuna,

—

vahvistus siitä, että säiliöitä käytetään yksinomaan elohopean kuljetukseen ja varastointiin,

—

säiliöiden tunnistusnumerot,

—

muut erityiset huomiot.

Todistukset antaa jätteen tuottaja tai tämän puuttuessa jätehuollosta vastaava henkilö.

▼B

1. Yleiskatsaus

Otsikko	Sääntely

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset
Lähde	Vaatimus

3. Liittyvät standardit

Standardit
Lähde	Vaatimus

Builddate: 04.08.2024 00:00:00 -Doknr: CELEX:31999L0031
EULAW -
EN: Legal acts of the European Union from EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © European Union. Re-use is authorised by Decision 2011/833/EU, provided the source is acknowledged; the consolidated texts are licensed under CC BY 4.0 (EUR-Lex legal notice). Divided into sections and converted into the GRCA format, the wording unchanged. Only the legislation published in the Official Journal of the European Union is deemed authentic.

DE: Rechtsakte der Europäischen Union aus EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © Europäische Union. Weiterverwendung nach Beschluss 2011/833/EU mit Quellenangabe gestattet; die konsolidierten Fassungen stehen unter CC BY 4.0 (Rechtlicher Hinweis von EUR-Lex). In Abschnitte aufgeteilt und in das GRCA-Format umgewandelt, der Wortlaut unverändert. Verbindlich sind allein die im Amtsblatt der Europäischen Union veröffentlichten Rechtsakte.