8 b artikla Tarkkailtavien aineiden luettelo

Tarkkailtavien aineiden luettelossa voi kerrallaan olla enintään kymmenen ainetta, aineryhmää tai pilaantumisen indikaattoria, ja siinä on ilmoitettava seurantamatriisit ja mahdolliset analyysimenetelmät kunkin aineen osalta. Kyseiset seurantamatriisit ja -menetelmät eivät saa aiheuttaa kohtuuttomia kustannuksia toimivaltaisille viranomaisille. Tarkkailtavien aineiden luetteloon sisällytettävät aineet on valittava niiden aineiden joukosta, joista saatavilla olevat tiedot osoittavat, että ne saattavat unionin tasolla aiheuttaa vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä merkittävän riskin, ja joiden seurantatiedot ovat riittämättömät. Tarkkailtavien aineiden luetteloon on sisällytettävä uutta huolta aiheuttavat aineet.

Kemikaaliviraston 1 a kohdan mukaisesti laatimien tieteellisten raporttien perusteella komissio sisällyttää tarkkailtavien aineiden luetteloon mikromuovit ja mikrobilääkeresistenssin esiintymistä, kehittymistä tai leviämistä kuvaavat asianmukaiset indikaattorit, jäljempänä ’mikrobilääkeresistenssiä kuvaavat indikaattorit’, edellyttäen, että käytettävissä on luotettavia näytteenotto- ja analyysimenetelmiä, jotka eivät aiheuta kohtuuttomia kustannuksia. Komissio määrittää 1 päivään joulukuuta 2027 mennessä tällaiset näytteenotto- ja analyysimenetelmät.

Tarkkailtavien aineiden luetteloa ajan tasalle saattaessaan komissio poistaa tarkkailtavien aineiden luettelosta sellaiset aineet tai indikaattorit, joiden osalta direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan 2 kohdassa tarkoitettu riskinarviointi voidaan tehdä ilman täydentäviä seurantatietoja. Yksittäinen aine, aineryhmä tai indikaattori voidaan kuitenkin säilyttää tarkkailtavien aineiden luettelossa toisen, enintään kolmen vuoden pituisen jakson ajan, jos täydentävät seurantatiedot ovat tarpeen vesiympäristölle aiheutuvan riskin arvioimiseksi.

Kuhunkin ajan tasalle saatettuun tarkkailtavien aineiden luetteloon sisällytetään myös yksi tai useampi muu aine, aineryhmä tai indikaattori, joiden osalta komissio katsoo kemikaaliviraston tieteellisten raporttien perusteella, että vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä saattaa aiheutua laajalle levinnyt riski, jollei 1 kohdan mukaisesta enintään kymmenen ainetta, aineryhmää tai indikaattoria sisältävästä ajan tasalle saatetusta tarkkailtavien aineiden luettelosta muuta johdu.

Mikromuoveja ja mikrobilääkeresistenssiä kuvaavia indikaattoreita ei säilytetä luettelossa toista peräkkäistä kolmen vuoden jaksoa, ellei käytettävissä ole yhdenmukaistettua ja luotettavaa riskinarviointimenetelmää, jonka soveltaminen osoittaa, että ensimmäisen seurantajakson aikana kerätyt seurantatiedot eivät riitä sen riskin arvioimiseen, jonka ne aiheuttavat vesiympäristölle tai vesiympäristön välityksellä.

Kunkin jäsenvaltion on valittava ainakin yksi seuranta-asema, johon on lisättävä yksi seuranta-asema, jos asukkaita on yli miljoona, sekä sellainen määrä asemia, joka vastaa jäsenvaltion maantieteellistä aluetta neliökilometreinä jaettuna 60 000:lla pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun, ja sellainen määrä asemia, joka vastaa jäsenvaltion väestöä miljoonan tarkkuudella jaettuna viidellä miljoonalla pyöristettynä lähimpään kokonaislukuun.

Edustavien seuranta-asemien ja kunkin aineen, aineryhmän tai indikaattorin seurantatiheyden ja -ajoituksen valinnassa jäsenvaltioiden on otettava huomioon kausivaihtelu sademäärissä, vedenkorkeudessa, käyttötavoissa sekä aineen, aineryhmän tai indikaattorin mahdollisessa esiintymisessä. Seurantatiheyden on oltava vähintään kaksi kertaa vuodessa, kun seuranta suoritetaan vedessä, ja vähintään kerran vuodessa, kun seuranta suoritetaan sedimentin tai eliöstön osalta. Jos sellaisten aineiden osalta, jotka ovat herkkiä ilmasto- tai kausivaihteluille, edellytetään tiheämpää seurantaa, seurantatiheyden lisääminen on vahvistettava ja perusteltava teknisesti 1 kohdan nojalla annetussa täytäntöönpanosäädöksessä, jossa vahvistetaan tarkkailtavien aineiden luettelo.

Jos jäsenvaltio pystyy keräämään ja toimittamaan komissiolle riittävät, vertailukelpoiset, edustavat ja viimeaikaiset seurantatiedot tietystä aineesta, aineryhmästä tai indikaattorista olemassa olevien seurantaohjelmien tai tutkimusten pohjalta, se voi päättää olla ryhtymättä kyseisen aineen, aineryhmän tai indikaattorin osalta tarkkailtavien aineiden luetteloon liittyvän mekanismin mukaiseen täydentävään seurantaan edellyttäen, että aineen, aineryhmän tai indikaattorin seuranta on tehty käyttäen menetelmiä, jotka ovat tarkkailtavien aineiden luettelon laatimista koskevassa täytäntöönpanosäädöksessä tarkoitettujen seurantamatriisien ja analyysimenetelmien sekä komission direktiivin 2009/90/EY ( 14 ) mukaisia.

Jos komissio toteaa tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun kemikaaliviraston arvioinnin perusteella, ettei vesiympäristölle aiheutuvan riskin arvioimiseksi enää tarvita lisäseurantaa, kyseinen kemikaaliviraston arviointi otetaan huomioon direktiivin 2000/60/EY 16 artiklan mukaisesti tämän direktiivin liitteessä I tai liitteessä II olevassa C osassa olevien aineiden luetteloiden uudelleentarkastelussa.