|
+LIITE II |
LIITE II
LIITE II HIILIJALANJÄLKI 1. Soveltamisala Tämä liite sisältää pääkohdat siitä, miten hiilijalanjälki lasketaan. Tämän asetuksen 7 artiklassa tarkoitetut hiilijalanjäljen yhdenmukaistettu laskenta- ja todennusmenetelmä, joka annetaan delegoidulla säädöksellä, perustuu tässä liitteessä esitettyihin keskeisiin osatekijöihin, ovat linjassa ympäristöjalanjälkeä koskevan Euroopan komission menetelmän (PEF-menetelmä) viimeisimmän version ja asianmukaisten tuotteen ympäristöjalanjälkeä koskevien tuoteryhmäsääntöjen (PEFCR-säännöt) kanssa ja vastaavat kansainvälisiä sopimuksia ja teknistä ja tieteellistä kehitysastetta elinkaariarvioinnin alalla. Elinkaaren hiilijalanjäljen laskennan on perustuttava materiaaliluetteloon, energiaan ja apumateriaaleihin, joita käytetään tietyssä valmistuslaitoksessa tietyn akku- tai paristomallin valmistamiseen. Erityisesti elektroniset komponentit, esimerkiksi akunhallintayksikkö ja turvayksiköt, ja katodimateriaalit on yksilöitävä oikein, koska niistä voi tulla akkujen tai paristojen hiilijalanjäljen pääasiallinen aiheuttaja. 2. Määritelmät Tässä liitteessä tarkoitetaan:
a)
’toimintotiedoilla’ elinkaari-inventaarioita mallinnettaessa käytettäviä prosesseihin liittyviä tietoja, missä yhteydessä tietyn prosessin toimintoja edustavien prosessiketjujen elinkaari-inventaariotulosten koontitulos kerrotaan kulloinkin vastaavalla toimintotiedolla ja yhdistetään sen jälkeen niin, että saadaan kyseisen prosessin hiilijalanjälki;
b)
’materiaaliluettelolla’ luetteloa arvioitavan akun tai pariston valmistamiseen tarvittavista raaka-aineista, osakokoonpanoista, välikokoonpanoista, komponenteista, osista ja niiden määristä;
c)
’yrityskohtaisella datalla’ yhdestä tai useammasta laitoksesta suoraan mitattua tai kerättyä dataa (laitoskohtaista dataa), joka kuvaa edustavasti yrityksen toimintaa; tällaista dataa kutsutaan myös primaaridataksi;
d)
’toiminnallisella yksiköllä’ arvioitavan akun tai pariston tarjoamien toimintojen, palvelujen tai molempien laadullisten ja määrällisten ominaisuuksien kokonaisuutta;
e)
’elinkaarella’ tuotejärjestelmän peräkkäisiä ja toisiinsa liittyviä vaiheita raaka-aineiden hankinnasta tai luonnonvaroista tuottamisesta loppusijoitukseen (ISO 14040:2006 tai vastaava standardi);
f)
’elinkaari-inventaariolla’ perus-, jäte- ja tuotevirtojen kytkösten kokonaisuutta elinkaari-inventaarion data-aineistossa;
g)
’elinkaari-inventaarion data-aineistolla’ asiakirjoja tai tiedostoja, jotka sisältävät elinkaaritietoa tietystä tuotteesta tai muusta kohteesta, kuten laitoksesta tai prosessista, ja jotka kattavat kuvailevat metatiedot ja määrällisen elinkaari-inventaarion, jotka voisivat sisältää yksikköprosessin data-aineiston, osittain koontiin perustuvan data-aineiston tai kokonaan koontiin perustuvan data-aineiston;
h)
’vertailuvirralla’ tietyn tuotejärjestelmän prosessien tuotosten määrää, joka tarvitaan täyttämään toiminnallisen yksikön ilmaisema toiminto (perustuu ISO 14040:2006 – tai vastaavaan standardiin);
i)
’sekundaaridatalla’ dataa, jota ei ole suoraan kerätty tai mitattu hiilijalanjälkiselvitystä tekevän yrityksen toimitusketjuun kuuluvasta tietystä prosessista, vaan se on hankittu ulkopuolisen tahon elinkaari-inventaariotietokannasta tai muista lähteistä; tällaista dataa ovat muun muassa toimialakohtainen keskiarvodata, esimerkiksi julkaistut tuotantotiedot, viralliset tilastot ja toimialajärjestöiltä saatu data, sekä kirjallisuuskatselmukset, tekniset tutkimukset ja patentit ja se voi perustua myös taloustietoon ja sisältää epäsuoria tietoja ja muuta geneeristä dataa; siihen kuuluu myös primaaridata, jolle on tehty horisontaalinen aggregointi;
j)
’järjestelmän rajauksella’ tietoa elinkaaren vaiheeseen sisällytetyistä tai siitä poisjätetyistä näkökohdista. Lisäksi akkujen ja paristojen hiilijalanjäljen laskennassa käytettävien yhdenmukaistettujen sääntöjen on sisällettävä kaikki muut niiden tulkinnassa mahdollisesti tarvittavat määritelmät. 3. Toiminnallinen yksikkö ja vertailuvirta Toiminnalliseksi yksiköksi määritellään tarkemmin yksi kWh (kilowattitunti) kokonaisenergiaa, jonka akkujärjestelmä tuottaa käyttöikänsä aikana mitattuna yksikössä kWh. Kokonaisenergia saadaan kertomalla syklien määrä kussakin syklissä tuotetun energian määrällä. Vertailuvirta on se akun tai pariston paino, joka tarvitaan toteuttamaan määritelty toiminto, ja se mitataan akkukiloina (kg) suhteessa akun käyttöikänsä aikana tuottamaan kokonaisenergiaan kilowattitunteina (kWh). Kaikki valmistajan hiilijalanjäljen määrittämiseksi keräämä määrällinen panos- ja tuotosdata on laskettava suhteessa tähän vertailuvirtaan. Poiketen siitä, mitä ensimmäisessä kohdassa säädetään, sellaisten varmistusakkujen osalta, joiden ensisijainen tehtävä on varmistaa tehonsyötön jatkuvuus, toiminnallinen yksikkö määritellään kyvyksi tuottaa yksi kWmin (kilowattiminuutti) varavoimakapasiteettia milloin tahansa akun käyttöiän aikana. Näin ollen varmistusakkujen vertailuvirta on se akun tai pariston paino, joka tarvitaan toteuttamaan määritelty toiminto, ja se mitataan akkukiloina (kg) suhteessa varavoimakapasiteettiin kilowattiminuutteina (kWmin), jaettuna akun käyttöiällä vuosina. Kaikki varmistusakkujen valmistajan hiilijalanjäljen määrittämiseksi keräämä määrällinen panos- ja tuotosdata on laskettava suhteessa kyseiseen vertailuvirtaan. Poikkeustapauksissa, esimerkiksi kun on kyse muiden kuin ladattavien hybridiajoneuvojen akuista, menetelmässä saatetaan määritellä muu toiminnallinen yksikkö. 4. Järjestelmän rajaus Järjestelmän rajaukseen sisältyvät seuraavat elinkaarivaiheet ja prosessit:
Seuraavia elinkaarivaiheisiin liittyviä prosesseja ei oteta huomioon järjestelmän rajauksessa:
—
Akkujen tai paristojen kokoamisessa ja kierrätyksessä käytettävien laitteistojen valmistus, koska hiilijalanjälkivaikutukset on laskettu vähäisiksi liikkuvissa käyttökohteissa käytettävien suuren ominaisenergian ladattavien akkujen tai paristojen ympäristöjalanjälkeä koskevissa tuoteryhmäsäännöissä (PEFCR);
—
Akun tai pariston kokoonpanoprosessi, jossa käytetään alkuperäisen laitevalmistajan (OEM) järjestelmäkomponentteja; tämä prosessi vastaa lähinnä mekaanista kokoamista ja sisältyy alkuperäisen valmistajan laite- tai ajoneuvokokoonpanolinjaan; tämän erityisen prosessin energian- ja materiaalinkulutus on merkityksetön verrattuna OEM-komponenttien valmistusprosessiin.
Käyttövaihe on jätettävä elinkaarenaikaista hiilijalanjälkeä koskevien laskelmien ulkopuolelle, koska se ei ole valmistajien suorassa vaikutusvallassa, paitsi jos osoitetaan, että akku- tai paristovalmistajien suunnitteluvaiheessa tekemät valinnat voivat merkityksellisesti vaikuttaa tämän vaiheen hiilijalanjälkivaikutuksiin. 5. Yrityskohtaisten ja johdannaisdata-aineistojen käyttö Koska akku- ja paristokomponentteja on paljon ja valmistusprosessit monimutkaisia, talouden toimijan on perustelluissa tilanteissa rajoitettava yrityskohtaisen datan käyttö akku- tai paristokohtaisten osien prosessi- ja komponenttianalyysiin. Erityisesti kaikessa akun tai pariston anodiin, katodiin, elektrolyyttiin, erottimeen ja kennokotelointiin liittyvässä toimintotiedossa on viitattava tietyssä tuotantolaitoksessa valmistettuun tiettyyn akku- tai paristomalliin. Näin ollen oletusarvoista toimintotietoa ei saa käyttää. Akku- tai paristokohtaisia toimintotietoja on käytettävä yhdistettynä vastaaviin tuotteiden ilmastojalanjälkilaskennan (PEF) periaatteiden mukaisiin johdannaisdata-aineistoihin. Koska hiilijalanjälki-ilmoitus koskee tietyssä tuotantolaitoksessa tuotettua tiettyä akku- tai paristomallia, laskennassa ei saa käyttää samaa akku- tai paristomallia tuottavista eri tuotantolaitoksista kerättyä dataa. Jos akku- tai paristomallin valmistuksessa käytettävä materiaaliluettelo tai energiayhdistelmä muuttuu, kyseisen akku- tai paristomallin hiilijalanjälki on laskettava uudelleen. Edellä 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetulla delegoidulla säädöksellä annettavien yhdenmukaistettujen sääntöjen on sisällettävä seuraavien elinkaarivaiheiden yksityiskohtaiset mallinnukset:
—
raaka-aineiden hankinta- ja esikäsittelyvaihe,
—
tuotanto,
—
jakelu,
—
oma sähköntuotanto,
—
elinkaaren loppu.
6. Hiilijalanjälkivaikutusten arviointi Akun tai pariston hiilijalanjälki lasketaan käyttäen ilmastonmuutosperusteista elinkaarenaikaisten vaikutusten arviointimenetelmää (LCIA, ”climate change”), jota suositellaan yhteisen tutkimuskeskuksen vuonna 2019 julkaistussa raportissa, ”Suggestions for updating the Product Environmental Footprint (PEF) method”. Tulokset on esitettävä karakterisoituina ilman normalisointia ja painotuksia. Käytettävät karakterisointikertoimet on lueteltu elinkaariarvioinnin eurooppalaisella foorumilla (LCA). 7. Hyvitykset Hyvitykset lasketaan suhteessa perustasoon, joka edustaa hypoteettista skenaariota päästöistä, jotka aiheutuisivat, jos hyvityksen perustana olevia vähentämistoimia ei toteutettaisi. Hyvityksiä ei sisällytetä hiilijalanjälki-ilmoitukseen, mutta niistä voidaan tiedottaa erikseen ylimääräisenä ympäristötietona ja niitä voidaan käyttää viestinnässä. 8. Hiilijalanjälkiluokat Markkinoille saatettujen akkujen ja paristojen hiilijalanjälki-ilmoitusten arvojen jakautumisesta riippuen määritetään 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen akku- tai paristoluokkien markkinaerottautumisen mahdollistamiseksi tarkoituksenmukainen määrä luokkia niin, että luokka A on paras luokka, jossa elinkaarenaikainen hiilijalanjälki on pienin. Kunkin luokan kynnysarvojen ja kyseisen luokan vaihteluvälien määrittäminen perustuu edeltävien kolmen vuoden aikana markkinoille saatettujen, 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen akku- tai paristoluokkien hiilijalanjälkiarvoihin, oletettuihin teknologisiin parannusmahdollisuuksiin ja muihin teknisiin tekijöihin. 9. Enimmäishiilijalanjäljet Markkinoille saatettujen akkujen ja paristojen hiilijalanjälki-ilmoitusten sekä akku- tai paristomallien hiilijalanjälkiluokkien suhteellisten osuuksien kautta kerätyn tiedon perusteella ja ottaen huomioon alan tieteellisen ja teknisen kehityksen komissio määrittää 7 artiklan 1 kohdassa tarkoitetuille akku- tai paristoluokille elinkaarenaikaiset enimmäishiilijalanjäljet, kunhan enimmäishiilijalanjälkien arvojen määrittelemistä varten on tehty oma erillinen vaikutustenarviointi. Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitettuja elinkaarenaikaisia enimmäishiilijalanjälkiä ehdottaessaan komissio ottaa huomioon markkinoilla olevien akkujen ja paristojen hiilijalanjälkiarvojen suhteellisen jakautumisen, edistymisen markkinoille saatettujen akkujen ja paristojen hiilijalanjäljen pienentämisessä sekä kyseisten elinkaarenaikaisten enimmäishiilijalanjälkien todellisen ja potentiaalisen vaikutuksen kestävää liikkumista ja ilmastoneutraaliutta koskevien unionin tavoitteiden saavuttamiseen vuoteen 2050 mennessä. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|