21 artikla Kaasun laatua maakaasuverkossa koskeva rajatylittävä koordinointi

1.   Siirtoverkonhaltijoiden on tehtävä yhteistyötä välttääkseen rajat ylittävien virtausten rajoituksia, jotka johtuvat kaasun laatueroista jäsenvaltioiden välisissä yhteenliitäntäpisteissä. Tehdessään yhteistyötä siirtoverkonhaltijoiden on otettava huomioon maakaasun loppukäyttäjien laitteistojen ominaisuudet.

Tätä artiklaa ei sovelleta vetyseoksiin, joissa maakaasuverkkoon sekoitettu vetypitoisuus on suurempi kuin 2 tilavuusprosenttia.

2.   Jäsenvaltioiden on varmistettava, että poikkeavia teknisiä eritelmiä, myös sellaisia kaasun laatuparametreja kuin happipitoisuutta ja vedyn sekoittamista maakaasuverkkoon, ei saa käyttää rajoittamaan rajat ylittäviä maakaasuvirtauksia. Lisäksi jäsenvaltioiden on varmistettava, että maakaasuverkossa olevat vetysekoitukset täyttävät tekniset eritelmät, jotka ovat asiakkaiden kannalta hyväksyttävät.

3.   Jos asianomaiset siirtoverkonhaltijat eivät tavallisessa toiminnassaan voi välttää kaasun laatueroista johtuvaa rajat ylittävien virtausten rajoitusta, niiden on ilmoitettava siitä viipymättä asianomaisille sääntelyviranomaisille. Tietoihin on sisällyttävä kuvaus siirtoverkonhaltijoiden mahdollisesti jo toteuttamista toimenpiteistä sekä perustelut niille.

4.   Asianomaisten sääntelyviranomaisten on sovittava yhteisesti kuuden kuukauden kuluessa 3 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta, todetaanko rajoitus.

5.   Kun kyseessä ovat rajat ylittäviä virtauksia koskevat rajoitukset, jotka johtuvat vedyn sekoittamisen eroista maakaasuverkossa ja jotka on todettu 4 kohdan mukaisesti, siirtoverkonhaltijoiden on hyväksyttävä vetysisältöisiä maakaasuvirtauksia jäsenvaltioiden välisissä yhteenliitäntäpisteissä maakaasuverkossa 6–13 kohdan mukaisesti ja niissä kuvatun menettelyn päätökseen saattamisen jälkeen.

6.   Jos asianomaiset sääntelyviranomaiset toteavat rajoituksen 4 kohdan nojalla, niiden on pyydettävä asianomaisia siirtoverkonhaltijoita toteuttamaan 12 kuukauden kuluessa mainitussa kohdassa tarkoitetun rajoituksen toteamisesta peräkkäisessä järjestyksessä seuraavat toimet:

7.   Jos asianomaiset siirtoverkonhaltijat eivät pääse sopimukseen yhteisen ehdotuksen antamisesta 6 kohdan e alakohdan nojalla, kunkin siirtoverkonhaltijan on ilmoitettava asiasta omalle sääntelyviranomaiselleen viipymättä.

8.   Asianomaisten sääntelyviranomaisten on tehtävä asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti kuuden kuukauden kuluessa tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta yhteinen koordinoitu päätös todetun rajoituksen poistamisesta ottaen huomioon asianomaisten siirtoverkonhaltijoiden laatima kustannus-hyötyanalyysi ja tämän artiklan 6 kohdan d alakohdan nojalla järjestetyn julkisen kuulemisen tulokset.

9.   Poiketen siitä, mitä tämän artiklan 8 kohdassa säädetään, asianomaiset sääntelyviranomaiset voivat niiden rajat ylittävien virtausten rajoitusten osalta, jotka johtuvat vedyn sekoittamisen eroista maakaasuverkossa, todeta yhteisesti, että lisätoimiin ei pidä ryhtyä tällaisten rajoitusten poistamiseksi. Yhteinen koordinoitu päätös on asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti tehtävä kuuden kuukauden kuluessa tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen tietojen vastaanottamisesta, ja siinä on otettava huomioon kustannus-hyötyanalyysi ja tämän artiklan 6 kohdan d alakohdan nojalla järjestetyn julkisen kuulemisen tulokset. Asianomaisten sääntelyviranomaisten on tarkasteltava tämän kohdan nojalla tehtyä päätöstä todetun rajoituksen voimassa pitämisestä uudelleen joka neljäs vuosi.

10.   Edellä 8 kohdassa tarkoitettuun asianomaisten sääntelyviranomaisten yhteiseen koordinoituun päätökseen on sisällyttävä päätös sovitun ratkaisun täytäntöönpanosta kullekin siirtoverkonhaltijalle aiheutuvien investointikustannusten jakautumisesta sekä kustannusten sisällyttämisestä siirtoverkonhaltijoiden sallittuun tuottoon tai tavoitetuottoon, ottaen huomioon ratkaisun taloudelliset, sosiaaliset ja ympäristöön liittyvät kustannukset ja hyödyt asianomaisissa jäsenvaltioissa ja sen vaikutukset tariffeihin.

11.   ACER voi antaa sääntelyviranomaisille suosituksia tällaisten 10 kohdassa tarkoitettujen kustannustenjakopäätösten yksityiskohdista.

12.   Jos asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät pääse sopimukseen tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti, ACER tekee rajoitusta koskevan päätöksen asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti. Jos ACER toteaa rajoituksen, se pyytää asianomaisia siirtoverkonhaltijoita toteuttamaan 12 kuukauden kuluessa toteamisesta tämän artiklan 6 kohdassa tarkoitetut toimet peräkkäisessä järjestyksessä.

13.   Jos asianomaiset sääntelyviranomaiset eivät pysty tekemään tämän artiklan 8 ja 10 kohdassa tarkoitettua yhteistä koordinoitua päätöstä, ACER päättää todetun rajoituksen poistamista koskevasta ratkaisusta ja sovitun ratkaisun täytäntöönpanosta kullekin siirtoverkonhaltijalle aiheutuvien investointikustannusten jakautumisesta tai sen toteamisesta, ettei lisätoimia ole toteutettava tämän artiklan 9 kohdan nojalla, asetuksen (EU) 2019/942 6 artiklan 10 kohdan mukaisesti. ACER tarkastelee tämän kohdan nojalla tehtyä päätöstä todetun rajoituksen voimassa pitämisestä uudelleen joka neljäs vuosi.

14.   Tämän artiklan täytäntöönpanemiseksi tarvittavista lisätiedoista, mukaan lukien yksityiskohtaiset tiedot kustannus-hyötyanalyysistä, säädetään 71 artiklan 2 kohdan nojalla vahvistettavassa verkkosäännössä.