Soveltamisala

Näitä ohjeita sovelletaan silloin, kun siirtoväline on osa ensisijaista kriisinratkaisustrategiaa. Kriisinratkaisuviranomaiset voivat kuitenkin päättää soveltaa näiden ohjeiden kriisinratkaisuvälinekohtaisia osia (esim. siirtostrategioita) laitoksiin, joiden suunniteltu ensisijainen kriisinratkaisustrategia ei perustu näiden välineiden käyttöön, esimerkiksi silloin, kun siirtovälineitä sisältyy vain niiden vaihtoehtoisiin strategioihin komission delegoidun asetuksen (EU) 2016/1075 22 artiklan 1 alakohdan 2 kohdan e alakohdan mukaisesti³ .

³ Komission delegoitu asetus (EU) 2016/1075, annettu 23 päivänä maaliskuuta 2016, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/59/EU täydentämisestä teknisillä sääntelystandardeilla, joissa määritellään elvytyssuunnitelmien, kriisinratkaisusuunnitelmien ja konsernien kriisinratkaisusuunnitelmien sisältö, vähimmäisperusteet, jotka toimivaltaisen viranomaisen on arvioitava elvytyssuunnitelmien ja konsernien elvytyssuunnitelmien osalta, konsernin rahoitustuen edellytykset, riippumattomia arvioijia koskevat vaatimukset, alaskirjaus- ja muuntamisvaltuuksien tunnustaminen sopimuksissa, ilmoitusvaatimuksiin ja keskeyttämisilmoitukseen liittyvät menettelyt ja sisältö ja kriisinratkaisukollegioiden operatiivinen toiminta (EUVL L 184, 8.7.2016, s. 1–71).

Näitä ohjeita ei sovelleta laitoksiin, joihin sovelletaan direktiivin 2014/59/EU 4 artiklan mukaisia kriisinratkaisusuunnittelun yksinkertaistettuja velvoitteita.

Jos kriisinratkaisustrategia muuttuu, erityisesti niin, että ensisijaiseen kriisinratkaisustrategiaan lisätään siirtoväline, näitä ohjeita tulisi soveltaa täysimääräisesti mahdollisimman pian ja viimeistään kolmen vuoden päästä uuden kriisinratkaisustrategian sisältävän kriisinratkaisusuunnitelman hyväksymispäivästä.

Kriisinratkaisuviranomaiset voivat päättää soveltaa näitä ohjeita kokonaan tai osittain laitoksiin, joihin sovelletaan kriisinratkaisusuunnittelun yksinkertaistettuja velvoitteita, tai laitoksiin, joiden kriisinratkaisusuunnitelmassa todetaan, että ne puretaan hallitusti kansallisen lainsäädännön mukaisesti.

Näitä ohjeita sovelletaan yhteisö- tai laitostasolla laitoksiin, jotka eivät kuulu direktiivin 2013/36/EU 111 ja 112 artiklan⁴ mukaisen konsolidoidun valvonnan alaiseen ryhmittymään.

⁴ Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi 2013/36/EU, annettu 26 päivänä kesäkuuta 2013, oikeudesta harjoittaa luottolaitostoimintaa ja luottolaitosten vakavaraisuusvalvonnasta, direktiivin 2002/87/EY muuttamisesta sekä direktiivien 2006/48/EY ja 2006/49/EY kumoamisesta (EUVL L 176, 27.6.2013, s. 338).

Niiden laitosten osalta, jotka kuuluvat direktiivin 2013/36/EU 111 ja 112 artiklan mukaisen konsolidoidun valvonnan alaiseen ryhmittymään, näitä ohjeita sovelletaan koko kriisinratkaisun kohteena olevaan konserniin eli kriisinratkaisun kohteena oleviin yhteisöihin ja sen tytäryrityksiin.