4. Jos kriisinratkaisuviranomainen koordinoidusti kriisinratkaisukollegion kanssa 17 artiklassa säädetyn menettelyn mukaisesti katsoo, etteivät keskusvastapuolen tämän artiklan 3 kohdan mukaisesti ehdottamat toimenpiteet tosiasiassa pienennä tai poista kertomuksessa mainittuja esteitä, kriisinratkaisuviranomaisen on määritettävä vaihtoehtoisia toimenpiteitä, jotka sen on ilmoitettava kriisinratkaisukollegiolle 17 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla tehtävää yhteistä päätöstä varten.
Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuissa vaihtoehtoisissa toimenpiteissä on otettava huomioon seuraavat seikat:
|
a)
|
kyseisten keskusvastapuolen purkamismahdollisuuksien olennaisten esteiden rahoitusvakaudelle muodostama uhka;
|
|
b)
|
vaihtoehtoisten toimenpiteiden todennäköiset vaikutukset:
|
i)
|
keskusvastapuoleen, mukaan lukien sen liiketoimintamalli ja toiminnan tehokkuus;
|
|
ii)
|
sen määritysosapuoliin ja, siltä osin kuin tietoja on saatavilla, niiden asiakkaisiin ja epäsuoriin asiakkaisiin, myös silloin, kun ne on nimetty muiksi järjestelmän kannalta merkittäviksi laitoksiksi;
|
|
iii)
|
yhteentoimiviin rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureihin;
|
|
iv)
|
rahoitusmarkkinoihin, mukaan lukien markkinapaikat, joilla keskusvastapuoli tarjoaa palvelujaan;
|
|
v)
|
jäsenvaltioiden tai koko unionin rahoitusjärjestelmään; ja
|
|
|
c)
|
vaikutukset yhdennettyjen määrityspalvelujen tarjoamiseen erilaisille tuotteille ja salkun vakuusvaatimuksiin eri omaisuuseräluokissa.
|
Sovellettaessa toisen alakohdan a ja b alakohtaa kriisinratkaisuviranomaisen on kuultava toimivaltaista viranomaista ja kriisinratkaisukollegiota sekä tarvittaessa asiaankuuluvia nimettyjä makrovakausvalvonnasta vastaavia kansallisia viranomaisia.