19 artikla
Hallintatoimenpiteet
1. Jäsenvaltioilla on 18 kuukauden kuluessa siitä, kun haitallinen vieraslaji on sisällytetty unionin luetteloon, oltava käytössä tehokkaita hallintatoimenpiteitä sellaisia haitallisia vieraslajeja varten, joilla on merkitystä unionin kannalta, ja joiden jäsenvaltiot ovat todenneet levinneen alueellaan laajalle, jotta voidaan saattaa mahdollisimman vähäisiksi niiden vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, siihen liittyviin ekosysteemipalveluihin sekä tapauksen mukaan ihmisten terveyteen tai talouteen.
Näiden hallintatoimenpiteiden on oltava oikeassa suhteessa ympäristöön kohdistuvaan vaikutukseen ja mukautettuja jäsenvaltioiden erityisolosuhteisiin, perustuttava kustannus-hyötyanalyysiin ja mahdollisuuksien mukaan katettava myös 20 artiklassa tarkoitetut ennallistamistoimenpiteet. Ne on asetettava tärkeysjärjestykseen riskinarvioinnin ja niiden kustannustehokkuuden perusteella.
2. Hallintatoimenpiteisiin on sisällyttävä tappavia tai ei-tappavia fyysisiä, kemiallisia tai biologisia toimia, joiden tarkoituksena on haitallisen vieraslajin kannan hävittäminen, sen koon säätely tai leviämisen rajoittaminen. Tarvittaessa hallintatoimenpiteiden on sisällettävä toimia, joita sovelletaan vastaanottavaan ekosysteemiin tarkoituksena parantaa sen kykyä sietää tämänhetkisiä ja tulevia invaasioita. Jo vakiintuneiden haitallisten vieraslajien kaupallinen käyttö voidaan sallia tilapäisesti osana hallintatoimenpiteitä, joiden tavoitteena on niiden hävittäminen, kannan koon säätely tai leviämisen rajoittaminen, tiukoin perustein ja edellyttäen, että kaikki asianmukaiset valvontatoimet ovat käytössä, jotta voidaan välttää leviäminen edelleen.
3. Toteuttaessaan hallintatoimenpiteitä ja valitessaan käytettyjä menetelmiä jäsenvaltioiden on ottava asianmukaisesti huomioon ihmisten terveys ja ympäristö, erityisesti muut kuin kohteena olevat lajit ja niiden elinympäristöt, ja varmistettava, että niiden kohteena olevat eläimet säästyvät kaikelta vältettävissä olevalta kivulta, tuskalta ja kärsimykseltä, vaarantamatta kuitenkaan hallintatoimenpiteiden tehokkuutta.
4. Edellä 14 artiklassa säädetty seurantajärjestelmä on suunniteltava ja sitä on käytettävä siten, että voidaan seurata kannan hävittämistä, sen koon säätelyä tai leviämisen rajoittamista koskevien toimenpiteiden tehokkuutta, jotta voidaan saattaa mahdollisimman vähäisiksi vaikutukset luonnon monimuotoisuuteen, siihen liittyviin ekosysteemipalveluihin ja tapauksen mukaan ihmisten terveyteen tai talouteen. Seurannassa on tarvittaessa myös arvioitava vaikutusta muihin kuin kohteena oleviin lajeihin.
5. Jos on olemassa huomattava riski siitä, että unionin kannalta merkityksellinen haitallinen vieraslaji leviää toiseen jäsenvaltioon, jäsenvaltioiden, joissa lajia esiintyy, on välittömästi ilmoitettava asiasta muille jäsenvaltioille ja komissiolle. Asianomaisten jäsenvaltioiden on tarvittaessa luotava yhteisesti sovittuja hallintatoimenpiteitä. Jos laji saattaa levitä myös kolmansiin maihin, asianomaisen jäsenvaltion on pyrittävä ilmoittamaan tästä asianomaisille kolmansille maille.