8 artikla Arviointiperusteet

1.   Jäsenvaltioiden on arvioitava ilmanlaatua kaikilla vyöhykkeillään 7 artiklassa tarkoitettujen epäpuhtauksien osalta tämän artiklan 2–6 kohdassa vahvistettujen perusteiden mukaisesti ja liitteen IV mukaisesti.

2.   Kaikilla vyöhykkeillä, jotka luokittelun mukaan ylittävät 7 artiklassa tarkoitetuille epäpuhtauksille vahvistetut arviointikynnykset, on käytettävä ilmanlaadun arvioinnissa kiinteitä mittauksia. Näitä kiinteitä mittauksia voidaan täydentää mallintamissovelluksilla tai suuntaa-antavilla mittauksilla ilmanlaadun arvioimiseksi ja riittävien tietojen saamiseksi ilman epäpuhtauksien alueellisesta jakautumisesta ja kiinteiden mittausten maantieteellisestä edustavuudesta.

3.   Kahden vuoden kuluttua tämän artiklan 7 kohdassa tarkoitettujen täytäntöönpanosäädösten hyväksymisestä ilmanlaadun arvioinnissa on käytettävä kiinteiden mittausten lisäksi mallintamissovelluksia tai suuntaa-antavia mittauksia kaikilla vyöhykkeillä, joilla epäpuhtauksien taso ylittää liitteessä I vahvistetun asiaankuuluvan raja-arvon tai tavoitearvon.

Ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetuilla mallintamissovelluksilla tai suuntaa-antavilla mittauksilla on saatava tietoa epäpuhtauksien alueellisesta jakautumisesta. Jos käytetään mallintamissovelluksia, niillä on lisäksi saatava tietoa kiinteiden mittausten maantieteellisestä edustavuudesta, ja ne on suoritettava niin usein kuin on tarkoituksenmukaista mutta vähintään joka viides vuosi.

4.   Kaikilla vyöhykkeillä, jotka luokittelun mukaan alittavat 7 artiklassa tarkoitetuille epäpuhtauksille vahvistetut arviointikynnykset, on mallintamissovelluksia, suuntaa-antavia mittauksia, objektiivista arviointia tai näiden yhdistelmää pidettävä riittävinä ilmanlaadun arviointimenetelminä.

5.   Tämän artiklan 3 tai 4 kohdan tai 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti käytettyjen mallintamissovellusten tai suuntaa-antavien mittausten tulokset on otettava huomioon arvioitaessa ilmanlaatua suhteessa raja-arvoihin ja tavoitearvoihin.

Jos käytettävissä on kiinteitä mittauksia, joiden maantieteellisen edustavuuden alue kattaa mallintamissovelluksella lasketun ylittymisalueen, jäsenvaltio voi päättää olla ilmoittamatta mallinnettua ylitystä asiaankuuluvien raja-arvojen ja tavoitearvojen ylittymisenä.

6.   Jos 3 tai 4 kohdan mukaisesti käytetyt mallintamissovellukset osoittavat jonkin raja-arvon tai tavoitearvon ylittyvän jollakin alueella, joka on kiinteiden mittausten ja niiden maantieteellisen edustavuuden alueen ulkopuolisella vyöhykkeellä, voidaan mallintamissovelluksella määritetyissä vyöhykkeen mahdollisissa muissa ilman saastumisen keskittymissä käyttää vähintään yhtä kiinteää tai suuntaa-antavaa lisämittausta.

Jos 9 artiklan 3 kohdan mukaisesti käytetyt mallintamissovellukset osoittavat jonkin raja-arvon tai tavoitearvon ylittyvän jollakin alueella, joka on kiinteiden mittausten ja niiden maantieteellisen edustavuuden alueen ulkopuolisella vyöhykkeellä, mallintamissovelluksella määritetyissä vyöhykkeen mahdollisissa muissa ilman saastumisen keskittymissä on käytettävä vähintään yhtä kiinteää tai suuntaa-antavaa lisämittausta.

Jos käytetään kiinteitä lisämittauksia, nämä mittaukset on suoritettava kahden kalenterivuoden kuluessa ylityksen mallintamisesta. Jos käytetään suuntaa-antavia lisämittauksia, nämä mittaukset on suoritettava yhden kalenterivuoden kuluessa ylityksen mallintamisesta. Mittausten on katettava vähintään yksi kalenterivuosi liitteessä V olevassa B kohdassa vahvistettujen tietojen vähimmäiskattavuusvaatimusten mukaisesti kyseisen epäpuhtauden pitoisuuden arvioimiseksi.

Jos jäsenvaltio päättää olla tekemättä kiinteitä tai suuntaa-antavia lisämittauksia, ilmanlaadun arviointiin on käytettävä mallintamissovellusten osoittamaa ylitystä.

7.   Komissio vahvistaa viimeistään 11 päivänä kesäkuuta 2026 täytäntöönpanosäädöksillä tarkempia teknisiä yksityiskohtia seuraavista seikoista:

Nämä täytäntöönpanosäädökset hyväksytään 26 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua tarkastelumenettelyä noudattaen.

8.   Bioindikaattorien käyttöä on harkittava silloin, kun arvioidaan ekosysteemeihin kohdistuvien vaikutusten alueellisia piirteitä, myös direktiivin (EU) 2016/2284 mukaisesti suoritettavan seurannan pohjalta.