19 artikla 2

2.   Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät vähintään yhden vyöhykkeen kattavissa alueyksiköissä jonkin liitteessä I olevassa 2 jaksossa vahvistetuista otsonin tavoitearvoista, jäsenvaltioiden on laadittava kyseisille alueyksiköille ilmanlaatusuunnitelmat, joissa esitetään asianmukaiset toimenpiteet otsonin tavoitearvon saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä. Nämä ilmanlaatusuunnitelmat on laadittava mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona otsonin tavoitearvon ylittyminen kirjattiin.

Jos otsonin tavoitearvon ylittymistä tietyssä alueyksikössä käsitellään jo ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisessä etenemissuunnitelmassa vahvistetut toimenpiteet ovat asianmukaisia, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä, ja tarvittaessa noudatettava 5 kohdassa vahvistettua menettelyä ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman päivittämiseksi.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin olla laatimatta tällaisia ilmanlaatusuunnitelmia tai ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia otsonin tavoitearvon ylittymiseen puuttumiseksi, jos maantieteelliset ja meteorologiset olosuhteet huomioon ottaen ei ole todellisia mahdollisuuksia vähentää otsonipitoisuuksia ja jos toimenpiteistä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia.

Jos ilmanlaatusuunnitelmaa tai ilmanlaatua koskevaa etenemissuunnitelmaa ei ole laadittu, jäsenvaltioiden on esitettävä yleisölle ja komissiolle yksityiskohtaiset perustelut sille, miksi ei ole todellisia mahdollisuuksia vähentää ylittymistä, minkä seurauksena on päätetty olla laatimatta ilmanlaatusuunnitelmaa tai ilmanlaatua koskevaa etenemissuunnitelmaa.

Jäsenvaltioiden on arvioitava uudelleen mahdollisuuksia vähentää otsonipitoisuuksia vähintään joka viides vuosi.

Niiden alueyksiköiden osalta, joissa otsonin tavoitearvo ylittyy, jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin (EU) 2016/2284 6 artiklan mukaisesti laadittu kansallinen ilmansuojeluohjelma sisältää toimenpiteitä, joilla puututaan kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluviin otsonia muodostaviin yhdisteisiin.