19 artikla Ilmanlaatusuunnitelmat ja ilmanlaatua koskevat etenemissuunnitelmat

1.   Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät tietyillä vyöhykkeillä jonkin liitteessä I olevassa 1 jaksossa vahvistetun raja-arvon tai tavoitearvon, jäsenvaltioiden on laadittava kyseisille vyöhykkeille ilmanlaatusuunnitelmat, joissa esitetään asianmukaiset toimenpiteet kyseisen raja-arvon tai tavoitearvon saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä ja joka tapauksessa enintään neljän vuoden pituisena laskettuna sen kalenterivuoden päättymisestä, jona ensimmäinen ylitys kirjattiin. Nämä ilmanlaatusuunnitelmat on laadittava mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona tämä raja-arvon tai tavoitearvon ylittyminen kirjattiin.

Jos jonkin raja-arvon ylittymistä tietyllä vyöhykkeellä käsitellään jo ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisessä etenemissuunnitelmassa vahvistetut toimenpiteet ovat asianmukaisia, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä, ja tarvittaessa toteutettava täydentäviä ja tehokkaampia toimenpiteitä ja noudatettava 5 kohdassa vahvistettua menettelyä ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman päivittämiseksi.

2.   Jos ilman epäpuhtaustasot ylittävät vähintään yhden vyöhykkeen kattavissa alueyksiköissä jonkin liitteessä I olevassa 2 jaksossa vahvistetuista otsonin tavoitearvoista, jäsenvaltioiden on laadittava kyseisille alueyksiköille ilmanlaatusuunnitelmat, joissa esitetään asianmukaiset toimenpiteet otsonin tavoitearvon saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä. Nämä ilmanlaatusuunnitelmat on laadittava mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona otsonin tavoitearvon ylittyminen kirjattiin.

Jos otsonin tavoitearvon ylittymistä tietyssä alueyksikössä käsitellään jo ilmanlaatua koskevassa etenemissuunnitelmassa, jäsenvaltioiden on varmistettava, että kyseisessä etenemissuunnitelmassa vahvistetut toimenpiteet ovat asianmukaisia, jotta ylitysaika voidaan pitää mahdollisimman lyhyenä, ja tarvittaessa noudatettava 5 kohdassa vahvistettua menettelyä ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman päivittämiseksi.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin olla laatimatta tällaisia ilmanlaatusuunnitelmia tai ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia otsonin tavoitearvon ylittymiseen puuttumiseksi, jos maantieteelliset ja meteorologiset olosuhteet huomioon ottaen ei ole todellisia mahdollisuuksia vähentää otsonipitoisuuksia ja jos toimenpiteistä aiheutuisi kohtuuttomia kustannuksia.

Jos ilmanlaatusuunnitelmaa tai ilmanlaatua koskevaa etenemissuunnitelmaa ei ole laadittu, jäsenvaltioiden on esitettävä yleisölle ja komissiolle yksityiskohtaiset perustelut sille, miksi ei ole todellisia mahdollisuuksia vähentää ylittymistä, minkä seurauksena on päätetty olla laatimatta ilmanlaatusuunnitelmaa tai ilmanlaatua koskevaa etenemissuunnitelmaa.

Jäsenvaltioiden on arvioitava uudelleen mahdollisuuksia vähentää otsonipitoisuuksia vähintään joka viides vuosi.

Niiden alueyksiköiden osalta, joissa otsonin tavoitearvo ylittyy, jäsenvaltioiden on varmistettava, että direktiivin (EU) 2016/2284 6 artiklan mukaisesti laadittu kansallinen ilmansuojeluohjelma sisältää toimenpiteitä, joilla puututaan kyseisen direktiivin soveltamisalaan kuuluviin otsonia muodostaviin yhdisteisiin.

3.   Jos liitteessä I olevassa 5 jaksossa vahvistettua keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitetta ei saavuteta tietyssä keskimääräisen altistumisen alueyksikössä, jäsenvaltioiden on laadittava kyseisille keskimääräisen altistumisen alueyksiköille ilmanlaatusuunnitelmat, joissa esitetään asianmukaiset toimenpiteet keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen saavuttamiseksi ja ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä. Nämä ilmanlaatusuunnitelmat on laadittava mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen ylittyminen kirjattiin.

4.   Jos 1 päivän tammikuuta 2026 ja 31 päivän joulukuuta 2029 välisenä aikana jollakin vyöhykkeellä tai alueyksikössä epäpuhtaustasot ylittävät jonkin liitteessä I olevan 1 jakson taulukossa 1 ja liitteessä I olevan 2 jakson B kohdassa vahvistetun raja-arvon tai tavoitearvon, joka on saavutettava 1 päivään tammikuuta 2030 mennessä, ja rajoittamatta tämän artiklan 2 kohdan kolmannen alakohdan soveltamista, jäsenvaltioiden on laadittava kyseistä epäpuhtautta koskeva ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelma, jotta kyseiset raja-arvot tai tavoitearvot voidaan saavuttaa tavoitteiden saavuttamisen määräaikaan mennessä. Nämä ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelmat on laadittava mahdollisimman pian ja viimeistään kahden vuoden kuluttua siitä kalenterivuodesta, jona ylittyminen kirjattiin.

Jäsenvaltiot voivat kuitenkin olla laatimatta tällaisia ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia, jos liitteessä VIII olevan A kohdan 5 kohdassa vaadittuihin tietoihin perustuva perusskenaario osoittaa, että raja-arvo tai tavoitearvo saavutetaan jo voimassa olevilla toimenpiteillä, myös silloin, kun ylitys johtuu tilapäisestä toiminnasta, joka vaikuttaa epäpuhtaustasoihin yhden vuoden aikana. Jos ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelma jätetään laatimatta tämän alakohdan nojalla, jäsenvaltioiden on perusteltava se yksityiskohtaisesti yleisölle ja komissiolle.

5.   Jos minkä tahansa raja-arvon, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen tai tavoitearvon ylittyminen jatkuu kolmantena kalenterivuonna ilmanlaatusuunnitelman tai ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman laatimisen määräajan päättymisen jälkeen, ja rajoittamatta 2 kohdan kolmannen alakohdan soveltamista, jäsenvaltioiden on päivitettävä ilmanlaatusuunnitelma tai ilmanlaatua koskeva etenemissuunnitelma ja siihen sisältyvät toimenpiteet, mukaan lukien niiden vaikutus ennustettuihin päästöihin ja pitoisuuksiin, viimeistään viiden vuoden kuluttua edellisen ilmanlaatusuunnitelman tai ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman laatimisen määräajan jälkeen ja toteutettava täydentäviä ja tehokkaampia toimenpiteitä ylityksen keston pitämiseksi mahdollisimman lyhyenä.

6.   Ilmanlaatusuunnitelmissa ja ilmanlaatua koskevissa etenemissuunnitelmissa on oltava vähintään seuraavat tiedot:

Jäsenvaltioiden on tarvittaessa sisällytettävä 20 artiklan 2 kohdassa tarkoitetut toimenpiteet sekä herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien, myös lasten, suojelemiseen tarkoitettuja erityisiä toimenpiteitä ilmanlaatusuunnitelmiinsa ja ilmanlaatua koskeviin etenemissuunnitelmiinsa.

Jäsenvaltioiden on ilmanlaatusuunnitelmia tai ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia laatiessaan arvioitava asianomaisten epäpuhtauksien osalta varoituskynnysten ylittymisen riski. Tätä analyysiä käytetään tapauksen mukaan lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmien laatimiseen.

Jos on laadittava useita epäpuhtauksia tai ilmanlaatunormeja koskevia ilmanlaatusuunnitelmia tai ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia, jäsenvaltioiden on tarvittaessa laadittava kaikkia kyseessä olevia epäpuhtauksia ja ilmanlaatunormeja käsitteleviä yhtenäisiä ilmanlaatusuunnitelmia tai ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia.

Jäsenvaltioiden on mahdollisuuksien mukaan varmistettava ilmanlaatusuunnitelmiensa ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmiensa yhdenmukaisuus muiden ilmanlaatuun merkittävästi vaikuttavien suunnitelmien kanssa, mukaan lukien direktiivien 2002/49/EY, 2010/75/EU ja (EU) 2016/2284 sekä luonnon monimuotoisuutta koskevan ja ilmasto-, energia-, liikenne- ja maatalouslainsäädännön edellyttämät suunnitelmat.

7.   Jäsenvaltioiden on kuultava yleisöä Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2003/35/EY (21) mukaisesti sekä niitä toimivaltaisia viranomaisia, joita ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien täytäntöönpano todennäköisesti koskee niiden ilman saastumista ja ilmanlaatua koskevien vastuualueiden vuoksi, ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien luonnoksista ja mahdollisista merkittävistä päivityksistä ennen niiden viimeistelyä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että kun ne kuulevat yleisöä, yleisöllä on mahdollisuus tutustua ilmanlaatusuunnitelman tai ilmanlaatua koskevan etenemissuunnitelman luonnokseen, joka sisältää tämän direktiivin liitteessä VIII vaaditut vähimmäistiedot ja mahdollisuuksien mukaan yleistajuisen yhteenvedon tässä alakohdassa tarkoitetuista tiedoista.

Jäsenvaltioiden on kannustettava kaikkia asianomaisia osapuolia osallistumaan aktiivisesti ilmanlaatusuunnitelmien ja ilmanlaatua koskevien etenemissuunnitelmien laatimiseen, täytäntöönpanoon ja päivittämiseen. Jäsenvaltioiden on ilmanlaatusuunnitelmia ja ilmanlaatua koskevia etenemissuunnitelmia laatiessaan varmistettava, että sidosryhmiä, joiden toiminta vaikuttaa ylitykseen, kannustetaan ehdottamaan toimenpiteitä, joita ne voivat toteuttaa auttaakseen lopettamaan ylitykset, ja että kansalaisjärjestöjä, kuten ympäristöjärjestöjä, terveysalan järjestöjä, kuluttajajärjestöjä, herkkien ja haavoittuvien väestöryhmien etuja valvovia järjestöjä, muita asian kannalta merkityksellisiä terveydenhuoltoalan elimiä, myös terveydenhuollon ammattihenkilöitä edustavia järjestöjä, ja asianomaisia toimialaliittoja, kannustetaan osallistumaan näihin kuulemisiin.

8.   Ilmanlaatusuunnitelmat ja ilmanlaatua koskevat etenemissuunnitelmat on annettava tiedoksi komissiolle kahden kuukauden kuluessa niiden hyväksymisestä.