6.1 Yleiset periaatteet

Direktiivin 2013/36/EU 76 artiklan 2 kohdan mukaisesti laaditut suunnitelmat ovat 6.3 jaksossa kuvatun siirtymäsuunnitteluprosessin tulos, ja niiden tulisi perustua tulevaisuuteen suuntautuvaan liiketoimintaympäristön analyysiin ja kattavaan strategiseen suunnitteluprosessiin laitoksissa. Niistä tulisi saada yleiskuva strategisista toimista ja riskienhallintatyökaluista, joita laitokset käyttävät osoittaakseen, miten ne varmistavat, että ne ovat vankkoja ESG-riskien suhteen ja että ne ovat valmiita siirtymään kohti ilmaston ja ympäristön kestokyvyn parempaa huomioimista ja kestävämpää taloutta.

Laitosten tulisi varmistaa, että niiden suunnitelmissa käsitellään tulevaisuuteen suuntautuvia ESG-riskien hallintaa koskevia näkökohtia ja että ne ovat yhdenmukaisia muiden sovellettavien vaatimusten kanssa, muun muassa due diligence -prosessiin sekä kestävyysraportointiin ja strategisiin toimiin liittyvien vaatimusten kanssa. Näin varmistetaan liiketoimintamallien yhteensopivuus kestävään talouteen siirtymisen kanssa. Suunnitelmien tulisi erityisesti sisältää laitoksen liiketoimintamalliin ja -strategiaan liittyviä tavoitteita, toimia ja päämääriä, jotka ovat yhdenmukaisia soveltuvin osin direktiivin 2013/34/EU 19 a tai 29 a artiklan nojalla julkistettujen suunnitelmien kanssa sekä sellaisten ESG-tavoitteiden tai sitoumusten kanssa, jotka laitosten on lain tai asetuksen nojalla täytettävä, sekä niiden vapaaehtoisesti asettamien tavoitteiden tai sitoumusten kanssa. Jos laitokset julkistavat suunnitelmat direktiivin 2013/34/EU 19 a artiklan 2 kohdan a alakohdan iii alakohdan tai 29 a artiklan 2 kohdan a alakohdan iii alakohdan mukaisesti, niiden tulisi ensimmäiseksi harkita jo saatavilla olevien merkityksellisten tietojen uudelleen käyttämistä.

Laitosten tulisi varmistaa, että niiden suunnitelmat ja tavoitteet on integroitu hyvin niiden liiketoimintastrategioihin ja että ne on mukautettu ja ne ovat johdonmukaisia niiden riski- ja rahoitusstrategioiden, riskinottohalun, sisäisen pääoman riittävyyden arviointimenettelyn ja riskienhallintakehyksen kanssa, kuten 5 jaksossa esitetään. Hallintojärjestelyjen laajuuden, siirtymäsuunnitteluprosessin sekä suunnitelmien tavoitteiden, päämäärien ja mittarien kehittyneisyyden asteen tulisi perustua laitosten toiminnan luonteeseen, kokoon ja monimutkaisuuteen sekä laitosten ESG-riskien olennaisuuden arviointiin.

Koska laitoksilla on velvollisuus varmistaa, että niiden suunnitelmiin liittyvät järjestelyt, prosessit ja mekanismit ovat johdonmukaisia ja hyvin integroituja, myös niiden unionin ulkopuolelle sijoittautuneissa tytäryrityksissä, ja koska kyseisillä tytäryrityksillä on velvollisuus pystyä tuottamaan konsolidoitujen suunnitelmien valvonnan kannalta merkityksellisiä tietoja direktiivin 2013/36/EU 109 artiklan 2 kohdan mukaisesti, emoyrityksenä toimivien laitosten tulisi ottaa huomioon ESG-riskit, joille unionin ulkopuolelle sijoittautuneet tytäryritykset altistuvat olennaisesti laatiessaan ja pannessaan täytäntöön konsolidoitua suunnitelmaa. Tässä tulisi ottaa huomioon sovellettava paikallinen lainsäädäntö ja ympäristöön, yhteiskuntaan ja hyvään hallintotapaan liittyvät sääntelytavoitteet ja pystyä osoittamaan konsolidoidun toimintatavan asianmukaisuus.