I osasto – Sisältö, soveltamisala ja määritelmät

Toimivaltaisten viranomaisten olisi harkittava olennaisuuden arvioinnissa selkeiden laadullisten ja/tai määrällisten kriteerien ja/tai kynnysarvojen käyttöä hyödyntäen olemassa olevia sääntelykehyksiä, toimialan standardeja ja valvontakokemusta. Olennaisuuden arvioinnin olisi voitava mukautua ajan mittaan, kun ESG-riskit kehittyvät, saadaan uutta tietoa ja finanssiyhteisöt kehittävät omia riskintunnistusprosesseja.

ESG-tekijöiden soveltamisalan asteittainen laajentaminen ESG-stressitestauksessa

Toimivaltaisia viranomaisia kannustetaan jatkamaan ja tutkimaan kattavuuden laajentamista vähitellen muihin ESG-tekijöihin, kun ESG-stressitestejä toteutetaan, alkuvaiheessa ympäristöriskejä priorisoiden. Ensimmäisessä vaiheessa toimivaltaisten viranomaisten olisi keskityttävä ilmasto- ja ympäristöriskeihin ja puututtava sekä fyysisiin riskeihin (esim. äärimmäiset sääilmiöt, biologisen monimuotoisuuden köyhtyminen) että siirtymäriskeihin (esim. poliittiset muutokset, markkinoiden uudelleenhinnoittelu), jotta voidaan erottaa pääasialliset, myös välilliset, riskialtistukset.

Asteittaista käyttöönottoa olisi täydennettävä jatkuvalla menetelmien parantamisella, valmiuksien kehittämisellä ja sidosryhmien osallistumisella, jotta varmistetaan finanssiyhteisöjen ja toimivaltaisten viranomaisten asianmukainen valmistautuminen ESG-riskien arvioinnin soveltamisalan laajentamiseen.

ESG-tekijöiden sisällyttäminen nykyisiin stressitestijärjestelmiin

Toimivaltaisten viranomaisten tulisi pyrkiä sisällyttämään ESG-tekijät täysimääräisesti osaksi yleistä stressitestijärjestelmää.

Toimivaltaisten viranomaisten olisi tarkasteltava uudelleen ja tarvittaessa harkittava uudelleen niitä ESG-riskien tyyppejä, jotka jo sisältyvät stressitestijärjestelmään – myös sen perusteella, miten tietojen saatavuus ja mallien käyttö kehittyvät ajan mittaan.

Rahoitussektorien väliset yhteydet ja heijastusvaikutukset