+1 artikla Soveltamisala ja menettely
---+Article 1 1.
---+Article 1 2.
---+Article 1 3.
---+Article 1 4.
---+Article 1 5.
---+Article 1 6.
---+Article 1 7.
---+Article 1 8.
---+Article 1 9.
---+Article 1 10.
---+Article 1 11.
---+Article 1 12.
---+Article 1 13.
---+Article 1 14.
---+Article 1 15.
---+Article 1 16.

1 artikla Soveltamisala ja menettely

1 artikla

Soveltamisala ja menettely

1.  Jäsenvaltiosta lähtöisin olevat korko- ja rojaltimaksut ovat vapaita kaikista siinä valtiossa näistä maksuista lähdeveroina tai lopullisessa verotuksessa kannettavista veroista, mikäli koron tai rojaltin tosiasiallinen edunsaaja on toisesta jäsenvaltiosta oleva yhtiö tai jostakin jäsenvaltiosta olevan yhtiön toisessa jäsenvaltiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka.

2.  Jäsenvaltiosta olevan yhtiön tai jäsenvaltiossa sijaitsevan toisesta jäsenvaltiosta olevan yhtiön kiinteän toimipaikan suorittaman maksun katsotaan olevan lähtöisin kyseisestä jäsenvaltiosta (jäljempänä ’lähdevaltio’).

3.  Kiinteää toimipaikkaa pidetään koron tai rojaltin maksajana vain siltä osin kuin nämä maksut ovat kiinteän toimipaikan verotuksessa vähennyskelpoisia kustannuksia jäsenvaltiossa, jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee.

4.  Jäsenvaltiosta olevaa yhtiötä pidetään koron tai rojaltin tosiasiallisena edunsaajana vain, jos se saa kyseiset maksut omaksi hyväkseen eikä välittäjänä, kuten jonkun toisen henkilön edustajana, uskottuna miehenä tai valtuutettuna asiamiehenä.

5.  Kiinteää toimipaikkaa pidetään koron tai rojaltin tosiasiallisena edunsaajana,

a) jos velkasaatava, oikeus tai tiedon käyttö, jonka johdosta korko- tai rojaltimaksut aiheutuvat, tosiasiassa liittyy kyseiseen kiinteään toimipaikkaan; ja

b) jos korko- tai rojaltimaksut ovat kiinteälle toimipaikalle jonkin 3 artiklan a kohdan iii alakohdassa mainitun veron alaista tuloa siinä jäsenvaltiossa, jossa se sijaitsee, tai Belgiassa impôt des non-résidents/belasting der niet-verblfhouders -veron alaista tuloa tai Espanjassa Impuesto sobre la Renta de no Residentes -veron alaista tuloa tai sellaisen veron alaista tuloa, joka on samanlainen tai olennaisesti samanluonteinen ja joka kannetaan tämän direktiivin voimaantulopäivän jälkeen kyseisten tällä hetkellä suoritettavien verojen lisäksi tai niiden asemesta.

6.  Kun jäsenvaltiosta olevan yhtiön kiinteän toimipaikan katsotaan olevan koron tai rojaltin maksaja tai tosiasiallinen edunsaaja, mitään muuta kyseisen yhtiön osaa ei käsitellä kyseisen koron tai rojaltin maksajana tai tosiasiallisena edunsaajana tätä artiklaa sovellettaessa.

7.  Tätä artiklaa sovelletaan vain, jos yhtiö, joka on koron tai rojaltin maksaja tai jonka kiinteän toimipaikan katsotaan olevan maksaja, on etuyhteydessä yhtiöön, joka on kyseisen koron tai rojaltin tosiasiallinen edunsaaja tai jonka kiinteän toimipaikan katsotaan olevan kyseisen koron tai rojaltin tosiasiallinen edunsaaja.

8.  Tätä artiklaa ei sovelleta silloin, kun korot tai rojaltit maksaa jäsenvaltiosta olevan yhtiön kolmannessa valtiossa sijaitseva kiinteä toimipaikka tai ne maksetaan sille ja kun yhtiön liiketoimintaa kokonaan tai osittain harjoitetaan tämän kiinteän liiketoimipaikan kautta.

9.  Tämän artiklan säännökset eivät estä jäsenvaltiota verolainsäädäntöään soveltaessaan ottamasta huomioon kyseisestä valtiosta olevien yhtiöiden tai tällaisten yhtiöiden kiinteiden toimipaikkojen tai siinä valtiossa sijaitsevien kiinteiden toimipaikkojen saamia korkoja tai rojalteja.

10.  Jäsenvaltiolla on mahdollisuus olla soveltamatta tätä direktiiviä toisesta jäsenvaltiosta olevaan yhtiöön tai sellaisen yhtiön kiinteään toimipaikkaan, jos 3 artiklan b alakohdan mukaiset edellytykset eivät ole keskeytyksettä täyttyneet vähintään kahden vuoden ajan.

11.  Lähdevaltio voi edellyttää, että osoitetaan todistuksella tässä artiklassa ja 3 artiklassa asetettujen edellytysten täyttyminen koron tai rojaltin maksuhetkellä. Jos ei ole osoitettu tässä artiklassa asetettujen edellytysten täyttymistä maksuhetkellä, jäsenvaltiolla on oikeus vaatia lähdeveron perimistä.

12.  Lähdevaltio voi asettaa tämän direktiivin mukaisen vapautuksen ehdoksi, että se on tehnyt päätöksen, jolla kyseisenä ajankohtana myönnetään vapautus tässä artiklassa ja 3 artiklassa asetettujen edellytysten täyttymisen vahvistavan todistuksen nojalla. Vapautusta koskeva päätös on annettava kolmen kuukauden kuluessa siitä, kun todistus ja kaikki lähdevaltion kohtuudella vaatimat vahvistustiedot on annettu, ja se on voimassa vähintään vuoden ajan sen tekemisestä.

13.  Sovellettaessa 11 ja 12 kohtaa annettavan todistuksen on oltava kunkin maksusopimuksen osalta voimassa vähintään vuoden mutta enintään kolme vuotta sen antamispäivästä ja siinä on oltava seuraavat tiedot:

a) todistus maksunsaajayhtiön verotuksellisesta kotipaikasta ja tarvittaessa sen jäsenvaltion veroviranomaisen vahvistama todistus kiinteän toimipaikan olemassaolosta, jossa maksunsaajayhtiön verotuksellinen kotipaikka on tai jossa kiinteä toimipaikka sijaitsee;

b) se, että maksunsaajayhtiö on 4 kohdan mukainen tosiasiallinen edunsaaja, tai 5 kohdan mukaisten edellytysten olemassaolo, jos kiinteä toimipaikka on maksunsaajana;

c) 3 artiklan a kohdan iii alakohdan mukaisten edellytysten täyttyminen maksunsaajayhtiön osalta;

d) vähimmäisosakkuus tai vähimmäisääniosuutta koskeva peruste 3 artiklan b kohdan mukaisesti;

e) d kohdassa tarkoitetun osakkuuden tai osuuden olemassaoloaika.

Jäsenvaltiot voivat lisäksi edellyttää oikeudellista perustetta sopimuksen mukaisten maksujen osalta (esimerkiksi lainasopimus tai lisenssisopimus).

14.  Jos vapautusta koskevat edellytykset lakkaavat täyttymästä, maksun saavan yhtiön tai kiinteän toimipaikan on välittömästi ilmoitettava tästä maksun suorittavalle yhtiölle tai kiinteälle toimipaikalle ja, jos lähdevaltio näin vaatii, kyseisen valtion toimivaltaiselle viranomaiselle.

15.  Jos maksun suorittava yhtiö tai kiinteä toimipaikka on perinyt lähdeveroa, josta tämän artiklan nojalla pitää vapauttaa, voidaan vaatia tämän lähdeveron palauttamista. Lähdevaltio voi edellyttää 13 kohdassa mainittuja tietoja. Palauttamista koskeva hakemus on esitettävä säädetyssä määräajassa. Määräajan on oltava vähintään kaksi vuotta siitä päivästä, jolloin korot tai rojaltit maksetaan.

16.  Lähdevaltion on palautettava liikaa peritty lähdevero vuoden kuluessa hakemuksen ja jäsenvaltion kohtuudella vaatimien vahvistustietojen vastaanottamisesta. Jos lähdeveroa ei ole palautettu tämän määräajan kuluessa, saajayhtiöllä tai kiinteällä toimipaikalla on mainitun vuoden kuluttua oikeus saada palautetulle verolle korkoa, joka vastaa lähdevaltion kansallisen lainsäädännön mukaisesti vastaavissa tapauksissa sovellettavaa kansallista korkokantaa.

1. Yleiskatsaus

,
Article 1 1.
Interest or royalty payments arising in a Member State shall be exempt from any taxes imposed on those payments in that State, whether by deduction at source or by assessment, provided that the beneficial owner of the interest or royalties is a company of another Member State or a permanent establishment situated in another Member State of a company of a Member State.
Article 1 2.
A payment made by a company of a Member State or by a permanent establishment situated in another Member State shall be deemed to arise in that Member State, hereafter referred to as the ‘source State’.
Article 1 3.
A permanent establishment shall be treated as the payer of interest or royalties only insofar as those payments represent a tax-deductible expense for the permanent establishment in the Member State in which it is situated.
Article 1 4.
A company of a Member State shall be treated as the beneficial owner of interest or royalties only if it receives those payments for its own benefit and not as an intermediary, such as an agent, trustee or authorised signatory, for some other person.
Article 1 5.

A permanent establishment shall be treated as the beneficial owner of interest or royalties:

(a) 

if the debt-claim, right or use of information in respect of which interest or royalty payments arise is effectively connected with that permanent establishment; and

(b) 

if the interest or royalty payments represent income in respect of which that permanent establishment is subject in the Member State in which it is situated to one of the taxes mentioned in Article 3(a)(iii) or in the case of Belgium to the ‘impôt des non-résidents/belasting der niet-verblijfhouders’ or in the case of Spain to the ‘Impuesto sobre la Renta de no Residentes’ or to a tax which is identical or substantially similar and which is imposed after the date of entry into force of this Directive in addition to, or in place of, those existing taxes.
Article 1 6.
Where a permanent establishment of a company of a Member State is treated as the payer, or as the beneficial owner, of interest or royalties, no other part of the company shall be treated as the payer, or as the beneficial owner, of that interest or those royalties for the purposes of this Article.
Article 1 7.
This Article shall apply only if the company which is the payer, or the company whose permanent establishment is treated as the payer, of interest or royalties is an associated company of the company which is the beneficial owner, or whose permanent establishment is treated as the beneficial owner, of that interest or those royalties.
Article 1 8.
This Article shall not apply where interest or royalties are paid by or to a permanent establishment situated in a third State of a company of a Member State and the business of the company is wholly or partly carried on through that permanent establishment.
Article 1 9.
Nothing in this Article shall prevent a Member State from taking interest or royalties received by its companies, by permanent establishments of its companies or by permanent establishments situated in that State into account when applying its tax law.
Article 1 10.
A Member State shall have the option of not applying this Directive to a company of another Member State or to a permanent establishment of a company of another Member State in circumstances where the conditions set out in Article 3(b) have not been maintained for an uninterrupted period of at least two years.
Article 1 11.
The source State may require that fulfilment of the requirements laid down in this Article and in Article 3 be substantiated at the time of payment of the interest or royalties by an attestation. If fulfilment of the requirements laid down in this Article has not been attested at the time of payment, the Member State shall be free to require deduction of tax at source.
Article 1 12.
The source State may make it a condition for exemption under this Directive that it has issued a decision currently granting the exemption following an attestation certifying the fulfilment of the requirements laid down in this Article and in Article 3. A decision on exemption shall be given within three months at most after the attestation and such supporting information as the source State may reasonably ask for have been provided, and shall be valid for a period of at least one year after it has been issued.
Article 1 13.

For the purposes of paragraphs 11 and 12, the attestation to be given shall, in respect of each contract for the payment, be valid for at least one year but for not more than three years from the date of issue and shall contain the following information:

(a) 

proof of the receiving company's residence for tax purposes and, where necessary, the existence of a permanent establishment certified by the tax authority of the Member State in which the receiving company is resident for tax purposes or in which the permanent establishment is situated;

(b) 

beneficial ownership by the receiving company in accordance with paragraph 4 or the existence of conditions in accordance with paragraph 5 where a permanent establishment is the recipient of the payment;

(c) 

fulfilment of the requirements in accordance with Article 3(a)(iii) in the case of the receiving company;

(d) 

a minimum holding or the criterion of a minimum holding of voting rights in accordance with Article 3(b);

(e) 

the period for which the holding referred to in (d) has existed.

Member States may request in addition the legal justification for the payments under the contract (e.g. loan agreement or licensing contract).
Article 1 14.
If the requirements for exemption cease to be fulfilled, the receiving company or permanent establishment shall immediately inform the paying company or permanent establishment and, if the source State so requires, the competent authority of that State.
Article 1 15.
If the paying company or permanent establishment has withheld tax at source to be exempted under this Article, a claim may be made for repayment of that tax at source. The Member State may require the information specified in paragraph 13. The application for repayment must be submitted within the period laid down. That period shall last for at least two years from the date when the interest or royalties are paid.
Article 1 16.
The source State shall repay the excess tax withheld at source within one year following due receipt of the application and such supporting information as it may reasonably ask for. If the tax withheld at source has not been refunded within that period, the receiving company or permanent establishment shall be entitled on expiry of the year in question to interest on the tax which is refunded at a rate corresponding to the national interest rate to be applied in comparable cases under the domestic law of the source State.

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit
  • Builddate: 01.07.2013 00:00:00 -Doknr: CELEX:32003L0049
  • EULAW -

    EN: Legal acts of the European Union from EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © European Union. Re-use is authorised by Decision 2011/833/EU, provided the source is acknowledged; the consolidated texts are licensed under CC BY 4.0 (EUR-Lex legal notice). Divided into sections and converted into the GRCA format, the wording unchanged. Only the legislation published in the Official Journal of the European Union is deemed authentic.

    DE: Rechtsakte der Europäischen Union aus EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © Europäische Union. Weiterverwendung nach Beschluss 2011/833/EU mit Quellenangabe gestattet; die konsolidierten Fassungen stehen unter CC BY 4.0 (Rechtlicher Hinweis von EUR-Lex). In Abschnitte aufgeteilt und in das GRCA-Format umgewandelt, der Wortlaut unverändert. Verbindlich sind allein die im Amtsblatt der Europäischen Union veröffentlichten Rechtsakte.