|
+LIITE II |
LIITE II
LIITE II Menetelmä erityisten ekologiseen suunnitteluun liittyvien vaatimusten asettamiseksi (15 artiklan 6 kohdassa tarkoitettu) Erityisillä ekologisen suunnittelun vaatimuksilla pyritään parantamaan tuotteen jotain tiettyä ympäristönäkökohtaa. Ne voivat olla vaatimuksia tietyn resurssin kulutuksen vähentämisestä, kuten rajoituksia resurssin käytölle tuotteen elinkaaren eri vaiheissa (esimerkiksi rajoitukset vedenkulutukselle käyttövaiheessa tai tietyn materiaalin määrälle, jonka tuote voi sisältää, tai kierrätetyn materiaalin määrälle asetettava vähimmäisvaatimus). Valmistellessaan täytäntöönpanotoimenpiteitä, joissa säädetään erityisistä ekologisen suunnittelun vaatimuksista 15 artiklan mukaisesti, komission on yksilöitävä tarvittaessa täytäntöönpanotoimenpiteen piiriin kuuluvan tuotteen kannalta asiaankuuluvat ekologisen suunnittelun parametrit liitteessä I olevassa 1 osassa tarkoitetuista parametreista ja asettaa näiden vaatimusten tason 19 artiklan 2 kohdassa tarkoitettua sääntelymenettelyä noudattaen seuraavasti:
1.
Teknisessä, ympäristöllisessä ja taloudellisessa analyysissa on valittava useita edustavia markkinoilla olevia malleja kyseisestä tuotteesta ja tunnistettava tekniset vaihtoehdot tuotteen ympäristötehokkuuden parantamiseksi siten, että otetaan huomioon vaihtoehtojen taloudellinen toteutettavuus ja pyritään välttämään tuotteen suorituskyvyn tai hyödyllisyyden merkittävä heikkeneminen kuluttajien kannalta. Teknisessä, ympäristöllisessä ja taloudellisessa analyysissä on yksilöitävä tarkasteltavien ympäristönäkökohtien osalta myös parhaat markkinoilla saatavilla olevat tuotteet ja tekniikat. Kansainvälisillä markkinoilla olevien tuotteiden suorituskyky ja muiden maiden lainsäädännössä määritellyt viitearvot olisi otettava huomioon analyysin aikana sekä vaatimuksia määriteltäessä. Tämän analyysin perusteella ja ottaen huomioon taloudellinen ja tekninen toteutettavuus sekä mahdollisuudet parannuksiin on toteutettava konkreettisia toimenpiteitä tuotteen ympäristövaikutusten minimoimiseksi. Käytön aikaisen energiankulutuksen osalta energiatehokkuuden tai kulutuksen taso on asetettava siten, että edustavien tuotteiden mallien loppukäyttäjien elinkaarikustannukset minimoidaan ottaen huomioon seuraukset muiden ympäristönäkökohtien kannalta. Elinkaarikustannusanalyysin menetelmässä käytetään Euroopan keskuspankin antamiin tietoihin perustuvaa reaalista diskonttokorkoa ja tuotteen todennäköistä käyttöikää; sen perustana on ostohinnan vaihtelujen (jotka johtuvat tuotantokustannusten vaihteluista) ja eritasoisista teknisistä parannusvaihtoehdoista seuraavien käyttökustannusten summa, ottaen huomioon tarkasteltavana olevien, edustavien tuotteiden mallien käyttöikä. Käyttökustannukset kattavat ensisijaisesti energiankulutuksen ja muihin resursseihin, kuten veteen tai pesuaineisiin, liittyvät kustannukset. Herkkyysanalyysi, joka kattaa asiaankuuluvat tekijät, kuten energian tai muun resurssin hinnan, raaka-ainekustannukset tai tuotantokustannukset ja diskonttokorot, sekä tarvittaessa ulkoiset ympäristökustannukset, vältettävät kasvihuonekaasupäästöt mukaan luettuina, on suoritettava sen tarkistamiseksi, onko olemassa merkittäviä muutoksia ja ovatko yleiset päätelmät luotettavia. Vaatimusta mukautetaan tämän mukaisesti. Vastaavaa menetelmää voidaan soveltaa myös muihin resursseihin kuten veteen.
2.
Teknisten, ympäristöllisten ja taloudellisten analyysien kehittämisessä voidaan käyttää yhteisön muusta toiminnasta saatuja tietoja. Sama koskee muualla maailmassa sovellettavista ohjelmista saatavilla olevia tietoja erityisten ekologisen suunnittelun vaatimusten asettamiseksi tuotteille, joilla käydään kauppaa Euroopan unionin taloudellisten kumppanien kanssa.
3.
Vaatimuksen voimaantulopäivässä on otettava huomioon tuotteen uudelleensuunnittelun vaatima aika. 1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|