21 artikla Valtioiden rajat ylittävä ilman saastuminen

1.   Jos rajat ylittävällä ilman epäpuhtauksien kulkeutumisella yhdestä tai useammasta jäsenvaltiosta on merkittävä osuus jonkin raja-arvon, otsonin tavoitearvon, keskimääräisen altistumisen vähennysvelvoitteen tai varoituskynnyksen ylittymiseen toisessa jäsenvaltiossa, kyseisen toisen jäsenvaltion on ilmoitettava asiasta jäsenvaltioille, joista epäpuhtaudet ovat peräisin, sekä komissiolle.

2.   Kyseessä olevien jäsenvaltioiden on tehtävä keskenään yhteistyötä, myös perustamalla yhteisiä asiantuntijaryhmiä ja komission teknisellä tuella, määrittääkseen ilman saastumisen lähteet, näiden lähteiden osuuden ylityksiin toisessa jäsenvaltiossa sekä toimenpiteet, joita jäsenvaltioiden on toteutettava erikseen ja koordinoidusti muiden jäsenvaltioiden kanssa näihin lähteisiin puuttumiseksi, ja laadittava koordinoituja toimia, kuten ilmanlaatusuunnitelmien koordinointi 19 artiklan mukaisesti niin, että kukin jäsenvaltio puuttuu alueellaan sijaitseviin saastumisen lähteisiin, tällaisten ylitysten poistamiseksi.

Viimeistään kolmen kuukauden kuluttua siitä, kun toinen jäsenvaltio on tehnyt jäsenvaltioille ensimmäisen alakohdan mukaisen ilmoituksen, niiden on vastattava toisilleen kohtuullisessa ajassa ja ilmoitettava asiasta komissiolle.

3.   Komissiolle on ilmoitettava kaikesta tämän artiklan 2 kohdassa tarkoitetusta yhteistyöstä, ja se on kutsuttava olemaan mukana kaikessa 2 kohdassa tarkoitetussa tällaisessa yhteistyössä tai avustamaan siinä. Komissio voi pyytää asianomaisia jäsenvaltioita toimittamaan ajantasaiset tiedot siitä, miten kyseisen kohdan nojalla mahdollisesti laadittujen koordinoitujen toimien täytäntöönpano edistyy. Komissio harkitsee tarvittaessa direktiivin (EU) 2016/2284 11 artiklan mukaisesti laaditut kertomukset huomioon ottaen, onko unionin tasolla toteutettava lisätoimia sellaisten epäpuhtauksia muodostavien aineiden päästöjen vähentämiseksi, jotka aiheuttavat tällaista valtioiden rajat ylittävää saastumista.

4.   Jos se on 20 artiklan mukaisesti tarpeen, jäsenvaltioiden on laadittava ja pantava täytäntöön koordinoituja lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmia, jotka kattavat muissa jäsenvaltioissa sijaitsevia naapurivyöhykkeitä. Jäsenvaltioiden on varmistettava, että muissa jäsenvaltioissa sijaitsevat naapurivyöhykkeet saavat kaikki asianmukaiset tiedot näistä lyhyen aikavälin toimintasuunnitelmista ilman aiheetonta viivytystä.

5.   Jos varoituskynnykset tai tiedotuskynnykset ylittyvät kansallisten rajojen läheisyydessä sijaitsevilla vyöhykkeillä, asiasta on tiedotettava mahdollisimman pian kyseisten naapurijäsenvaltioiden toimivaltaisille viranomaisille. Kyseiset tiedot on saatettava myös yleisön saataville.

6.   Edellä 1 kohdassa tarkoitetussa ilmoituksessa jäsenvaltiot voivat kyseessä olevan vuoden osalta määrittää

Jäsenvaltio voi myös toimittaa asianomaisille jäsenvaltioille ja komissiolle luettelot tällaisista vyöhykkeistä ja keskimääräisen altistumisen alueyksiköistä sekä tiedot pitoisuuksista ja todisteet, jotka osoittavat, että näihin ylityksiin ovat merkittävästi vaikuttaneet kyseisen jäsenvaltion rajojen ulkopuolella olevista lähteistä, myös kolmansista maista, peräisin olevat ilman epäpuhtaudet, joihin se ei voi suoraan vaikuttaa. Komissio voi tarvittaessa ottaa kyseiset tiedot huomioon 18 artiklaa sovellettaessa.

7.   Laatiessaan 2 ja 4 kohdassa säädettyjä suunnitelmia sekä tiedottaessaan yleisölle 5 kohdan mukaisesti jäsenvaltioiden on tarvittaessa pyrittävä tekemään yhteistyötä kolmansien maiden, erityisesti ehdokasmaiden kanssa. Jäsenvaltiot voivat tarvittaessa pyytää komissiolta teknistä tukea.