43 artikla Pakkausjätteen syntymisen ehkäiseminen

1.   Kunkin jäsenvaltion on vähennettävä asukasta kohden syntyvän pakkausjätteen määrää komissiolle päätöksen 2005/270/EY mukaisesti ilmoitetusta vuoden 2018 tasosta vähintään

2.   Jäsenvaltioiden tukemiseksi tämän artiklan 1 kohdassa asetettujen pakkausjätteen syntymisen ehkäisemistä koskevien tavoitteiden saavuttamisessa, komissio vahvistaa viimeistään 12 päivänä helmikuuta 2027 korjauskertoimen, jolla otetaan huomioon matkailun lisääntyminen tai väheneminen suhteessa vertailuvuoteen 2018 56 artiklan 7 kohdan c alakohdan nojalla hyväksytyllä täytäntöönpanosäädöksellä. Kyseinen korjauskerroin perustuu pakkausjätteen määrään matkailijaa kohti ja matkailijamäärän vaihteluun vertailuvuoteen 2018 nähden, ja siinä otetaan huomioon mahdollisuudet vähentää pakkausjätettä matkailussa.

3.   Jäsenvaltiot, jotka ovat jo ottaneet käyttöön erilliset järjestelmät toisaalta kotitalouksien pakkausjätehuoltoa, toisaalta teollisuuden ja kaupan pakkausjätehuoltoa varten, voivat säilyttää kyseiset järjestelmät, sanotun kuitenkaan rajoittamatta 1 ja 4 kohdan soveltamista.

4.   Edellä 1 kohdassa asetettuja tavoitteita toteuttaessaan kunkin jäsenvaltion on pyrittävä vähentämään syntyvän muovipakkausjätteen määrää.

5.   Tässä asetuksessa säädettyjen toimenpiteiden lisäksi jäsenvaltioiden on unionin jätepolitiikan yleisten tavoitteiden mukaisesti ja tässä artiklassa asetettujen tavoitteiden saavuttamiseksi toteutettava toimenpiteitä, joilla pyritään ehkäisemään pakkausjätteen syntymistä ja minimoimaan pakkausten ympäristövaikutukset. Tällaisiin toimenpiteisiin voi kuulua sellaisten taloudellisten ohjauskeinojen ja muiden toimenpiteiden käyttö, joilla luodaan kannustimia jätehierarkian soveltamiseen, kuten direktiivin 2008/98/EY liitteissä IV ja IV a tarkoitettuja toimenpiteitä, tai muita asianmukaisia ohjauskeinoja ja toimenpiteitä, mukaan lukien laajennettua tuottajan vastuuta koskevien järjestelmien kautta tarjottavat kannustimet, ja tuottajien tai tuottajavastuujärjestöjen velvoitteet ottaa käyttöön jätteen syntymistä ehkäiseviä suunnitelmia. Toimenpiteiden on oltava oikeasuhteisia ja syrjimättömiä, ja ne on suunniteltava siten, että vältetään kaupan esteet ja kilpailun vääristyminen. Tällaiset toimenpiteet eivät saa johtaa siirtymiseen kevyempään pakkausmateriaaliin, jota käytetään pakkausjätteen vähentämistä koskevan tavoitteen täyttämiseksi.

6.   Tämän artiklan 5 kohdan soveltamiseksi jäsenvaltioiden on kannustettava ravintoloita, ruokaloita, baareja, kahviloita ja ateriapalveluja tarjoamaan asiakkailleen hanavettä, jos sitä on saatavilla, maksutta tai pientä palvelumaksua vastaan uudelleenkäytettävässä tai uudelleentäytettävässä pakkausmuodossa, sanotun kuitenkaan rajoittamatta Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (EU) 2020/2184 (73) 16 artiklan 2 kohdan soveltamista.

7.   Jäsenvaltiot voivat ottaa käyttöön 5 kohdan noudattamiseksi pakkausjätteen syntymisen ehkäisemistä koskevia toimenpiteitä, jotka ylittävät 1 kohdassa asetetut vähimmäistavoitteet, kunhan ne toimivat tämän asetuksen mukaisesti.

8.   Poiketen siitä, mitä 1 kohdassa säädetään, jäsenvaltiot voivat viimeistään 31 päivänä joulukuuta 2025 pyytää komissiolta, että se käyttäisi 1 kohdassa asetettujen tavoitteiden laskemiseksi muuta kuin vuotta 2018 vertailuvuotena. Jos jäsenvaltio tekee tällaisen pyynnön, komissio voi, 5 ja 7 kohdan soveltamista rajoittamatta, sallia, että jäsenvaltio käyttää tällaista muuta vertailuvuotta 1 kohdassa asetettujen tavoitteiden laskemiseksi sillä edellytyksellä, että jäsenvaltio esittää perusteltua näyttöä, joka osoittaa, että

9.   Komissio tarkastelee uudelleen viimeistään 12 päivänä helmikuuta 2032 1 kohdassa säädettyjä tavoitteita ja arvioi tarvetta asettaa tietyille pakkausmateriaaleille erityisiä tavoitteita. Tätä varten komissio toimittaa Euroopan parlamentille ja neuvostolle kertomuksen, johon liitetään tarvittaessa lainsäädäntöehdotus, jos komissio katsoo tämän aiheelliseksi.