2. Ihmisten terveyden suojelu

a)

Ihmisten terveyden suojelemiseksi perustetut näytteenottopaikat on sijoitettava siten, että saadaan luotettavia tietoja kaikista seuraavista:

b)

näytteenottopaikat on yleensä sijoitettava siten, että vältetään mittaukset näytteenottopaikan välittömässä läheisyydessä olevista mikroympäristöistä, mikä tarkoittaa, että näytteenottopaikka on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava siten, että mitattu ilma edustaa ilmanlaatua vähintään 100 metrin pituudelta katua paikoissa, joissa mitataan tieliikenteen vaikutuksia, vähintään 25 m × 25 m:n alueelta paikoissa, joissa mitataan kotitalouksien lämmityksen vaikutuksia, ja vähintään 250 m × 250 m:n alueelta paikoissa, joissa mitataan teollisuusalueiden tai muiden lähteiden, kuten satamien tai lentoasemien, vaikutuksia;

c)

kun tavoitteena on arvioida ilmanlaatua ilman saastumisenkeskittymissä, on perustettava näytteenottopaikkoja vyöhykkeiden niille alueille, joilla on suurimmat pitoisuudet, joille väestö todennäköisesti altistuu suoraan tai välillisesti ajanjaksona, joka on merkittävässä suhteessa raja-arvojen tai tavoitearvojen keskiarvon laskentajaksoon; tällaiset näytteenottopaikat on tarvittaessa ja mahdollisuuksien mukaan sijoitettava alueille, joilla herkät ja haavoittuvat väestöryhmät todennäköisesti altistuvat suoraan tai välillisesti ajanjaksona, joka on merkittävässä suhteessa raja-arvojen tai tavoitearvojen keskiarvon laskentajaksoon, kuten asuma-alueet, koulut, sairaalat, palvelutalot tai toimistotilat;

d)

kaupunkien tausta-alueilla sijaitsevien näytteenottopaikkojen sijainti on valittava niin, että niiden epäpuhtaustasoon vaikuttavat kaikkien merkityksellisten lähteiden päästöt; yksittäinen lähde ei saa olla hallitseva epäpuhtaustasoon nähden, ellei tällainen tilanne ole luonteenomaista suuremmalle kaupunkialueelle; näiden näytteenottopaikkojen on pääsääntöisesti edustettava ilmanlaatua usean neliökilometrin laajuudelta;

e)

maaseudun tausta-alueilla sijaitsevien näytteenottopaikkojen sijainti on valittava niin, että niiden epäpuhtaustasoon vaikuttavat muiden merkityksellisten lähteiden päästöt mutta eivät niiden läheisyydessä eli viittä kilometriä lähempänä sijaitsevien kaupunkialueiden, pääteiden tai teollisuusalueiden päästöt;

f)

kun tavoitteena on arvioida tieliikenteen vaikutuksia, näytteenottopaikkojen sijainti on valittava niin, että niillä saadaan tietoa kaduista, joilla on suurimmat pitoisuudet ottaen huomioon liikennemäärät (alueet, jotka edustavat vyöhykkeen suurinta liikennetiheyttä), paikalliset leviämisolosuhteet ja tilaa koskeva maankäyttö (esimerkiksi katukuiluissa);

g)

kun tavoitteena on arvioida kotitalouksien lämmityksen vaikutuksia, näytteenottopaikkoja on perustettava merkittävimmistä lähteistä katsoen tuulen alapuolelle vallitsevan tuulensuunnan myötäisesti;

h)

kun tavoitteena on arvioida teollisten lähteiden, satamien tai lentoasemien vaikutuksia, on perustettava ainakin yksi näytteenottopaikka merkittävimmästä lähteestä katsoen lähimmälle tuulen alapuolella sijaitsevalle asutusalueelle vallitsevan tuulensuunnan myötäisesti; mikäli taustapitoisuutta ei tiedetä, on sijoitettava yksi ylimääräinen näytteenottopaikka vastatuuleen merkittävimmästä lähteestä vallitsevaan tuulensuuntaan nähden; näytteenottopaikat voidaan sijoittaa siten, että parhaiden käytettävissä olevien tekniikoiden (BAT) soveltamista voidaan seurata;

i)

näytteenottopaikoiksi on mahdollisuuksien mukaan valittava paikkoja, jotka edustavat myös samankaltaisia paikkoja, jotka eivät sijaitse niiden välittömässä läheisyydessä; vyöhykkeillä, joilla ilman epäpuhtauksien taso on arviointikynnyksen yläpuolella, on määritettävä selkeästi, mitä aluetta kukin näytteenottopaikka edustaa; kunkin kyseisen näytteenottopaikan edustamien alueiden on mahdollisuuksien mukaan katettava koko vyöhyke; pitoisuudet jonkin vyöhykkeen alueilla, joita kyseisen vyöhykkeen näytteenottopaikat eivät kata, on arvioitava asianmukaisilla menetelmillä;

j)

on otettava huomioon tarve sijoittaa näytteenottopaikkoja saarille, joilla se on tarpeen ihmisten terveyden suojelemiseksi;

k)

arseenia, kadmiumia, lyijyä, elohopeaa, nikkeliä ja polysyklisiä aromaattisia hiilivetyjä mittaavat näytteenottopaikat on mahdollisuuksien mukaan sijoitettava PM10-hiukkasten näytteenottopaikkojen yhteyteen.