166 artikla Yritys-, laitos-, valtio-, keskuspankki- ja vähittäisvastuut ja saamiset aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta ja julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta

Jollei muuta säädetä, taseeseen sisältyvien vastuiden vastuuarvon on oltava kirjanpitoarvo, joka on laskettu ottamatta huomioon mahdollisia tehtyjä luottoriskioikaisuja.

Kun laitokset käyttävät takaisinostotransaktioissa tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantoon tai -ottoon liittyvissä liiketoimissa päänettoutussopimuksia, vastuuarvo on laskettava 4 tai 6 luvun säännösten mukaisesti.

Laitosten on laskiessaan vastuuarvoa lainojen ja talletusten tase-erien nettouttamiselle sovellettava 4 luvussa säädettyjen menetelmiä.

Leasing-sopimusten vastuuarvo muodostuu diskontatuista leasing-maksujen vähimmäismääristä. Leasing-maksujen vähimmäismääriin sisältyvät leasing-kauden maksut, jotka vuokraajaa vaaditaan tai voidaan vaatia maksamaan, mukaan luettuna mahdollinen edullinen osto-optio (eli optio, jonka käyttäminen on kohtuullisen varmaa). Jos muuta sopimuspuolta kuin vuokraajaa voidaan vaatia suorittamaan leasing-vuokratun omaisuuserän jäännösarvoon liittyvä maksu ja tämä maksuvelvoite täyttää 201 artiklan ehdot, jotka koskevat luottosuojan tarjoajien hyväksyttävyyttä, sekä 213 artiklan mukaiset muiden takaustyyppien tunnistamisen vaatimukset, maksuvelvoite voidaan ottaa huomioon takauksen luonteisena luottosuojana 4 luvun mukaisesti.

Liitteessä II luetelluille sopimuksille vastuuarvo on määritettävä soveltaen 6 luvussa esitettyjä menetelmiä, ja mahdollisesti tehtyjä luottoriskioikaisuja ei saa ottaa huomioon.

Ostettujen saamisten riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärää laskettaessa vastuuarvo on 1 kohdan mukaisesti määritetty arvo, josta on vähennetty laimentumisriskiä koskevat omien varojen vaatimukset ennen luottoriskin vähentämismenetelmien soveltamista.

Kun vastuu muodostuu takaisinostotransaktioiden tai arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisen ja -ottamisen, pitkän selvitysajan liiketoimien ja vakuudellisen limiittiluotonannon yhteydessä myydyistä, vakuudeksi asetetuista tai lainatuista arvopapereista tai hyödykkeistä, vastuuarvo on 24 artiklan mukaisesti määritetty arvopaperien tai hyödykkeiden arvo. Kun sovelletaan 223 artiklassa esitettyä rahoitusvakuuksien kattavaa menetelmää, vastuuarvoa on korotettava kyseisiin arvopapereihin tai hyödykkeisiin edellä mainitun artiklan mukaisesti soveltuvalla volatiliteettikorjauksella. Takaisinostotransaktioiden, arvopaperien tai hyödykkeiden lainaksiantamisen tai -ottamisen, pitkän selvitysajan liiketoimien ja vakuudellisen limiittiluotonannon vastuuarvo voidaan määrittää joko 6 luvun tai 220 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Sellaisten taseen ulkopuolisten erien vastuuarvo, jotka eivät ole liitteessä II lueteltuja sopimuksia, on laskettava käyttämällä IRB-CCF-estimaatteja tai SA-CCF-kertoimia tämän artiklan 8 a ja 8 b kohdan ja 151 artiklan 8 kohdan mukaisesti.

For an exposure for which an institution has not received permission to use IRB-CCF, the applicable CCF shall be the SA-CCF as provided for in Chapter 2 for the same types of items as laid down in Article 111. The amount to which the SA-CCF is to be applied shall be the lower of the value of the committed but undrawn amount and the value that reflects any possible constraining of the availability of the facility, including the existence of an upper limit on the potential lending amount which is related to an obligor’s reported cash flow. Where a facility is constrained in that way, the institution shall have sufficient line monitoring and management procedures to support the existence of that constraining.

Subject to the permission of competent authorities, institutions that meet the requirements for the use of IRB-CCF as specified in Section 6 shall use IRB-CCF for exposures arising from undrawn revolving commitments treated under the IRB Approach provided that those exposures would not be subject to a SA-CCF of 100 % under the Standardised Approach. SA-CCFs shall be used for:

For the purposes of this Article, a commitment shall be deemed ‘revolving’ where it lets an obligor obtain a loan where the obligor has the flexibility to decide how often to withdraw from the loan and at what intervals, allowing the obligor to drawdown, repay and redraw loans advanced to it. Contractual arrangements that allow prepayments and subsequent redraws of those prepayments shall be considered revolving.

Where IRB-CCF are used for the sole purpose of calculating risk-weighted exposure amounts and expected loss amounts of exposures arising from revolving commitments other than exposures assigned to the exposure class in accordance with Article 147(2), point (a), in particular pursuant to Article 153(1), Article 157 and Article 158(1), (5) and (10), the exposure value for each exposure used as an input of the risk-weighted exposure amount and expected loss formulae shall not be less than the sum of:

The sum of points (a) and (b) shall be referred to as the ‘CCF input floor’.

Kun sitoumus liittyy toisen sitoumuksen antamiseen, on käytettävä pienempää kahdesta yksittäiseen sitoumukseen liittyvästä luottovasta-arvokertoimesta.