Osa 7 – - Vakuusmateriaaliin sovellettavat arvonalennukset

Talletusten vakuusjärjestelmien tai nimettyjen viranomaisten tulisi aina soveltaa arvonalennuksia vakuutena käytettävän vähäriskisen varallisuuden arvoon, paitsi jos vakuus annetaan käteisenä samassa valuutassa kuin maksusitoumus. Tämä tarkoittaa, että perustana olevien varojen arvo lasketaan niiden markkina-arvona vähennettynä tietyllä prosenttimäärällä (aliarvostus).

Talletusten vakuusjärjestelmien tai nimettyjen viranomaisten tulisi varmistaa, että aliarvostus vastaa luotto-, markkina- ja maksuvalmiusriskiä, joka määräytyy jokaisen varallisuuden vastuuarvon mukaan. Tätä tarkoitusta varten eri aliarvostukset tulisi määritellä ottaen huomioon liikkeellelaskijan tyyppi ja sen luoton laatu sekä varallisuuden maturiteetti ja valuutta.

Aliarvostusten käyttöönoton tulisi perustua myös odotettujen tappioiden suuruuden määrittämiselle ja odotetulle viiveelle ennen varallisuuden myymistä.

Vaikka onkin mahdollista käyttää monia aliarvostusohjelmia ja -menetelmiä, EKP:n ja Euroopan unionin jäsenvaltioiden kansallisten keskuspankkien aliarvostusmallit vakuutena käytettävälle varallisuudelle tarjoavat järkevän ratkaisun.

Talletusten vakuusjärjestelmien tai nimettyjen viranomaisten tulisi varmistaa, että vähäriskisen varallisuuden arvon markkinahintaan arvostaminen tehdään säännöllisesti, mahdollisesti päivittäin.

Lisäksi vakuutena käytettävän vähäriskisen varallisuuden aliarvostettua markkina-arvoa tulisi ylläpitää ajan mittaan. Tämä tarkoittaa, että jos perustana olevien varojen säännöllisesti markkinahintaan arvostettu arvo tippuu tietyn kynnysarvon alle eikä enää vastaa katesuhdelukua, joka johtuu aliarvostuksen käyttöönotosta, luottolaitoksen tulisi tarjota lisää vähäriskistä varallisuutta tai korvata asianmukainen osa maksusitoumuksesta käteisellä.

Talletusten vakuusjärjestelmät tai nimetyt viranomaiset voivat koska tahansa asettaa jäsenlaitokselle lisää ilmoitus- ja raportointivelvollisuuksia.