4.2 Luottoriskinottohalukkuus, luottoriskistrategia ja luottoriskirajat

Luottoriskinottohalukkuus, luottoriskistrategia ja yleinen luottoriskipolitiikka on sovitettava yhteen laitoksen yleisen riskinarviointikehyksen kanssa. Laitoksen luottoriskinottohalukkuuden avulla on määritettävä laitoksen luottoriskin laajuus ja painopiste, luottosalkun koostumus ja sen keskittyminen sekä hajautustavoitteet liiketoiminnan osa-alueiden, maantieteellisten alueiden, talouden alojen ja tuotteiden mukaan.

Luottoriskinottohalukkuus on toteutettava asianmukaisten luottoriskimittareiden ja -rajojen avulla. Näiden mittarien ja rajojen on katettava luottoriskinottohalukkuuden keskeiset näkökohdat sekä asiakassegmentit, valuutta, vakuustyypit ja luottoriskin vähentämiseen tarkoitetut välineet. Tarvittaessa luottomittareiden on oltava yhdistelmä taakse- ja eteenpäin suuntautuvia indikaattoreita, ja ne on räätälöitävä laitoksen liiketoimintamallin ja monitahoisuuden mukaan.

Laitosten on varmistettava, että luottoriskinottohalua koskevat tiedot ja siihen liittyvät mittarit ja rajat annetaan asianmukaisesti tiedoksi laitoksen sisällä, myös kaikille asianomaisille konserniyhteisöille ja liiketoiminnan osa-alueille sekä luottoriskiä kantaville yksiköille.

Keskittymäriskin hallitsemiseksi laitosten on asetettava määrälliset sisäiset luottoriskirajat kokonaisluottoriskeilleen sekä salkuille, joissa on samankaltaiset luottoriskiominaisuudet, osasalkuille ja yksittäisille luotonottajille. Konserniyhteisöjen ja asiakaskokonaisuuksien osalta rajoissa on otettava huomioon myös konsolidoitu ja alakonsolidointiryhmän positio sekä yksittäisten yhteisöjen positio konsolidoidulla ja alakonsolidointiryhmän tasolla.