5. Näytteenottopaikkojen maantieteellisen edustavuuden alueen määrittämisperusteet

a)

maantieteelliseen alueeseen voi kuulua osia, jotka eivät ole yhteydessä toisiinsa, mutta alueen on rajoituttava tarkasteltavana olevan vyöhykkeen rajoihin;

b)

jos arviointiin käytetään mallintamissovelluksia, on käytettävä tarkoitukseensa sopivaa mallintamisjärjestelmää sekä mallinnettuja pitoisuuksia näytteenottopaikoissa, jotta voidaan välttää mallinnusten ja mittausten välisten järjestelmällisten vinoumien aiheuttama arvioinnin vääristyminen;

c)

myös muiden muuttujien kuin absoluuttisten pitoisuuksien, esimerkiksi prosenttipisteiden, käyttöä voidaan harkita;

d)

marginaalit ja eri epäpuhtauksien mahdolliset leikkausrajat voivat vaihdella näytteenottopaikkojen ominaisuuksista riippuen;

e)

havaitun epäpuhtauspitoisuuden vuotuista keskiarvoa on käytettävä kyseisen vuoden ilmanlaadusta kertovana muuttujana.

a)

näytteenoton tuloaukon lähellä ei saa olla ilmavirtaa rajoittavia esteitä, jotka vaikuttavat ilmavirran kulkuun tuloaukon läheisyydessä (yleensä vapaa kulma vähintään 270 astetta tai rakennusten lähellä sijaitsevien näytteenottopaikkojen osalta 180 astetta); näytteenottolaitteen on siten sijaittava vähintään 1,5 metrin päässä rakennuksista, parvekkeista, puista ja muista esteistä ja vähintään puolen metrin päässä lähimmästä rakennuksesta, jos näytteenottopaikka edustaa ilmanlaatua rakennusten lähellä;

b)

näytteenoton tuloaukon on yleensä oltava vähintään 0,5 metrin (hengitysvyöhyke) ja enintään neljän metrin korkeudella maanpinnasta; sijoittaminen korkeammalle voi myös olla aiheellista, jos näytteenottopaikka on sijoitettu tausta-alueelle; korkeammalle sijoittamista koskeva päätös on dokumentoitava kokonaisuudessaan;

c)

näytteenottopäätä ei tule sijoittaa päästölähteiden välittömään läheisyyteen, jotta näytteeseen ei tule suoraan ilmaan sekoittumattomia päästöjä, joille väestö ei todennäköisesti altistu;

d)

näytteenottolaitteen poistoaukko on sijoitettava siten, että poistoilma ei kierrä näytteenottosondiin;

e)

tieliikenteen vaikutuksia mittaavien näytteenottimien on sijaittava kaikkien ilman epäpuhtauksien osalta vähintään 25 metrin etäisyydellä suurten tienristeysten laidasta sekä enintään 10 metrin etäisyydellä ajokaistan reunasta; tässä alakohdassa tarkoitetaan ”ajokaistan reunalla” rajaa, joka erottaa moottoriliikenteen muista alueista, ja ”suurella tienristeyksellä” tienristeystä, joka keskeyttää liikennevirran ja aiheuttaa (jarruttamisen ja kaasuttamisen vuoksi) erilaisia päästöjä kuin muut osat tiestä;

f)

mitattaessa laskeumia tausta-alueilla olisi sovellettava EMEPin ohjeita ja kriteerejä;

g)

mitattaessa otsonia jäsenvaltioiden on varmistettava, että näytteenottopaikka sijoitetaan riittävän etäälle uunien ja savuhormien tyyppisistä lähteistä ja vähintään 10 metrin päähän lähimmältä tieltä; välimatkaa on pidennettävä suhteessa liikenteen määrän kasvuun;

h)

huomioon voidaan ottaa myös seuraavat tekijät: