124 artikla Kiinteän omaisuuden kiinnityksillä suojatut vastuut

124 artikla 1.

Ei-ADC-vastuuta, joka ei täytä kaikkia 3 kohdassa säädettyjä edellytyksiä, tai mitä tahansa ei-ADC-vastuun osaa, joka ylittää kiinteään omaisuuteen kohdistuvan panttioikeuden nimellisarvon, on käsiteltävä seuraavasti:

a)

ei-IPRE-vastuu on riskipainotettava vastapuolen vastuuna, jota ei ole suojattu asianomaisella kiinteällä omaisuudella;

b)

IPRE-vastuuseen on sovellettava 150 prosentin riskipainoa.

124 artikla 2.

Ei-ADC-vastuuta on käsiteltävä kiinteistöön kohdistuvan panttioikeuden nimellisarvoon asti, jos kaikki tämän artiklan 3 kohdassa säädetyt edellytykset täyttyvät, seuraavasti:

a)

kun vastuu on suojattu asuinkiinteistöllä,

i)

ei-IPRE-vastuuta on käsiteltävä 125 artiklan 1 kohdan mukaisesti:

ii)

IPRE-vastuuta on käsiteltävä 125 artiklan 1 kohdan mukaisesti, jos se täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

1)

kiinteä omaisuus, jolla vastuu on suojattu, on velallisen ensisijainen asunto joko siten, että koko kiinteä omaisuus muodostaa yhden asunnon tai siten, että kiinteä omaisuus, jolla vastuu on suojattu, on asunto, joka on kiinteään omaisuuteen kuuluva erillinen osa;

2)

vastuu liittyy luonnolliseen henkilöön ja on suojattu tuloa tuottavalla asunnolla joko siten, että koko kiinteä omaisuus muodostaa yhden asunnon tai siten, että asunto on kiinteään omaisuuteen kuuluva erillinen osa, ja kyseiseen luonnolliseen henkilöön liittyvien laitoksen vastuiden kokonaismäärä on suojattu enintään neljällä kiinteistöllä, mukaan lukien kiinteistöt, jotka eivät ole asuinkiinteistöjä tai jotka eivät täytä mitään tässä alakohdassa säädetyistä kriteereistä, tai se on suojattu kiinteistöihin kuuluvilla erillisillä asunnoilla;

3)

vastuu liittyy luonnollisten henkilöiden muodostamiin kansallisella lailla säänneltyihin yhdistyksiin tai osuuskuntiin, joiden ainoana tarkoituksena on antaa jäsentensä käyttää ensisijaisena asuntona siihen kiinteistöön kuuluvaa asuntoa, jolla laina on suojattu;

4)

vastuu liittyy lailla säänneltyihin julkisiin asuntoyhtiöihin tai voittoa tavoittelemattomiin yhdistyksiin, jotka ovat olemassa sosiaalisia tarkoituksia varten sekä tarjotakseen pitkäaikaista vuokra-asumista;

iii)

IPRE-vastuuta, joka ei täytä mitään tämän alakohdan ii alakohdassa säädetyistä edellytyksistä, on käsiteltävä 125 artiklan 2 kohdan mukaisesti;

b)

jos vastuu on suojattu liikekiinteistöllä, sitä on käsiteltävä seuraavasti:

i)

ei-IPRE-vastuuta on käsiteltävä 126 artiklan 1 kohdan mukaisesti;

ii)

IPRE-vastuuta on käsiteltävä 126 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

124 artikla 3.

Jotta kiinteällä omaisuudella suojattua vastuuta voitaisiin käsitellä 2 kohdan mukaisesti, sen on täytettävä kaikki seuraavat edellytykset:

a)

kiinteä omaisuus, jolla vastuuta suojataan, täyttää jonkin seuraavista edellytyksistä:

i)

kiinteä omaisuus on valmistunut kokonaan;

ii)

kiinteä omaisuus on metsä- tai maatalousmaata;

iii)

laina on myönnetty luonnolliselle henkilölle ja kiinteä omaisuus on joko rakenteilla oleva asuinkiinteistö tai maa-alue, jolle asunto on tarkoitus rakentaa, ja kaikki asiaankuuluvat viranomaiset ovat tarvittaessa laillisesti hyväksyneet kyseisen suunnitelman ja jokin seuraavista edellytyksistä täyttyy:

1)

kiinteistöön kuuluu enintään neljä asuntoa, ja siitä tulee velallisen ensisijainen asunto, eikä luonnolliselle henkilölle myönnetyllä lainalla rahoiteta välillisesti ADC-vastuita;

2)

asianomaisena on keskushallinto, aluehallinto, paikallisviranomainen, julkisyhteisö tai julkisoikeudellinen laitos, johon liittyviä vastuita käsitellään 115 artiklan 2 kohdan tai 116 artiklan 4 kohdan mukaisesti, ja jolla on oikeudelliset valtuudet ja kyky varmistaa, että rakenteilla oleva kiinteistö saadaan kohtuullisessa ajassa valmiiksi, ja se on velvollinen tai oikeudellisesti sitoutunut varmistamaan valmistumisen, jos rakentamista ei muuten saataisi tällaisessa kohtuullisessa ajassa päätökseen; vaihtoehtona on vastaava oikeudellinen mekanismi, jolla varmistetaan, että rakenteilla oleva kiinteistö saadaan valmiiksi kohtuullisessa ajassa;

b)

vastuu on suojattu laitoksella olevalla kiinteään omaisuuteen kohdistuvalla ensisijaisella panttioikeudella tai laitoksella on ensisijainen panttioikeus ja järjestyksessä asemaltaan huonompia panttioikeuksia kyseiseen omaisuuteen;

c)

kiinteistön arvo ei riipu olennaisesti velallisen luottokelpoisuudesta;

d)

kaikki tiedot, jotka vaaditaan vastuun alullepanon yhteydessä ja valvontatarkoituksiin, dokumentoidaan asianmukaisesti, mukaan lukien tiedot velallisen takaisinmaksukyvystä ja kiinteän omaisuuden arvostamisesta;

e)

208 artiklassa säädetyt vaatimukset täyttyvät ja 229 artiklan 1 kohdassa säädettyjä arvostussääntöjä noudatetaan.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan c alakohtaa laitokset voivat jättää soveltamisalan ulkopuolelle tilanteet, joissa puhtaasti makrotaloudelliset tekijät vaikuttavat sekä kiinteistön arvoon että velallisen kykyyn selvitä velvoitteistaan.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan d alakohtaa laitosten on otettava käyttöön kiinteällä omaisuudella suojattujen vastuiden alullepanoa koskevat luotonantoperiaatteet, joihin sisältyy arvio luotonottajan takaisinmaksukyvystä. Luotonantoperiaatteisiin on sisällyttävä tämän arvioinnin kannalta merkitykselliset mittarit ja niiden enimmäismäärät.

124 artikla 4.

Poiketen siitä, mitä 3 kohdan b alakohdassa säädetään, lainkäyttöalueilla, joilla asemaltaan huonommat panttioikeudet antavat haltijalle vakuuteen kohdistuvan oikeudellisesti täytäntöönpanokelpoisen vaateen, joka on tehokas luottoriskiä vähentävä tekijä, asemaltaan huonommat panttioikeudet, jotka ovat muun kuin sen laitoksen hallussa, jolla on asemaltaan paras panttioikeus, voidaan hyväksyä myös sellaisissa tapauksissa, joissa laitoksella ei ole asemaltaan parasta tai sellaista panttioikeutta, joka sijoittuu laitoksen hallussa olevan asemaltaan paremman ja asemaltaan huonomman panttioikeuden väliin.

Ensimmäistä alakohtaa sovellettaessa panttioikeutta koskevilla säännöillä on varmistettava kaikki seuraavat seikat:

a)

jokainen laitos, jolla on panttioikeus kiinteään omaisuuteen, voi käynnistää omaisuuden myynnin riippumatta muista yhteisöistä, joilla on siihen panttioikeus;

b)

jos kiinteää omaisuutta ei myydä julkisella huutokaupalla, yhteisöt, joilla on hallussaan asemaltaan paras panttioikeus, toteuttavat kohtuulliset toimenpiteet saadakseen käyvän markkina-arvon tai parhaan hinnan, joka kyseisissä olosuhteissa on mahdollista saada, kun ne käyttävät myyntioikeuttaan itse.

124 artikla 5.

Käyttämättömien luottojärjestelyjen riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskemiseksi panttioikeudet, jotka täyttävät kaikki 3 kohdassa ja tapauksen mukaan 4 kohdassa säädetyt hyväksyttävyysvaatimukset, voidaan hyväksyä, jos luottojärjestelyn käytön ehtona on, että panttioikeus talletetaan etukäteen tai samanaikaisesti laitoksen panttioikeuden määrän osalta sen jälkeen, kun luottojärjestelyä on käytetty, jolloin laitoksella ei ole mitään osuutta panttioikeudesta siltä osin kuin kyseistä luottojärjestelyä ei käytetä.

124 artikla 6.

Sovellettaessa 125 artiklan 2 kohtaa ja 126 artiklan 2 kohtaa vastuu-arvosuhde (exposure-to-value, ETV) on laskettava jakamalla bruttovastuumäärä kiinteistön arvolla seuraavin edellytyksin:

a)

bruttovastuumäärä saadaan laskemalla kiinteällä omaisuudella suojattuun vakuuteen liittyvän omaisuuserän kirjanpitoarvo, ja sitoumukseen kuuluvat mutta nostamattomat määrät, jotka nostettuina lisäisivät kiinteällä omaisuudella suojatun vastuun vastuuarvoa; kyseinen bruttovastuumäärä on laskettava ottamatta huomioon

i)

110 artiklan mukaisia erityisiä luottoriskioikaisuja;

ii)

34 artiklan mukaisia muita arvonoikaisuja, jotka liittyvät laitoksen kaupankäyntivaraston ulkopuoliseen liiketoimintaan;

iii)

36 artiklan 1 kohdan m alakohdan mukaisesti vähennettyjä määriä; ja

iv)

muita omaisuuserään liittyviä omien varojen vähennyksiä;

b)

bruttovastuumäärä on laskettava ottamatta huomioon minkään tyyppistä vastikkeellista tai takauksen luonteista luottosuojaa, lukuun ottamatta luottoa myöntävässä laitoksessa olevia pantattuja talletustilejä, jotka täyttävät kaikki tase-erien nettoutusta koskevat vaatimukset joko 196 ja 206 artiklan mukaisten päänettoutussopimusten perusteella tai 195 ja 205 artiklan mukaisten muiden tase-erien nettoutussopimusten perusteella ja jotka on ehdoitta ja peruuttamattomasti pantattu ainoastaan sen luottovelvoitteen täyttämiseksi, joka liittyy kiinteällä omaisuudella suojattuun vastuuseen;

c)

sellaisten vastuiden osalta, joita on käsiteltävä 125 artiklan 2 kohdan tai 126 artiklan 2 kohdan mukaisesti, kun muulla osapuolella kuin laitoksella on asemaltaan paras panttioikeus ja laitoksen hallussa oleva asemaltaan huonompi panttioikeus hyväksytään tämän artiklan 4 kohdan mukaisesti, bruttovastuumäärä saadaan laskemalla yhteen laitoksen hallussa olevan panttioikeuden alainen bruttovastuumäärä ja kaikkien muiden sellaisten panttioikeuksien alaiset bruttovastuumäärät, joilla on sama tai parempi asema kuin laitoksen hallussa olevalla panttioikeudella.

Jos laitoksella on ensimmäisen alakohdan a alakohtaa sovellettaessa useampi kuin yksi vastuu, jotka on suojattu samalla kiinteällä omaisuudella, ja kyseiset vastuut on suojattu kyseiseen kiinteään omaisuuteen olevilla panttioikeuksilla, jotka ovat asemiltaan peräkkäisessä järjestyksessä siten, ettei niiden välissä ole kolmannen osapuolen hallussa olevaa panttioikeutta, vastuita on käsiteltävä yhtenä yhteenlaskettuna vastuuna ja yksittäiset bruttovastuumäärät on laskettava yhteen, jotta voidaan laskea yhden yhteenlasketun vastuun bruttovastuumäärä.

Jos ensimmäisen alakohdan c alakohtaa sovellettaessa saatavissa ei ole riittävästi tietoa muiden panttioikeuksien aseman varmistamiseksi, laitoksen on katsottava, että kyseisillä panttioikeuksilla on sama asema kuin laitoksen hallussa olevalla asemaltaan huonommalla panttioikeudella. Laitoksen on ensin määritettävä riskipaino, jäljempänä ”perusriskipaino”, tapauksen mukaan joko 125 artiklan 2 kohtaa tai 126 artiklan 2 kohtaa noudattaen. Sen jälkeen sen on mukautettava tätä riskipainoa kertoimella 1,25 , jotta voidaan laskea asemaltaan huonompien panttioikeuksien riskipainotetut määrät. Kerrointa ei käytetä, jos perusriskipaino vastaa alhaisinta vastuu-arvosuhteen alaluokkaa. Riskipaino, joka saadaan kertomalla perusriskipaino kertoimella 1,25 , on rajattava riskipainoon, jota sovellettaisiin vastuuseen, jos 3 kohdan vaatimukset eivät täyty.

124 artikla 7.

Saamiset vuokralle ottajalta kiinteistöleasingtoimessa, jossa laitos on vuokralle antaja ja vuokralle ottajalla on osto-oikeus, katsotaan kiinteällä omaisuudella suojatuiksi vastuiksi, ja niihin on sovellettava 125 tai 126 artiklassa säädettyä käsittelyä, jos tässä artiklassa säädetyt sovellettavat edellytykset täyttyvät, edellyttäen, että laitoksen vastuulla on vakuutena kiinteistön omistusoikeus.

124 artikla 8.

Jäsenvaltioiden on nimettävä 9 kohdan soveltamisesta vastaava viranomainen. Kyseisen viranomaisen on oltava toimivaltainen viranomainen tai nimetty viranomainen.

Jos jäsenvaltio on nimennyt tämän artiklan soveltamisesta vastaavaksi viranomaiseksi toimivaltaisen viranomaisen, kyseisen viranomaisen on varmistettava, että asiaankuuluville kansallisille elimille ja viranomaisille, joilla on makrovakausvalvontaan liittyviä tehtäviä, tiedotetaan asianmukaisesti toimivaltaisen viranomaisen aikomuksesta käyttää tätä artiklaa, ja että ne otetaan asianmukaisesti mukaan en jäsenvaltion rahoitusvakauteen liittyvien ongelmien arvioimiseen 9 kohdan mukaisesti.

Jos jäsenvaltio on nimennyt tämän artiklan soveltamisesta vastaavaksi viranomaiseksi jonkin muun kuin toimivaltaisen viranomaisen, jäsenvaltioiden on annettava tarvittavat säännökset, joilla varmistetaan toimivaltaisen viranomaisen ja nimetyn viranomaisen asianmukainen koordinointi ja tietojenvaihto tämän artiklan asianmukaista soveltamista varten. Viranomaisten on erityisesti tehtävä tiivistä yhteistyötä ja vaihdettava kaikki mahdollisesti tarvittavat tiedot, jotta nimetty viranomainen voi hoitaa asianmukaisesti sille tämän artiklan mukaisesti määrätyt tehtävät. Tällä yhteistyöllä pyritään välttämään toimivaltaisen viranomaisen ja nimetyn viranomaisen toimien päällekkäisyys tai epäjohdonmukaisuus sekä varmistamaan, että vuorovaikutus muiden toimenpiteiden kanssa, erityisesti tämän asetuksen 458 artiklan ja direktiivin 2013/36/EU 133 artiklan nojalla toteutettujen kanssa, otetaan asianmukaisesti huomioon.

124 artikla 9.

Tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on niiden tietojen, jotka on kerätty 430 a artiklan nojalla, ja muiden asiaankuuluvien indikaattoreiden perusteella määräajoin ja vähintään kerran vuodessa arvioitava, perustuvatko mainitun viranomaisen jäsenvaltion alueella sijaitseville kiinteällä omaisuudella suojatuille vastuille 125 ja 126 artiklassa säädetyt riskipainot asianmukaisesti seuraaviin seikkoihin:

a)

kiinteällä omaisuudella suojattuihin vastuisiin liittyvistä tappioista saatu kokemus;

b)

kiinteän omaisuuden markkinoiden tulevat kehitysnäkymät.

Jos tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti nimetty viranomainen ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetun arvioinnin perusteella toteaa, että 125 tai 126 artiklassa säädetyt riskipainot eivät riittävästi vastaa tällaisten vastuiden, jotka on suojattu kyseisen viranomaisen jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa sijaitsevien asuinkiinteistöjen tai liikekiinteistöjen kiinnityksillä, yhteen tai useampaan kiinteistösegmenttiin liittyviä todellisia riskejä, ja jos kyseinen viranomainen katsoo, että riskipainojen riittämättömyys voisi vaikuttaa haitallisesti sen jäsenvaltion nykyiseen tai tulevaan rahoitusvakauteen, se voi korottaa kyseisiin vastuisiin sovellettavia riskipainoja tämän kohdan neljännessä alakohdassa määritettyjen vaihteluvälien mukaisesti tai määrätä tiukempia kriteerejä kuin tämän artiklan 3 kohdassa säädetään.

Tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on ilmoitettava EPV:lle ja EJRK:lle tämän kohdan mukaisesti toteutetuista sovellettavien riskipainojen ja kriteerien mukautuksista. EPV:n ja EJRK:n on yhden kuukauden kuluessa kyseisen ilmoituksen vastaanottamisesta annettava lausuntonsa asianomaiselle jäsenvaltiolle, ja ne voivat tarvittaessa ilmoittaa kyseisessä lausunnossa, katsovatko ne, että riskipainojen ja kriteerien mukautuksia suositellaan myös muille jäsenvaltioille. EPV ja EJRK julkaisevat 125 ja 126 artiklassa sekä 199 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetuille vastuille riskipainot ja kriteerit sellaisina kuin asiaankuuluva viranomainen panee ne täytäntöön.

Sovellettaessa tämän kohdan toista alakohtaa tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti nimetty viranomainen voi korottaa 125 artiklan 1 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, 125 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa, 126 artiklan 2 kohdan ensimmäisessä alakohdassa tai 126 artiklan 3 kohdan ensimmäisessä alakohdassa säädettyjä riskipainoja tai määrätä tämän artiklan 3 kohdassa säädettyä tiukempia kriteerejä sellaisten yhteen tai useampaan kiinteistösegmenttiin kohdistuvien kiinteää omaisuutta koskevien vakuudellisten vastuiden osalta, jotka sijaitsevat kyseisen viranomaisen jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa. Kyseinen viranomainen saa korottaa kyseisiä riskipainoja enintään 150 prosenttiin.

Sovellettaessa tämän kohdan toista alakohtaa tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti nimetty viranomainen voi myös alentaa 125 artiklan 1 kohdassa tai 126 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja prosenttiosuuksia kiinteistön arvosta tai vastuu-arvosuhteen prosenttiosuuksia, joilla määritellään 125 artiklan 2 kohdassa olevassa taulukossa 1 tai 126 artiklan 2 kohdassa olevassa taulukossa 1 vahvistettu vastuu-arvosuhteen riskipainoalaluokka. Asiaankuuluvan viranomaisen on varmistettava kaikkien vastuu-arvosuhteen riskipainoalaluokkien yhdenmukaisuus siten, että alemman vastuu-arvosuhteen riskipainoalaluokan riskipaino on aina alempi tai yhtä suuri kuin ylemmän vastuu-arvosuhteen riskipainoalaluokan riskipaino.

124 artikla 10.

Jos 8 kohdan mukaisesti nimetty viranomainen vahvistaa 9 kohdan nojalla korkeammat riskipainot tai tiukemmat kriteerit, laitoksilla on oltava kuuden kuukauden siirtymäkausi niiden soveltamiseksi.

124 artikla 11.

EPV laatii tiiviissä yhteistyössä EJRK:n kanssa luonnokset teknisiksi sääntelystandardeiksi, joissa täsmennetään 9 kohdassa tarkoitetussa riskipainojen asianmukaisuuden arvioinnissa huomioon otettavat tekijät.

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 10 päivänä tammikuuta 2026.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä tämän kohdan ensimmäisessä alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

124 artikla 12.

EJRK voi asetuksen (EU) N:o 1092/2010 16 artiklan mukaisten suositusten avulla ja tiiviissä yhteistyössä EPV:n kanssa antaa ohjeita tämän artiklan 8 kohdan mukaisesti nimetyille viranomaisille kummastakin seuraavasta seikasta:

a)

mitkä tekijät voisivat 9 kohdan toisessa alakohdassa tarkoitetun mukaisesti vaikuttaa haitallisesti nykyiseen tai tulevaan rahoitusvakauteen; ja

b)

ohjeelliset viitearvot, jotka 8 kohdan mukaisesti nimetyn viranomaisen on otettava huomioon päättäessään suuremmista riskipainoista.

124 artikla 13.

Jäsenvaltioon sijoittautuneiden laitosten on sovellettava toisen jäsenvaltion viranomaisten 9 kohdan mukaisesti määrittämiä riskipainoja ja kriteerejä vastaaviin vastuisiinsa, jotka on suojattu kyseisen toisen jäsenvaltion alueen yhdessä tai useammassa osassa sijaitsevien asuinkiinteistöjen tai liikekiinteistöjen kiinnityksillä.

124 artikla 14.

EPV laatii teknisten sääntelystandardien luonnokset, joissa täsmennetään, mitä tarkoitetaan 3 kohdan a alakohdan iii alakohdan 2 alakohdan ilmaisulla vastaava oikeudellinen mekanismi, jolla varmistetaan, että rakenteilla oleva kiinteistö saadaan valmiiksi kohtuullisessa ajassa

EPV toimittaa nämä teknisten sääntelystandardien luonnokset komissiolle viimeistään 10 päivänä heinäkuuta 2025.

Siirretään komissiolle valta täydentää tätä asetusta hyväksymällä tämän kohdan kolmannessa alakohdassa tarkoitetut tekniset sääntelystandardit asetuksen (EU) N:o 1093/2010 10–14 artiklan mukaisesti.

124 artikla Kiinteän omaisuuden kiinnityksillä suojatut vastuut

1. Yleiskatsaus

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

3. Liittyvät standardit