+182 artikla 1.

182 artikla 1.

Laitosten on sovellettava seuraavia laitoksen omia CF-estimaatteja koskevia erityisvaatimuksia kvantifioidessaan riskiparametreja vastuiden luokkiin tai ryhmiin luokitusta varten:

a) 

laitosten on estimoitava luottovasta-arvokertoimet sopimustyyppien riskiluokittain tai -ryhmittäin maksukyvyttömyydellä painotettuna keskiarvona luokittain tai ryhmittäin toteutuneiden luottovasta-arvokerrointen perusteella käyttäen kaikkia havaittuja maksukyvyttömyystapauksia eri tietolähteistä;

b) 

laitosten on käytettävä CF-estimaatteja, jotka ovat asianmukaisia talouden laskusuhdanteessa, jos ne tuottavat varovaisemman lopputuloksen kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Jos luottoluokitusmenetelmän odotetaan tuottavan pitkällä aikavälillä samalla tasolla pysyviä, toteutuneita CF-lukuja luokittain tai ryhmittäin, laitosten on mukautettava riskiparametrien estimaattejaan ryhmittäin tai luokittain rajoittaakseen talouden laskusuhdanteen pääomavaikutusta;

▼M17

c) 

laitosten IRB-CCF-estimaateissa on otettava huomioon vastapuolen mahdolliset lisänostot maksukyvyttömyyden ilmenemiseen saakka ja sen jälkeen;

▼B

d) 

laitosten on CF-estimaatteja määrittäessään otettava huomioon tilien valvontaan ja maksujen käsittelyyn liittyvät erityiset menettelynsä ja strategiansa. Laitosten on myös harkittava, kuinka kykeneviä ja halukkaita ne ovat estämään lisänostot, kun tapahtuu kovenanttien rikkoutumista tai ilmenee muita teknisiä maksukyvyttömyystapahtumia, mikä ei vielä merkitse maksukyvyttömyyttä;

e) 

laitoksilla on oltava asianmukaiset järjestelmät ja menettelyt, joilla seurataan sopimuksiin liittyviä määriä, nostettuja määriäsi suhteessa limiitteihin sekä nostettujen määrien muutoksia vastapuolittain ja luokittain. Laitoksen on pystyttävä seuraamaan nostettuja määriä päivittäin;

f) 

jos laitokset käyttävät erilaisia CF-estimaatteja riskipainotettujen vastuuerien yhteismäärän laskentaan ja sisäisiin tarkoituksiin, tämä on dokumentoitava ja tämän on oltava perusteltua;

▼M17

g) 

laitosten IRB-CCF-estimaatit on laadittava käyttämällä 12 kuukauden pituiseen kiinteään ajanjaksoon perustuvaa menetelmää;

h) 

laitosten IRB-CCF-estimaattien on perustuttava viitetietoihin, jotka kuvastavat vastapuolten, luottojärjestelyjen ja pankinhallintokäytäntöjen ominaispiirteitä niiden vastuiden osalta, joihin estimaatteja sovelletaan.

Jos laitokset toteavat maksukyvyttömyyshavainnoissaan ensimmäisen alakohdan a alakohtaa sovellettaessa negatiivisen toteutuneen luottovasta-arvokertoimen, toteutuneen luottovasta-arvokertoimen on oltava kyseisten havaintojen osalta nolla laitosten IRB-CCF-estimaattien kvantifioimiseksi. Laitokset voivat käyttää mallien kehittämisessä negatiivista toteutunutta luottovasta-arvokerrointa koskevia tietoja riskien eriyttämiseksi.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan c alakohtaa IRB-CCF-estimaatteihin on sisällyttävä suurempi varovaisuusmarginaali, jos maksukyvyttömyystiheyden ja luottovasta-arvokertoimen suuruuden välillä voidaan kohtuudella olettaa olevan vahva positiivinen korrelaatio.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan g alakohtaa kukin maksukyvyttömyystapaus on liitettävä vastapuolen ja luottojärjestelyn asiaankuuluviin ominaispiirteisiin kiinteänä viitepäivänä, joka on 12 kuukautta ennen maksukyvyttömyyden ilmenemispäivää.

1. Yleiskatsaus

,

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit