EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) 2021/23, annettu 16 päivänä joulukuuta 2020, keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä sekä asetusten (EU) N:o 1095/2010, (EU) N:o 648/2012, (EU) N:o 600/2014, (EU) N:o 806/2014 ja (EU) 2015/2365 sekä direktiivien 2002/47/EY, 2004/25/EY, 2007/36/EY, 2014/59/EU ja (EU) 2017/1132 muuttamisesta (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

(1)

Rahoitusmarkkinoilla on keskeinen merkitys nykyaikaisten kansantalouksien toiminnalle. Mitä yhdentyneemmät markkinat ovat, sitä paremmat ovat mahdollisuudet kohdentaa taloudelliset resurssit tehokkaasti, mistä voi olla talouden suorituskyvyn kannalta etua. Jotta rahoituspalvelujen sisämarkkinoiden toimintaa voidaan parantaa, on kuitenkin tärkeää, että on käytössä menettelyjä, joilla vastataan markkinahäiriöiden vaikutuksiin ja varmistetaan, että jos näillä markkinoilla toimiva rahoituslaitos tai rahoitusmarkkinoiden infrastruktuuri joutuu taloudellisiin vaikeuksiin tai on kaatumassa, tällainen tapahtuma ei horjuta koko rahoitusmarkkinoita ja haittaa kasvua laajemmin taloudessa.

(2)

Keskusvastapuolet ovat maailmanlaajuisten rahoitusmarkkinoiden keskeisiä osatekijöitä, jotka asettuvat toimijoiden väliin ostajana jokaiseen myyjään nähden ja myyjänä jokaiseen ostajaan nähden, ja joilla on keskeinen rooli rahoitusliiketoimien käsittelyssä ja niihin liittyvien erilaisten riskien hallinnassa. Keskusvastapuolet käsittelevät keskitetysti vastapuolten transaktiot ja positiot, huolehtivat transaktioiden seurauksena syntyvistä velvoitteista ja vaativat jäseniltään riittävät vakuudet marginaalina ja maksuina maksukyvyttömyysrahastoihin.

(3)

Unionin rahoitusmarkkinoiden yhdentyminen on johtanut siihen, että keskusvastapuolista, jotka aiemmin palvelivat ensisijaisesti kotimaan tarpeita ja markkinoita, on kehittynyt unionin rahoitusmarkkinoiden kriittisiä solmukohtia laajemmin. Nykyään keskusvastapuolet määrittävät useita tuotelajeja, mukaan lukien pörssissä noteeratut ja pörssin ulkopuolella (OTC) kaupankäynnin kohteena olevat rahoitus- ja hyödykejohdannaiset, käteismarkkinoilla kaupattavat osakkeet, joukkovelkakirjat ja muut tuotteet, kuten takaisinostosopimukset. Ne tarjoavat kaikkialla unionissa palveluja valtioiden rajojen yli monenlaisille rahoitus- ja muille laitoksille. Vaikka jotkin keskusvastapuolet keskittyvätkin vain kotimarkkinoihinsa, ne kaikki ovat järjestelmän kannalta merkittäviä ainakin kotimarkkinoillaan.

(4)

Koska keskusvastapuolet käsittelevät ja ottavat keskitetysti kantaakseen määritysosapuolten ja niiden asiakkaiden puolesta merkittävän osan unionin rahoitusjärjestelmään kohdistuvista rahoitusriskeistä, keskusvastapuolten toimiva sääntely ja tarkka valvonta ovat olennaisen tärkeitä. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 648/2012 (4) edellytetään, että unionissa toimiluvan saaneet keskusvastapuolet noudattavat tiukkoja vakavaraisuus-, organisaatio- ja menettelytapanormeja. Keskusvastapuolten toiminnan kaikkinainen valvonta on sellaisten toimivaltaisten viranomaisten tehtävä, jotka tekevät yhteistyötä valvontakollegioissa, joissa ne kokoontuvat yhteen niille annettua tehtävää varten. Niiden sitoumusten mukaisesti, joita G20-johtajat ovat vuoden 2008 finanssikriisin puhjettua antaneet, myös asetuksessa (EU) N:o 648/2012 edellytetään, että keskusvastapuolet hoitavat vakioitujen OTC-johdannaisten määrityksen keskitetysti. Kun velvoite määrittää OTC-johdannaiset keskitetysti tulee voimaan, keskusvastapuolten liiketoiminnan määrä ja laajuus todennäköisesti kasvaa, mikä puolestaan voisi merkitä keskusvastapuolten riskinhallintastrategioiden kannalta uusia haasteita.

(5)

Asetuksella (EU) N:o 648/2012 on osaltaan lisätty keskusvastapuolten ja laajemmin rahoitusmarkkinoiden kykyä sietää niitä monenlaisia riskejä, joita keskusvastapuolet käsittelevät ja ottavat keskitetysti kantaakseen. Mikään sääntö- ja käytännejärjestelmä ei kuitenkaan voi ehkäistä sitä, että olemassa olevat varat eivät riitä keskusvastapuolten riskien, kuten yhden tai useamman määritysosapuolen maksukyvyttömyyden, hallitsemiseen. Skenaariossa, jossa rahoituslaitoksella on vakavia taloudellisia vaikeuksia tai sitä uhkaa kaatuminen, olisi periaatteessa edelleen sovellettava tavanomaisia maksukyvyttömyysmenettelyjä. Kuten vuoden 2008 finanssikriisi on osoittanut, tällaiset menettelyt voivat kuitenkin erityisesti pitkittyneen taloudellisen epävakauden ja epävarmuuden aikana vahingoittaa talouden kannalta kriittisiä toimintoja ja näin vaarantaa rahoitusvakauden. Tavanomaisiin yritysten maksukyvyttömyysmenettelyihin ei voida aina tukeutua, jotta voitaisiin varmistaa riittävän nopea tilanteeseen puuttuminen tai asettaa asianmukaisesti etusijalle rahoituslaitosten kriittisten toimintojen jatkuminen rahoitusvakauden säilyttämiseksi. Tällaisten tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn kielteisten seurausten ehkäisemiseksi on tarpeen luoda erityinen kriisinratkaisujärjestelmä keskusvastapuolille.

(6)

Vuoden 2008 finanssikriisi toi esiin sen, että lähellä kaatumista olevien rahoituslaitosten kriittisten toimintojen säilyttämiseksi ei ole asianmukaisia välineitä. Lisäksi se osoitti, että viranomaisten välisen yhteistyön ja koordinoinnin mahdollistavia puitteita ei ole nopeiden ja määrätietoisten toimien toteuttamisen varmistamiseksi, varsinkaan jos on kyse eri jäsenvaltioiden tai oikeudenkäyttöalueiden viranomaisista. Koska tällaisia välineitä ja yhteistyön ja koordinoinnin puitteita ei ollut, jäsenvaltioiden oli pakko pelastaa rahoituslaitoksia veronmaksajien rahoilla kriisin leviämisen estämiseksi ja paniikin vähentämiseksi. Vaikka keskusvastapuolet eivät vuoden 2008 finanssikriisin aikana vastaanottaneetkaan poikkeuksellista julkista rahoitustukea suoraan, niitä suojeltiin niiltä vaikutuksilta, joita olisi muutoin aiheutunut siitä, että pankit eivät olisi täyttäneet velvoitteitaan. Keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisukehys täydentää Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2014/59/EU (5) hyväksyttyä pankkien kriisinratkaisukehystä ja on siis välttämätön, jotta voidaan välttää turvautuminen veronmaksajien rahoihin keskusvastapuolen hallitsemattoman kaatumisen yhteydessä. Tässä kehyksessä olisi varauduttava myös mahdollisuuteen, että keskusvastapuoli asetetaan kriisinratkaisuun muusta syystä kuin yhden tai useamman määritysosapuolensa maksukyvyttömyyden vuoksi.

(7)

Uskottavan elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen tarkoituksena on varmistaa niin pitkälti kuin mahdollista, että keskusvastapuolet toteuttavat toimenpiteitä elpyäkseen taloudellisista vaikeuksista, säilyttää lähellä kaatumista olevan tai todennäköisesti kaatuvan keskusvastapuolen kriittiset toiminnot, kun sen muut toiminnot likvidoidaan tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, säilyttää rahoitusvakaus sekä välttää rahoitusjärjestelmään ja sen kykyyn palvella reaalitaloutta kohdistuva merkittävä haittavaikutus samalla kun keskusvastapuolen kaatumisesta veronmaksajille aiheutuvat kustannukset minimoidaan. Elvytys- ja kriisinratkaisukehyksessä vahvistetaan entisestään keskusvastapuolten ja viranomaisten valmiuksia lieventää rahoitusmarkkinoiden painetta ja lisätään viranomaisten tietoa keskusvastapuolten valmistautumisesta stressiskenaarioihin. Viranomaisille annetaan myös valtuudet valmistella keskusvastapuolen mahdollista kriisinratkaisua ja hoitaa keskusvastapuolen heikentyvää tilaa koordinoidusti, mikä osaltaan edistää rahoitusmarkkinoiden moitteetonta toimintaa.

(8)

Tällä hetkellä unionissa ei ole yhdenmukaistettuja säännöksiä keskusvastapuolten elvytyksestä ja kriisinratkaisusta. Jotkin jäsenvaltiot ovat jo muuttaneet lainsäädäntöään niin, että keskusvastapuolten on laadittava elvytyssuunnitelmia, ja ottaneet käyttöön mekanismeja lähellä kaatumista olevien keskusvastapuolten kriisinratkaisun toteuttamiseksi. Lisäksi keskusvastapuolten maksukyvyttömyyttä sääntelevissä laeissa, asetuksissa ja hallinnollisissa määräyksissä on huomattavia sisällöllisiä ja menettelyllisiä eroja jäsenvaltioiden välillä. Keskusvastapuolten elvytyksen ja kriisinratkaisun yhteisten edellytysten, valtuuksien ja prosessien puuttuminen todennäköisesti haittaa sisämarkkinoiden häiriötöntä toimintaa ja kansallisten viranomaisten välistä yhteistyötä näiden puuttuessa keskusvastapuolen kaatumiseen ja soveltaessa asianmukaisia mekanismeja tappioiden kohdentamiseksi sen määritysosapuolille sekä unionissa että maailmanlaajuisesti. Näin on erityisesti silloin, kun kansallisilla viranomaisilla ei erilaisten lähestymistapojen vuoksi ole saman asteista valvontamahdollisuutta tai samaa kykyä purkaa keskusvastapuolta. Kyseiset erot elvytys- ja kriisinratkaisujärjestelyissä saattaisivat vaikuttaa eri tavoin keskusvastapuoliin, määritysosapuoliin ja määritysosapuolten asiakkaisiin eri jäsenvaltioissa ja mahdollisesti vääristää kilpailua sisämarkkinoilla. Keskusvastapuolen taloudellisten vaikeuksien tai kaatumisen käsittelyyn tarkoitettujen yhteisten sääntöjen ja välineiden puuttuminen voi vaikuttaa määritysosapuolten ja niiden asiakkaiden määrityspäätökseen ja keskusvastapuolten sijoittautumispaikan valintaan ja näin estää keskusvastapuolia hyödyntämästä täysimääräisesti perusvapauksiaan sisämarkkinoilla. Tämä puolestaan saattaa estää määritysosapuolia ja niiden asiakkaita käyttämästä keskusvastapuolia rajojen yli sisämarkkinoilla ja haitata unionin pääomamarkkinoiden yhdentymistä. Yhteisiä elvytys- ja kriisinratkaisusääntöjä tarvitaan sen vuoksi kaikissa jäsenvaltioissa varmistamaan, ettei keskusvastapuolten mahdollisuuksia hyödyntää sisämarkkinoiden tarjoamia vapauksia rajoiteta sen perusteella, mitkä ovat jäsenvaltioiden ja niiden viranomaisten taloudelliset valmiudet hallita niiden kaatumista.

(9)

Pankkeihin ja muihin rahoituslaitoksiin sovellettavan sääntelykehyksen tarkistaminen, joka toteutettiin vuoden 2008 finanssikriisin seurauksena, ja etenkin pääoma- ja maksuvalmiuspuskurien vahvistaminen, makrotalouden vakauden valvontavälineiden parantaminen ja pankkien elvytystä ja kriisinratkaisua koskevat kattavat säännöt ovat vähentäneet tulevien kriisien todennäköisyyttä ja lisänneet kaikkien rahoituslaitosten ja markkinainfrastruktuurien, kuten keskusvastapuolten, kykyä sietää talouden häiriöitä, johtuivatpa ne järjestelmähäiriöistä tai yksittäisiä laitoksia koskevista tapahtumista. Jäsenvaltioissa on 1 päivästä tammikuuta 2015 sovellettu direktiivin 2014/59/EU mukaista pankkien elvytys- ja kriisinratkaisujärjestelmää.

(10)

Toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi pankkien elvytyksessä ja kriisinratkaisussa noudatettavan lähestymistavan pohjalta valmistauduttava ja niillä olisi oltava käytettävissään riittävät välineet käsitellä tilanteita, joihin liittyy keskusvastapuolen kaatuminen. Pankkien ja keskusvastapuolten erilaisten toimintojen ja liiketoimintamallien vuoksi pankkien ja keskusvastapuolten riskit ovat kuitenkin erilaisia. Siksi tarvitaan erityisiä välineitä ja valtuuksia niitä skenaarioita varten, joissa keskusvastapuoli kaatuu määritysosapuoltensa kaatumisen tai jonkin muun kuin maksukyvyttömyystapahtuman vuoksi.

(11)

Säädöstyypiksi olisi valittava asetus, jotta voidaan täydentää keskusvastapuoliin sovellettavat yhdenmukaiset vakavaraisuusvaatimukset sisältävässä asetuksessa (EU) N:o 648/2012 esitettyä lähestymistapaa ja tukeutua siihen. Elvytys- ja kriisinratkaisuvaatimusten asettaminen direktiivissä voisi johtaa epäjohdonmukaisuuteen, jos alalla, jota muutoin säännellään suoraan sovellettavalla unionin lainsäädännöllä ja jolla keskusvastapuolet tarjoavat palvelujaan yhä yleisemmin valtioiden rajojen yli, annettaisiin mahdollisesti erilaisia kansallisia sääntöjä. Tämän vuoksi keskusvastapuolten elvytystä ja kriisinratkaisua varten olisi myös hyväksyttävä yhdenmukaiset ja suoraan sovellettavat säännöt.

(12)

Jotta voidaan varmistaa johdonmukaisuus rahoituspalvelujen alalla voimassa olevan unionin lainsäädännön kanssa ja pitää rahoitusjärjestelmä unionissa mahdollisimman vakaana, tässä asetuksessa säädettyä elvytys- ja kriisinratkaisujärjestelmää olisi sovellettava keskusvastapuoliin, joihin sovelletaan asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädettyjä vakavaraisuusvaatimuksia riippumatta siitä, onko niillä pankkitoimilupa. Vaikka vaihtoehtoisten yhtiörakenteiden riskiprofiileissa voi olla eroja, keskusvastapuolet ovat itsenäisiä yhteisöjä, joiden on täytettävä kaikki tämän asetuksen ja asetuksen (EU) N:o 648/2012 vaatimukset niiden emoyrityksestä ja muista konserniyhteisöistä erillään. Tätä asetusta ei sen vuoksi tarvitse soveltaa konserniin, jonka osa keskusvastapuoli on. Konserninäkökohdat, joihin kuuluvat muun muassa keskusvastapuolen toiminnalliset, taloudelliset ja henkilötason suhteet konserniyhteisöihin, olisi kuitenkin otettava huomioon keskusvastapuolen elvytyksen ja kriisinratkaisun suunnittelussa, siltä osin kuin ne saattavat vaikuttaa keskusvastapuolen elvytykseen tai kriisinratkaisuun tai siltä osin kuin elvytys- ja kriisinratkaisutoimet saattavat vaikuttaa konsernin muihin yhteisöihin.

(13)

Varmistaakseen, että kriisinratkaisutoimet toteutetaan tehokkaasti ja tuloksellisesti sekä kriisinratkaisutavoitteita vastaavasti, jäsenvaltioiden olisi nimettävä tämän asetuksen soveltamista varten kriisinratkaisuviranomaisiksi kansalliset keskuspankit, toimivaltaiset ministeriöt, hallintoviranomaiset tai viranomaiset, joille on annettu hallinnolliset valtuudet, huolehtimaan kriisinratkaisun toiminnoista ja tehtävistä, mukaan lukien mahdolliset olemassa olevat kriisinratkaisuviranomaiset. Jäsenvaltioiden olisi myös varmistettava, että kriisinratkaisuviranomaisille osoitetaan asianmukaiset voimavarat. Jäsenvaltioissa, joihin keskusvastapuoli on sijoittautunut, olisi otettava käyttöön asianmukaiset rakenteelliset järjestelyt keskusvastapuolen kriisinratkaisutoimintojen erottamiseksi muista toiminnoista erityisesti silloin, kun keskusvastapuolen toiminnan vakauden valvonnasta tai sellaisten luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten, jotka ovat keskusvastapuolen määritysosapuolia, toiminnan vakauden valvonnasta vastaava viranomainen on nimetty kriisinratkaisuviranomaiseksi, jotta voidaan välttää mahdolliset eturistiriidat ja riski, että viranomainen joutuu pidättymään tarvittavista toimenpiteistä. Tällaisissa tapauksissa olisi varmistettava kriisinratkaisuviranomaisen päätöksentekoprosessin riippumattomuus estämättä kuitenkaan päätöksenteon lähentymistä korkeimmalla tasolla.

(14)

Koska keskusvastapuolen kaatuminen ja siitä seuraavat toimet saattavat vaikuttaa jäsenvaltion rahoitusjärjestelmään ja talouteen ja koska kriisin ratkaisemiseksi voidaan viime kädessä tarvita julkisia varoja, jäsenvaltioiden valtiovarainministeriöiden tai muiden asiaankuuluvien ministeriöiden olisi voitava päättää kansallisten demokraattisten menettelyjen mukaisesti julkisten varojen käytöstä viimeisenä keinona, ja näin ollen niiden olisi osallistuttava elvytys- ja kriisinratkaisuprosessiin tiiviisti jo varhaisessa vaiheessa. Näin ollen ja siltä osin kuin on kyse julkisten varojen käytöstä viimeisenä keinona, tämä asetus ei saisi vaikuttaa jäsenvaltioiden oikeusjärjestelmissä vahvistettuun toimivallan jakautumiseen asianomaisten ministeriöiden tai hallituksen ja kriisinratkaisuviranomaisen välillä.

(15)

Koska keskusvastapuolet tarjoavat palvelujaan usein koko unionissa, tehokas elvytys- ja kriisinratkaisu edellyttää toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten välistä yhteistyötä valvonta- ja kriisinratkaisukollegioissa erityisesti elvytyksen ja kriisinratkaisun varautumisvaiheissa. Tämä sisältää muun muassa keskusvastapuolen laatiman elvytyssuunnitelman arviointia, keskusvastapuolen kriisinratkaisuviranomaisen laatimia kriisinratkaisusuunnitelmia koskevan yhteisen päätöksen edistämistä ja siihen pääsemistä sekä keskusvastapuolen purkamismahdollisuuksien esteisiin puuttumista.

(16)

Keskusvastapuolten kriisinratkaisussa olisi saatettava tasapainoon toisaalta tarve soveltaa menettelyjä, joissa otetaan huomioon tilanteen kiireellisyys ja jotka mahdollistavat tehokkaat, oikeudenmukaiset ja oikea-aikaiset ratkaisut, ja toisaalta tarve suojella rahoitusvakautta jäsenvaltioissa, joissa keskusvastapuoli tarjoaa palvelujaan. Viranomaisten, joiden vastuualueisiin keskusvastapuolen kaatuminen liittyisi, olisi esitettävä näkemyksensä kriisinratkaisukollegiossa näiden tavoitteiden saavuttamiseksi. Tähän olisi kuuluttava erityisesti tietojen jakaminen määritysosapuolten ja tarvittaessa asiakkaiden valmisteluista, jotka koskevat mahdollisia maksukyvyttömyyden hallinta-, elvytys- ja kriisinratkaisutoimenpiteitä sekä keskusvastapuoleen liittyvien vastuiden valvontakohtelua. Niiden jäsenvaltioiden viranomaisten, joiden rahoitusvakauteen keskusvastapuolen kaatuminen saattaa vaikuttaa, olisi voitava osallistua kriisinratkaisukollegioon arvioituaan keskusvastapuolen kriisinratkaisun mahdollisia vaikutuksia kunkin asianomaisen jäsenvaltion rahoitusvakauteen. Jäsenvaltioilla olisi oltava mahdollisuus siihen, että kriisinratkaisukollegiossa niitä edustavat määritysosapuolten toimivaltaiset viranomaiset ja kriisinratkaisuviranomaiset. Jäsenvaltioiden, joita määritysosapuolten viranomaiset eivät edusta kollegiossa, olisi voitava osallistua siihen siten, että kollegioon osallistuu valinnaisesti joko määritysosapuolten asiakkaiden toimivaltainen viranomainen tai määritysosapuolten asiakkaiden kriisinratkaisuviranomainen. Viranomaisten olisi esitettävä keskusvastapuolen kriisinratkaisuviranomaiselle asianmukaiset perustelut osallistumiselleen ottaen huomioon tekemänsä arvion keskusvastapuolen kriisinratkaisun mahdollisista kielteisistä vaikutuksista asianomaisiin jäsenvaltioihin. Samaten jotta voidaan varmistaa säännöllinen näkemystenvaihto ja koordinointi kolmannen maan viranomaisten kanssa, ne olisi kutsuttava tarvittaessa osallistumaan kriisinratkaisukollegioihin tarkkailijoina.

(17)

Jotta viranomaiset voivat puuttua keskusvastapuolen mahdolliseen kaatumiseen tuloksellisella ja oikeasuhteisella tavalla, niiden olisi otettava elvytys- ja kriisinratkaisuvaltuuksia käyttäessään huomioon erilaisia tekijöitä, kuten keskusvastapuolen liiketoiminnan luonne, omistusrakenne, oikeudellinen rakenne ja organisaatiorakenne, riskiprofiili, koko, oikeudellinen asema, korvattavuus ja sidokset rahoitusjärjestelmään. Lisäksi niiden olisi otettava huomioon, olisiko sen kaatumisella ja sitä seuraavalla, tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisella likvidaatiolla todennäköisesti merkittäviä kielteisiä vaikutuksia rahoitusmarkkinoihin, muihin rahoituslaitoksiin tai talouteen laajemmin.

(18)

Jotta voitaisiin puuttua tehokkaasti tilanteeseen, jossa keskusvastapuoli on lähellä kaatumista, toimivaltaisilla viranomaisilla olisi oltava valtuudet määrätä keskusvastapuolia koskevia varautumistoimenpiteitä. Olisi vahvistettava elvytyssuunnitelmien sisältöä ja niihin sisällytettäviä tietoja koskevat vähimmäisvaatimukset, jotta kaikilla keskusvastapuolilla unionissa on riittävän yksityiskohtaiset elvytyssuunnitelmat siltä varalta, että ne joutuvat taloudellisiin vaikeuksiin. Tällaisessa elvytyssuunnitelmassa olisi tarkasteltava tarkoituksenmukaista määrää erilaisia skenaarioita ja varauduttava sekä järjestelmästressiin että erityisesti keskusvastapuolelle ominaiseen stressitilanteeseen, joka vaarantaisi sen elinkelpoisuuden, ottaen myös huomioon kriisin leviämisen mahdolliset vaikutukset sekä kotimaisessa että rajatylittävässä kriisissä. Skenaarioiden olisi oltava vakavampia kuin ne, joita käytetään asetuksen (EU) N:o 648/2012 49 artiklan mukaisissa säännöllisissä stressitesteissä, mutta pysyttävä uskottavina. Elvytyssuunnitelman olisi katettava monenlaisia skenaarioita, mukaan lukien skenaarioita, jotka johtuvat maksukyvyttömyystapahtumista, muista kuin maksukyvyttömyystapahtumista ja näiden yhdistelmästä, ja siihen olisi sisällyttävä kattavia järjestelyjä positiokannan uudelleentäsmäyttämistä, määritysosapuolen maksukyvyttömyydestä aiheutuvien tappioiden täysimääräistä kohdentamista ja kaikkien muun tyyppisten tappioiden riittävää kattamista varten. Elvytyssuunnitelmissa olisi erotettava toisistaan erityyppiset muut kuin maksukyvyttömyystapahtumat. Elvytyssuunnitelman olisi oltava osa keskusvastapuolen toimintasääntöjä, joista on tehty sopimus määritysosapuolten kanssa. Toimintasäännöissä olisi myös oltava säännöksiä, joilla varmistetaan elvytyssuunnitelmassa hahmoteltujen elvytystoimenpiteiden täytäntöönpanokelpoisuus kaikissa skenaarioissa. Elvytyssuunnitelmissa ei saisi olettaa, että saatavissa on poikkeuksellista julkista rahoitustukea, eikä aiheuttaa veronmaksajille riskiä joutua tappioiden maksajiksi.

(19)

Keskusvastapuolia olisi vaadittava laatimaan elvytyssuunnitelmansa sekä tarkistamaan ja päivittämään niitä säännöllisesti. Tässä yhteydessä elvytysvaihe olisi aloitettava, kun keskusvastapuolen rahoitustilanne heikkenee merkittävästi tai on vaarana, että se ei täytä asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädettyjä pääoma- ja vakavaraisuusvaatimuksiaan, mikä saattaisi johtaa sen toimilupavaatimusten rikkomiseen ja tällä perusteella sen toimiluvan peruuttamiseen asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisesti. Tämä olisi ilmaistava viittaamalla elvytyssuunnitelmaan sisältyviin laadullisiin tai määrällisiin indikaattoreihin.

(20)

Jotta voidaan ennalta luoda järkeviä kannustimia ja varmistaa tappioiden oikeudenmukainen kohdentaminen, elvytyssuunnitelmissa olisi varmistettava, että elvytysvälineiden soveltamisessa tasapainotetaan asianmukaisesti tappioiden kohdentaminen keskusvastapuolten, määritysosapuolten ja soveltuvissa tapauksissa niiden asiakkaiden kesken. Yleisenä periaatteena on, että elvytystappiot olisi jaettava keskusvastapuolten, määritysosapuolten ja soveltuvissa tapauksissa niiden asiakkaiden kesken sen mukaan, mikä on niiden vastuu keskusvastapuolelle siirretystä riskistä ja niiden kyky valvoa ja hallinnoida tällaisia riskejä. Elvytyssuunnitelmilla olisi varmistettava, että keskusvastapuolen pääoma altistuu sekä maksukyvyttömyystapahtumista että muista kuin maksukyvyttömyystapahtumista johtuville tappioille, ennen kuin tappiot kohdennetaan määritysosapuolille. Kannustimena asianmukaiseen riskinhallintaan ja veronmaksajan tappioriskien vähentämiseksi edelleen keskusvastapuolen olisi käytettävä elvytystoimenpiteenä osa asetuksen (EU) N:o 648/2012 43 artiklassa tarkoitetuista ennalta rahoitetuista tähän tarkoitukseen varatuista omista varoistaan, joihin voi sen vähimmäispääomavaatimusten lisäksi sisältyä muu sen hallussa oleva pääoma, asetuksen (EU) N:o 648/2012 16 artiklan 3 kohdan nojalla annetussa delegoidussa säädöksessä tarkoitetun ilmoituskynnysarvon noudattamiseksi, ennen kuin se turvautuu muihin elvytystoimenpiteisiin, jotka edellyttävät rahoitusosuuksia määritysosapuolilta.

Kyseinen ennalta rahoitettujen tähän tarkoitukseen varattujen omien varojen lisämäärä, joka eroaa asetuksen (EU) N:o 648/2012 45 artiklan 4 kohdassa tarkoitetuista ennalta rahoitetuista omista varoista, ei saisi olla pienempi kuin 10 prosenttia eikä suurempi kuin 25 prosenttia asetuksen (EU) N:o 648/2012 16 artiklan 2 kohdan mukaisesti lasketuista riskiperusteisista pääomavaatimuksista riippumatta siitä, ovatko kyseiset vaatimukset pienemmät tai suuremmat kuin mainitun asetuksen 16 artiklan 1 kohdassa tarkoitettu alkupääoma.

(21)

Keskusvastapuolen olisi toimitettava elvytyssuunnitelmansa toimivaltaiselle viranomaiselle, jonka olisi välitettävä suunnitelma ilman aiheetonta viivytystä asetuksen (EU) N:o 648/2012 nojalla perustetulle valvontakollegiolle perusteellista arviointia varten; arviointi suoritetaan kollegion yhteisellä päätöksellä. Arvioinnissa olisi selvitettävä muun muassa, onko suunnitelma kattava ja voidaanko sen avulla käytännössä palauttaa keskusvastapuolen elinkelpoisuus riittävän nopeasti myös erittäin vaikeassa rahoitustilanteessa.

(22)

Elvytyssuunnitelmissa olisi esitettävä kattavasti toimet, jotka keskusvastapuoli toteuttaisi puuttuakseen mahdollisiin täsmäyttämättömiin täyttämättömiin velvoitteisiin, kattamattomiin tappioihin, likviditeettivajeeseen tai omien varojen riittämättömyyteen, sekä toimenpiteet, joilla täydennetään mahdollisesti loppuun käytettyjä ennalta rahastoituja rahoitusvaroja ja maksuvalmiusjärjestelyjä, jotta keskusvastapuolen elinkelpoisuus ja kyky täyttää toimilupavaatimukset jatkossakin voidaan palauttaa. Kriisinratkaisuviranomaisen valtuudet soveltaa kriisinratkaisumaksuvaatimusta tai vaatimus, jonka mukaan elvytysmaksuvaatimusta varten on oltava olemassa sopimusvelvoitteinen vähimmäismäärä, eivät saisi vaikuttaa keskusvastapuolen oikeuteen ottaa säännöissään käyttöön elvytysmaksuvaatimuksia, jotka ylittävät tässä asetuksessa säädetyn pakollisen sopimusvelvoitteisen vähimmäismäärän, tai keskusvastapuolen riskienhallintaan.

(23)

Elvytyssuunnitelmissa olisi otettava huomioon myös kyberhyökkäykset, jotka voivat johtaa keskusvastapuolen taloudellisen tilanteen merkittävään heikkenemiseen tai asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaisten vakavaraisuusvaatimusten rikkomisen riskiin.

(24)

Keskusvastapuolten olisi varmistettava, että niiden elvytyssuunnitelmat ovat syrjimättömiä ja että niiden vaikutukset ja kannustimet, joita niillä luodaan, ovat keskenään tasapainossa. Elvytystoimenpiteiden määritysosapuoliin ja, asianmukaisten tietojen ollessa saatavilla, niiden asiakkaisiin sekä unionin tai yhden tai useamman sen jäsenvaltion rahoitusjärjestelmään laajemmin kohdistuvien vaikutusten olisi oltava oikeasuhteisia. Erityisesti asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukaan keskusvastapuolten on eritoten varmistettava, että niiden määritysosapuolilla on rajalliset vastuut keskusvastapuolta kohtaan. Keskusvastapuolten olisi varmistettava, että kaikki asiaankuuluvat sidosryhmät otetaan mukaan elvytyssuunnitelman laatimiseen antamalla niille tapauksen mukaan mahdollisuus osallistua keskusvastapuolen riskinarviointikomiteaan ja kuulemalla niitä asianmukaisesti. Koska sidosryhmien näkemyksissä voidaan olettaa olevan eroja, keskusvastapuolten olisi otettava käyttöön selkeitä menettelyjä, joilla hallitaan sidosryhmien erilaisia näkemyksiä ja mahdollisia sidosryhmien ja keskusvastapuolen välisiä eturistiriitoja.

(25)

Kun otetaan huomioon keskusvastapuolten palvelemien markkinoiden maailmanlaajuinen luonne, keskusvastapuolen toimintasäännöissä olisi oltava sopimusmääräyksiä sen varmistamiseksi, että se pystyy tarvittaessa soveltamaan elvytysvaihtoehtoja sellaisiin sopimuksiin tai varoihin, joihin sovelletaan kolmannen maan lainsäädäntöä, tai kolmansiin maihin sijoittautuneisiin yhteisöihin.

(26)

Jos keskusvastapuoli ei esitä riittävää elvytyssuunnitelmaa, toimivaltaisten viranomaisten olisi voitava vaatia keskusvastapuolta toteuttamaan tarvittavat toimenpiteet suunnitelman olennaisten puutteiden korjaamiseksi, jotta voidaan vahvistaa keskusvastapuolen liiketoimintaa ja varmistaa, että keskusvastapuoli voisi kohdentaa tappiot, palauttaa pääomansa ennalleen tai tarvittaessa uudelleentäsmäyttää positiokantansa kaatumistapauksessa. Näiden valtuuksien ansiosta toimivaltaiset viranomaiset voivat toteuttaa ennaltaehkäiseviä toimia tarvittavassa laajuudessa mahdollisten puutteiden korjaamiseksi ja sitä kautta saavuttaa rahoitusvakautta koskevat tavoitteet.

(27)

Poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa vakuuksien vaihteluun perustuvat voitot aliarvostetaan muun kuin maksukyvyttömyystapahtuman seurauksena, ja jos elvytys onnistuu, toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava vaatia keskusvastapuolta maksamaan määritysosapuolilleen käteismaksuina korvaus, joka on oikeassa suhteessa niiden sopimusperusteiset sitoumukset ylittävään tappioon, tai tarvittaessa vaatia keskusvastapuolta laskemaan liikkeeseen instrumentteja, joilla tunnustetaan keskusvastapuolen tulevia voittoja koskeva saatava.

(28)

Suunnittelu on keskeinen osa tehokasta kriisinratkaisua. Keskusvastapuolen kriisinratkaisuviranomaisen olisi laadittava suunnitelmat, ja niistä olisi sovittava yhdessä kriisinratkaisukollegiossa. Suunnitelmien olisi katettava laaja valikoima skenaarioita, joissa erotetaan toisistaan skenaariot, jotka johtuvat maksukyvyttömyystapahtumista, muista kuin maksukyvyttömyystapahtumista ja näiden yhdistelmästä, sekä erityyppiset muut kuin maksukyvyttömyystapahtumat. Viranomaisilla olisi oltava kaikki tarvittavat tiedot, jotta ne voivat määrittää kriittiset toiminnot ja varmistaa niiden jatkuvuuden. Kriisinratkaisusuunnitelman sisällön olisi kuitenkin oltava keskusvastapuolen toimintoihin ja sen määrittämien tuotteiden tyyppeihin nähden asianmukainen, ja sen olisi perustuttava sen toimittamiin tietoihin. Jotta helpotettaisiin kriisinratkaisumaksuvaatimusten täytäntöönpanoa ja kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen muulle kuin maksukyvyttömälle määritysosapuolelle mahdollisesti maksettavien voittojen määrän vähentämistä, keskusvastapuolen toimintasääntöihin olisi sisällytettävä viittaus kriisinratkaisuviranomaisen valtuuksiin vaatia tällaisia kriisinratkaisumaksuvaatimuksia ja tällaista vähennystä. Keskusvastapuolen toimintasääntöihin, joista sovitaan sopimusteitse määritysosapuolten kanssa, olisi tarvittaessa sisällytettävä määräyksiä, joilla varmistetaan, että kriisinratkaisuviranomaiset voivat panna täytäntöön muita kriisinratkaisutoimenpiteitä.

(29)

Kriisinratkaisuviranomaisilla olisi purkamismahdollisuuksien arvioinnin perusteella oltava valtuudet vaatia keskusvastapuolten oikeudellisen tai toiminnallisen rakenteen tai organisaation muuttamista suoraan tai välillisesti toimivaltaisten viranomaisten kautta sekä toteuttaa tarvittavia ja oikeasuhteisia toimenpiteitä, jotta voidaan vähentää tai poistaa kriisinratkaisuvälineiden soveltamisen olennaisia esteitä ja varmistaa niiden purkamismahdollisuus. Kun otetaan huomioon niiden konsernien, joihin keskusvastapuolet kuuluvat, moninainen rakenne, niiden rakenne-erot verrattuna pankkikonserneihin ja erilaiset sääntelykehykset, joita sovelletaan tällaisiin konserneihin kuuluviin yksittäisiin yhteisöihin, keskusvastapuolen kriisinratkaisuviranomaisen olisi keskusvastapuolen toimivaltaista viranomaista kuullen voitava arvioida, aiheuttaako keskusvastapuolen tai sen määräysvallassa suoraan tai välillisesti olevien konserniyhteisöjen oikeudellisten tai toiminnallisten rakenteiden muutosten täytäntöönpano sellaisia muutoksia sen konsernin rakenteissa, johon keskusvastapuoli kuuluu, jotka voivat johtaa oikeudellisiin kiistoihin tai täytäntöönpanokelpoisuuskysymyksiin soveltuvista erityisistä oikeudellisista olosuhteista riippuen. Arvioidessaan, miten tällaiset kriisinratkaisun esteet poistetaan, kriisinratkaisuviranomaisen olisi voitava ehdottaa erilaisia purkamismahdollisuuteen liittyviä toimenpiteitä sen sijaan, että vaadittaisiin muutoksia konsernin oikeudellisiin tai toiminnallisiin rakenteisiin, jos tällaisten vaihtoehtoisten toimenpiteiden käyttö poistaisi purkamismahdollisuuden esteet vastaavalla tavalla.

(30)

Kriisinratkaisusuunnitelmien ja purkamismahdollisuuksien osalta päivittäisiä valvontanäkökohtia tärkeämpää on nopeuttaa uudelleenjärjestelytoimia keskusvastapuolen kriittisten toimintojen ja rahoitusvakauden turvaamiseksi. Jos kriisinratkaisukollegion jäsenet ovat erimielisiä keskusvastapuolen kriisinratkaisusuunnitelmasta tehtävistä päätöksistä, keskusvastapuolen purkamismahdollisuuksien arvioinnista ja purkamismahdollisuuden esteiden poistamisesta tehtävästä päätöksestä, Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan arvopaperimarkkinaviranomaisen) (ESMA), jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomainen’, olisi toimittava sovittelijana Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1095/2010 (6) 19 artiklan mukaisesti. Arvopaperimarkkinaviranomaisen sisäisen komitean olisi kuitenkin valmisteltava tällainen sitova sovittelu käsittelyä varten, kun otetaan huomioon arvopaperimarkkinaviranomaisen jäsenten toimivalta varmistaa rahoitusvakaus ja valvoa määritysosapuolia useissa jäsenvaltioissa. Tietyt Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 (7) nojalla toimivaltaiset viranomaiset olisi kutsuttava osallistumaan tarkkailijoina tähän arvopaperimarkkinaviranomaisen sisäiseen komiteaan, sillä ne hoitavat vastaavia tehtäviä direktiivin 2014/59/EU nojalla. Tällainen sitova sovittelu ei saisi estää asetuksen (EU) N:o 1095/2010 31 artiklan mukaista neuvoa-antavaa sovittelua muissa tapauksissa. Asetuksen (EU) N:o 1095/2010 38 artiklan mukaisesti tällainen sitova sovittelu ei saa vaikuttaa jäsenvaltioiden finanssipoliittiseen vastuuseen.

(31)

Keskusvastapuolen elvytyssuunnitelmassa voisi olla tarpeen esittää edellytykset, joiden täyttyessä mahdollisten sitovien rahoitustukisopimusten tekeminen tai takauksien tai muunlaisen operatiivisen tuen antaminen konsernin sisällä emoyritykseltä tai toiselta konserniyhteisöltä keskusvastapuolelle käynnistyy. Tällaisten järjestelyjen läpinäkyvyys lieventäisi riskejä, joita taloudellisissa vaikeuksissa olevalle keskusvastapuolelle tukea antavan konserniyhteisön maksuvalmiuteen ja vakavaraisuuteen kohdistuu. Mahdolliset muutokset tällaisen konsernituen laatuun ja luonteeseen vaikuttaviin järjestelyihin olisi sen vuoksi katsottava elvytyssuunnitelman tarkistamista edellyttäviksi olennaisiksi muutoksiksi.

(32)

Elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmiin sisältyvien tietojen arkaluonteisuuden vuoksi näihin suunnitelmiin olisi sovellettava asianmukaisia salassapitovelvollisuutta koskevia säännöksiä.

(33)

Toimivaltaisten viranomaisten olisi toimitettava elvytyssuunnitelmat ja kaikki niihin tehdyt muutokset asianomaisille kriisinratkaisuviranomaisille, joiden puolestaan olisi toimitettava kriisinratkaisusuunnitelmat ja kaikki niihin tehdyt muutokset toimivaltaisille viranomaisille, jotta kaikki asiaankuuluvat viranomaiset olisivat jatkuvasti ajan tasalla.

(34)

Rahoitusvakauden säilyttämiseksi on välttämätöntä, että toimivaltaiset viranomaiset kykenevät korjaamaan keskusvastapuolen rahoitus- ja taloustilanteen heikkenemisen, ennen kuin se päätyy tilanteeseen, jossa viranomaisilla ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin asettaa se kriisinratkaisun kohteeksi tai ohjata keskusvastapuoli muuttamaan elvytystoimenpiteitään, jos ne saattaisivat horjuttaa rahoitusjärjestelmän yleistä vakautta. Toimivaltaisille viranomaisille olisi sen vuoksi annettava valtuudet puuttua tilanteeseen varhaisessa vaiheessa, jotta voidaan välttää tai minimoida rahoitusvakauteen tai asiakkaiden etuihin kohdistuvat haittavaikutukset, joita voisi aiheutua siitä, että keskusvastapuoli toteuttaa tiettyjä toimenpiteitä. Valtuudet puuttua tilanteeseen varhaisessa vaiheessa olisi annettava toimivaltaisille viranomaisille niiden valtuuksien lisäksi, joita niillä on jäsenvaltioiden kansallisen lainsäädännön tai asetuksen (EU) N:o 648/2012 nojalla olosuhteissa, joissa ei ole kysymys varhaisesta tilanteeseen puuttumisesta. Varhaisen puuttumisen valtuuksiin olisi sisällyttävä valtuus mahdollisimman kattavasti rajoittaa oman pääoman ehtoisiin tai sellaisina kohdeltaviin instrumentteihin, mukaan lukien keskusvastapuolen osinkomaksut ja takaisinostot, liittyvien suoritusten maksamista tai kieltää se aiheuttamatta maksukyvyttömyystapahtumaa, sekä valtuus rajoittaa asetuksen (EU) N:o 648/2012 26 artiklan 5 kohdan mukaisessa keskusvastapuolen palkka- ja palkkiopolitiikassa määriteltyjen muuttuvien palkkioiden, lisäeläke-etuuksien tai erorahojen maksamista ylimmälle johdolle taikka kieltää tai jäädyttää se.

(35)

Toimivaltaisen viranomaisen olisi voitava varhaisen puuttumisen valtuuksien puitteissa ja kansallisen lainsäädännön asiaa koskevien säännösten mukaisesti asettaa väliaikaisen hallinnonhoitajan joko korvaamaan keskusvastapuolen hallituksen ja ylimmän johdon tai työskentelemään tilapäisesti niiden kanssa. Väliaikaisen hallinnonhoitajan tehtävänä olisi oltava sille annettujen valtuuksien käyttö, jollei sille sen nimittämisen yhteydessä asetetuista ehdoista muuta johdu, jotta edistettäisiin ratkaisuja keskusvastapuolen taloudellisen tilanteen korjaamiseksi. Väliaikaisen hallinnonhoitajan asettamisella ei kuitenkaan saisi tarpeettomasti kajota unionin tai kansalliseen yhtiölakiin perustuviin osakkeenomistajien tai omistajien oikeuksiin tai menettelyllisiin velvoitteisiin, ja siinä olisi noudatettava sijoittajansuojaan liittyviä unionin ja jäsenvaltioiden kansainvälisiä velvoitteita.

(36)

Elvytysvaiheessa ja varhaisen tilanteeseen puuttumisen vaiheessa osakkeenomistajien olisi voitava säilyttää oikeutensa täysimääräisinä. Kun keskusvastapuoli on asetettu kriisinratkaisuun, niiden olisi menetettävä nämä oikeudet. Elvytyksessä olisi mahdollisuuksien mukaan ja mahdollisimman laajalti rajoitettava oman pääoman ehtoisiin tai sellaisina kohdeltaviin instrumentteihin liittyvien suoritusten maksamista, myös keskusvastapuolen osinkomaksuja ja takaisinostoja, tai kiellettävä ne tämän laukaisematta maksukyvyttömyystapahtumaa. Keskusvastapuolen pääoman haltijoiden olisi katettava tappiot kriisinratkaisumenettelyssä ensimmäisenä tavalla, joka minimoi riskin siitä, että ne ryhtyvät oikeustoimiin, jos tällaiset tappiot ovat suuremmat, kuin niille olisi aiheutunut tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä (tunnetaan myös periaatteena, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan). Kriisinratkaisuviranomaisen olisi voitava poiketa periaatteesta, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan. Osakkeenomistajalla tai velkojalla, jolle aiheutuva tappio on suurempi kuin se, joka sille olisi aiheutunut tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, olisi kuitenkin oikeus saada erotus maksuna.

(37)

Kriisinratkaisukehyksessä olisi huolehdittava siitä, että kriisinratkaisuun asettaminen tapahtuu ajoissa, ennen kuin keskusvastapuoli on maksukyvytön. Keskusvastapuolen olisi katsottava olevan lähellä kaatumista tai todennäköisesti kaatuvan, kun se rikkoo tai todennäköisesti lähitulevaisuudessa rikkoo toimiluvan voimassaolon jatkamiselle asetettuja vaatimuksia, kun sen elinkelpoisuutta ei ole saatu palautettua tai ei todennäköisesti saada palautettua elvytyksellä, kun keskusvastapuoli ei pysty tai ei todennäköisesti pysty harjoittamaan kriittistä toimintoa, kun keskusvastapuolen varat ovat tai todennäköisesti lähitulevaisuudessa ovat pienemmät kuin sen velat, kun keskusvastapuoli ei pysty tai ei todennäköisesti lähitulevaisuudessa pysty maksamaan velkojaan tai suoriutumaan muista vastuistaan niiden erääntyessä tai kun keskusvastapuoli pyytää poikkeuksellista julkista rahoitustukea. Sitä, että keskusvastapuoli ei täytä kaikkia toimilupavaatimuksia, ei saisi kuitenkaan yksinään käyttää kriisinratkaisuun asettamisen perusteena.

(38)

Sitä, että keskusvastapuoli saa hätärahoituksena maksuvalmiusapua keskuspankilta, jos sellaista on saatavilla, ei saisi sellaisenaan katsoa näytöksi siitä, että keskusvastapuoli ei pysty tai ei lähitulevaisuudessa pysty maksamaan velkojaan niiden erääntyessä. Rahoitusvakauden säilyttämiseksi, erityisesti koko järjestelmän likviditeettivajeen tapauksessa, keskuspankkien tarjoamille maksuvalmiusjärjestelyille tai hiljattain liikkeeseen lasketuille veloille jäsenvaltion vakavan taloudellisen häiriötilan korjaamiseksi myönnetyt valtion takaukset eivät saisi käynnistää kriisinratkaisuun asettamista, edellyttäen että tietyt ehdot täyttyvät.

(39)

Euroopan keskuspankkijärjestelmän (EKPJ) jäsenet, muut vastaavaa toimintaa harjoittavat jäsenvaltioiden elimet, muut unionin julkiset elimet, joiden vastuulla on julkisen velan hoito tai jotka osallistuvat sen hoitoon, Kansainvälinen järjestelypankki ja muut asetuksen (EU) N:o 648/2012 1 artiklan 4 ja 5 kohdassa luetellut yhteisöt voivat toimia määritysosapuolena toimintansa yhteydessä. Keskusvastapuolten elvytyssuunnitelmissa esitettyjä tappioiden kohdentamisvälineitä ei saisi soveltaa kyseisiin yhteisöihin. Samaten kriisinratkaisuviranomaiset eivät saisi soveltaa tappioiden kohdentamisvälineitä kyseisiin yhteisöihin, jotta vältetään julkisten varojen käyttö.

(40)

Jos keskusvastapuoli täyttää kriisinratkaisun edellytykset, keskusvastapuolen kriisinratkaisuviranomaisella olisi oltava käytettävissään yhdenmukaistetut kriisinratkaisuvälineet ja -valtuudet. Niiden avulla kriisinratkaisuviranomaisen olisi voitava puuttua skenaarioihin, jotka johtuvat sekä maksukyvyttömyystapahtumista että muista kuin maksukyvyttömyystapahtumista tai näiden yhdistelmästä. Niiden käytössä olisi noudatettava yhteisiä edellytyksiä, tavoitteita ja yleisiä periaatteita. Tällaisten välineiden tai valtuuksien käyttö ei saisi varsinkaan vaikuttaa rajatylittävien konsernien tehokkaaseen kriisinratkaisuun.

(41)

Kriisinratkaisun päätavoitteena olisi oltava kriittisten toimintojen jatkuvuuden varmistaminen, rahoitusvakauteen kohdistuvien haittavaikutusten välttäminen ja julkisten varojen suojaaminen.

(42)

Lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen kriittisten toimintojen jatkuvuus olisi säilytettävä soveltamalla kriisinratkaisuvälineitä ja niin pitkälti kuin mahdollista yksityisiä varoja turvautumatta poikkeukselliseen julkiseen rahoitustukeen, joskin toiminnot olisi uudelleenjärjesteltävä ja tarvittaessa tehtävä muutoksia johtoon. Tähän tavoitteeseen voitaisiin päästä joko kohdentamalla jäljellä olevat tappiot ja täsmäyttämällä keskusvastapuolen positiokanta uudelleen soveltamalla positioiden ja tappioiden kohdentamisvälineitä, kun on kyse maksukyvyttömyydestä johtuvista tappioista tai, jos on kyse muista kuin maksukyvyttömyydestä johtuvista tappoista, alaskirjaamalla oman pääoman ehtoiset instrumentit sekä alaskirjaamalla vakuudettomat velat ja muuntamalla ne pääomaksi, jotta voidaan kattaa tappiot ja vahvistaa keskusvastapuolen pääomapohjaa. Jotta vältetään tarve soveltaa julkisyhteisöjen vakautusvälineitä, kriisinratkaisuviranomaisen olisi myös voitava käyttää kriisinratkaisumaksuvaatimusta muun kuin maksukyvyttömyystapahtuman jälkeen. Keskusvastapuoli tai tietty määrityspalvelu olisi voitava myös myydä maksukykyiselle kolmannen osapuolen keskusvastapuolelle tai sulauttaa se sellaiseen, jos tämä pystyy harjoittamaan ja hallinnoimaan siirrettyjä määritystoimintoja. Keskusvastapuolen kriittisten toimintojen ylläpitämistä koskevan tavoitteen mukaisesti kriisinratkaisuviranomaisen olisi ennen edellä mainittujen toimien toteuttamista pantava yleisesti täytäntöön keskusvastapuolen suuntaan voimassa olevat täyttämättömät sopimusvelvoitteet noudattaen niihin sen toimintasäännöissä sovellettavaa kohtelua, mukaan lukien etenkin mahdolliset määritysosapuolten sopimusvelvoitteet täyttää elvytysmaksuvaatimuksia tai ottaa vastattaviksi positioita maksukyvyttömiltä määritysosapuolilta joko huutokaupalla tai muilla sovituilla tavoilla keskusvastapuolen toimintasääntöjen mukaisesti sekä mahdolliset voimassa olevat täyttämättömät sopimusvelvoitteet, joilla velvoitetaan muut osapuolet kuin määritysosapuolet antamaan jonkinlaista rahoitustukea.

(43)

Nopea ja määrätietoinen toiminta on välttämätöntä, jotta säilytetään markkinoiden luottamus ja estetään mahdollisimman pitkälle häiriöiden leviäminen. Kun kriisinratkaisun edellytykset täyttyvät, keskusvastapuolen kriisinratkaisuviranomainen ei saisi viivytellä asianmukaisen ja koordinoidun yleisen edun mukaisen kriisinratkaisutoimen toteuttamisessa. Keskusvastapuolen kaatuminen voi tapahtua olosuhteissa, jotka edellyttävät asianomaisen kriisinratkaisuviranomaisen välitöntä reagointia. Siksi kyseisen viranomaisen olisi voitava toteuttaa kriisinratkaisutoimia keskusvastapuolen toteuttamista elvytystoimenpiteistä riippumatta tai ilman, että sen täytyisi ensin käyttää valtuuksia, jotka liittyvät varhaiseen tilanteeseen puuttumiseen.

(44)

Keskusvastapuolen kriisinratkaisuviranomaisen olisi kriisinratkaisutoimia toteuttaessaan otettava huomioon kriisinratkaisukollegiossa laadittujen kriisinratkaisusuunnitelmien mukaiset toimet ja noudatettava niitä, paitsi jos kriisinratkaisuviranomainen arvioi kulloistenkin olosuhteiden perusteella, että kriisinratkaisutavoitteet saavutetaan tehokkaammin toteuttamalla muita kuin kriisinratkaisusuunnitelmien mukaisia toimia. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi otettava huomioon yleiset päätöksentekoperiaatteet, mukaan lukien tarve tasapainottaa keskusvastapuolen eri sidosryhmien edut ja varmistaa avoimuus suhteessa niiden jäsenvaltioiden asiaankuuluviin viranomaisiin, joiden rahoitusvakauteen tai verovaroihin ehdotetulla päätöksellä tai toimella voisi olla vaikutuksia, sekä kyseisten viranomaisten osallistuminen. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi erityisesti ilmoitettava kriisinratkaisukollegiolle suunnitelluista kriisinratkaisutoimista ja myös siitä, jos tällaiset toimet poikkeavat kriisinratkaisusuunnitelmasta.

(45)

Omistusoikeuteen puuttumisen olisi oltava oikeassa suhteessa rahoitusvakauteen kohdistuvaan riskiin. Tämän vuoksi kriisinratkaisuvälineitä olisi sovellettava vain sellaisiin keskusvastapuoliin, jotka täyttävät kriisinratkaisun edellytykset, erityisesti kun pyritään turvaamaan rahoitusvakaus yleisen edun mukaisesti. Kriisinratkaisuvälineet ja -valtuudet voisivat keskeyttää osakkeenomistajien, velkojien, määritysosapuolten ja soveltuvin osin määritysosapuolten asiakkaiden oikeudet. Kriisinratkaisutoimi olisi sen vuoksi toteutettava vain silloin, kun se on yleisen edun kannalta välttämätön, ja näihin oikeuksiin puuttumisen olisi oltava sopusoinnussa Euroopan unionin perusoikeuskirjan, jäljempänä ’perusoikeuskirja’, kanssa.

(46)

Asianomaiset osakkeenomistajat, määritysosapuolet ja keskusvastapuolen muut velkojat eivät saisi kärsiä suurempia tappioita, kuin niille olisi aiheutunut, jos kriisinratkaisuviranomainen ei olisi toteuttanut keskusvastapuolta koskevaa kriisinratkaisutoimea, vaan niihin olisi sen sijaan sovellettu kaikkia keskusvastapuolen maksukyvyttömyyssääntöjen tai sen toimintasääntöihin sisältyvien muiden sopimusjärjestelyjen mukaisia täyttämättömiä velvoitteita, ja jos keskusvastapuoli olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä (periaate, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan). Siinä tapauksessa, että osa kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen varoista siirretään yksityiselle ostajalle tai omaisuudenhoitoyhtiönä toimivalle keskusvastapuolelle, jäljelle jäävä osa kriisinratkaisun kohteena olevasta keskusvastapuolesta olisi likvidoitava tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä.

(47)

Jotta osakkeenomistajien, määritysosapuolten ja muiden velkojien oikeudet voidaan suojata, olisi vahvistettava selkeät säännöt keskusvastapuolen varojen ja velkojen arvostusta varten ja sen kohtelun arvostusta varten, jonka osakkeenomistajat, määritysosapuolet ja muut velkojat olisivat saaneet, jos kriisinratkaisuviranomainen ei olisi toteuttanut kriisinratkaisutoimea. Tässä olisi verrattava osakkeenomistajien, määritysosapuolten ja muiden velkojien kriisinratkaisumenettelyssä todellisuudessa saamaa kohtelua kohteluun, jonka ne olisivat saaneet, jos kriisinratkaisuviranomainen ei olisi toteuttanut keskusvastapuolta koskevaa kriisinratkaisutoimea ja jos niihin olisi sen sijaan sovellettu mahdollisia keskusvastapuolen elvytyssuunnitelmaan tai sen toimintasääntöihin sisältyvien muiden järjestelyjen mukaisia täyttämättömiä velvoitteita, ja jos keskusvastapuoli olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä. Kriisinratkaisumaksuvaatimuksen käyttö, jonka olisi sisällyttävä keskusvastapuolen toimintasääntöihin, on varattu kriisinratkaisuviranomaiselle. Keskusvastapuoli, maksukyvyttömyysmenettelyn hallinnonhoitaja tai selvittäjä eivät voi sitä käyttää, eikä se saisi sen vuoksi olla osa kohtelua, jonka osakkeenomistajat, määritysosapuolet ja muut velkojat olisivat saaneet, jos kriisinratkaisuviranomainen ei olisi toteuttanut kriisinratkaisutoimea. Sen, että käytetään valtuuksia vähentää sellaisten voittojen määrää, jotka kriisinratkaisuviranomaisen on maksettava muulle kuin maksukyvyttömälle määritysosapuolelle ylittäen tällaiselle vähennykselle sopimuksessa sovitut rajat, ei myöskään saisi olla osa kohtelua, jonka osakkeenomistajat, määritysosapuolet ja muut velkojat olisivat saaneet, jos kriisinratkaisuviranomainen ei olisi toteuttanut kriisinratkaisutoimea.

Jos osakkeenomistajat, määritysosapuolet ja muut velkojat ovat saaneet suorituksina tai korvauksina saamisistaan vähemmän, kuin ne olisivat saaneet, jos kriisinratkaisuviranomainen ei olisi toteuttanut keskusvastapuolta koskevaa kriisinratkaisutoimea, ja niihin olisi sen sijaan sovellettu mahdollisia keskusvastapuolen maksukyvyttömyyssääntöihin tai sen toimintasääntöihin sisältyvien muiden sopimusjärjestelyjen mukaisia täyttämättömiä velvoitteita ja keskusvastapuoli olisi likvidoitu tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä, niillä olisi oltava oikeus saada korvaus erotuksesta. Asiakkaat olisi sisällytettävä kyseiseen vertailuun, ja niillä olisi oltava oikeus saada maksu mahdollisesta erilaisesta kohtelusta vain, jos asiakkaiden suoralle vaatimukselle keskusvastapuolta vastaan on olemassa sopimusperuste, jonka johdosta ne ovat keskusvastapuolen velkojia. Kriisinratkaisuviranomainen voi valvoa toimiensa suoraa vaikutusta vain tällaisissa tapauksissa. Vertailun tulokseen olisi voitava hakea muutosta kriisinratkaisupäätöksestä erillään. Jäsenvaltioiden olisi voitava vapaasti päättää menettelystä, jonka mukaisesti ne maksavat mahdollisesti todetun kohtelusta johtuvan erotuksen osakkeenomistajille, määritysosapuolille ja muille velkojille.

(48)

Elvytys- ja kriisinratkaisutoimet voivat vaikuttaa välillisesti asiakkaisiin ja epäsuoriin asiakkaisiin, jotka eivät ole keskusvastapuolen velkojia, siinä määrin kuin elvytyksen ja kriisinratkaisun kustannukset on siirretty kyseisille asiakkaille ja epäsuorille asiakkaille soveltuvien sopimusjärjestelyjen mukaisesti. Sen vuoksi keskusvastapuolen elvytys- ja kriisinratkaisuskenaarion vaikutusta asiakkaisiin ja epäsuoriin asiakkaisiin olisi myös käsiteltävä samoin sopimusjärjestelyin kuin niiden määritysosapuolten ja asiakkaiden kanssa, jotka tarjoavat niille määrityspalveluja. Tämä voidaan saavuttaa varmistamalla, että jos sopimusjärjestelyissä sallitaan määritysosapuolten siirtää kriisinratkaisuvälineiden kielteiset seuraukset asiakkailleen, kyseisiin sopimusjärjestelyihin sisältyy myös yhtäläisin ja oikeasuhteisin perustein asiakkaiden oikeus määritysosapuolten keskusvastapuolelta mahdollisesti saamiin korvauksiin tai tällaista korvausta vastaavaan käteissummaan tai tuottoihin, jotka ne saavat sellaisen vaatimuksen johdosta, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan, siinä määrin kuin nämä liittyvät asiakaspositioihin. Tällaisia määräyksiä olisi sovellettava myös epäsuoria määrityspalveluja asiakkailleen tarjoavien asiakkaiden ja epäsuorien asiakkaiden sopimusjärjestelyihin.

(49)

Keskusvastapuolen tehokkaan kriisinratkaisun varmistamiseksi arvostusprosessissa olisi määritettävä mahdollisimman tarkasti mahdolliset tappiot, jotka on kohdennettava, jotta keskusvastapuolen suorittamatta olevat positiot voidaan uudelleentäsmäyttää ja täyttää maksuvelvoitteet. Lähellä kaatumista olevien keskusvastapuolten varojen ja velkojen arvostuksen olisi perustuttava oikeudenmukaisiin, varovaisiin ja realistisiin oletuksiin hetkellä, jolloin kriisinratkaisuvälineitä sovelletaan. Keskusvastapuolen taloudellinen tila ei kuitenkaan saisi arvostuksessa vaikuttaa velkojen arvoon. Asian kiireellisyyden vuoksi kriisinratkaisuviranomaisilla olisi oltava mahdollisuus arvostaa lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen varat tai velat pikaisesti. Arvostuksen olisi oltava tilapäinen ja sitä olisi käytettävä siihen saakka, kunnes riippumaton arvostus on tehty.

(50)

Keskusvastapuolen kriisinratkaisun käynnistyessä kriisinratkaisuviranomaisen olisi pantava täytäntöön mahdolliset keskusvastapuolen toimintasääntöihin sisältyvät täyttämättömät sopimusvelvoitteet, kuten toteuttamatta olevat elvytystoimenpiteet, jollei jonkin toisen kriisinratkaisuvaltuuden tai -välineen käyttäminen ole tarkoituksenmukaisempaa rahoitusvakauteen kohdistuvien haittavaikutusten lieventämisen tai keskusvastapuolen kriittisten toimintojen oikea-aikaisen turvaamisen kannalta. Kriisinratkaisuviranomaisella olisi oltava oikeus mutta ei velvollisuutta panna kyseiset sopimusvelvoitteet täytäntöön vielä kriisinratkaisun jälkeenkin, jos perusteita niiden täytäntöönpanosta pidättymiselle ei enää ole. Jotta määritysosapuolet ja muut asiaankuuluvat osapuolet voisivat valmistautua jäljellä olevien velvoitteiden täytäntöönpanoon, kriisinratkaisuviranomaisen olisi ilmoitettava asiaankuuluville määritysosapuolille ja muille osapuolille ennakolta. Ennakkoilmoitusajan olisi oltava kolmesta kuuteen kuukautta.

Kriisinratkaisuviranomaisen olisi asianomaisten määritysosapuolten toimivaltaisia viranomaisia ja kriisinratkaisuviranomaisia sekä muita osapuolia, joita olemassa olevat ja täyttämättömät velvoitteet sitovat, kuullen määritettävä, ovatko sopimusvelvoitteiden täytäntöönpanosta pidättymisen perusteet lakanneet olemasta ja pannaanko jäljellä olevat velvoitteet täytäntöön. Jos tällaiset perusteet ovat edelleen olemassa, kriisinratkaisuviranomaisen olisi pidätyttävä kyseisten velvoitteiden täytäntöönpanosta. Täyttämättömien sopimusvelvoitteiden täytäntöönpanon lykkäämisestä saatavat tulot olisi käytettävä sellaisten julkisten varojen takaisinperintään, joilla on maksettu saamisia, jotka perustuvat periaatteeseen, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan ja jotka johtuvat siitä, että kriisinratkaisuviranomainen on päättänyt pidättyä panemasta kyseisiä velvoitteita täytäntöön tai että on sovellettu jotakin julkisyhteisöjen vakausvälinettä. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi käytettävä näitä täytäntöönpanon lykkäämistä koskevia valtuuksia vain siinä määrin, kuin ei rikota sitä sidosryhmää, johon täytäntöönpanon lykkääminen kohdistuu, koskevaa suojatoimea, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan. Kun on kyse maksukyvyttömyydestä aiheutuvista tappioista, kriisinratkaisuviranomaisen olisi täsmäytettävä keskusvastapuolen positiokanta uudelleen ja kohdennettava jäljellä olevat tappiot käyttämällä positioiden ja tappioiden kohdentamisvälineitä. Muusta kuin maksukyvyttömyydestä aiheutuvat tappiot olisi katettava omiin varoihin perustuvilla pääomainstrumenteilla ja kohdennettava osakkeenomistajiin niiden kantokykyä vastaavasti joko omistusinstrumenttien mitätöimisen tai siirron tai voimakkaan laimentamisen avulla. Jos kyseiset instrumentit eivät ole riittäviä, kriisinratkaisuviranomaisilla olisi oltava valtuudet alaskirjata vakuudettomat velat noudattaen sovellettavassa kansallisessa maksukyvyttömyyslainsäädännössä asetettua ensisijaisuusjärjestystä ja käyttää tappioiden kohdentamisvälineitä siinä määrin, kuin on tarpeen laajempaa rahoitusvakautta vaarantamatta.

(51)

Jos sen jälkeen kun tappiot on katettu ja tapauksen mukaan keskusvastapuolen positiokanta on täsmäytetty uudelleen, keskusvastapuolen ennalta rahastoidut varat on käytetty loppuun, kriisinratkaisuviranomaisen olisi varmistettava, että kyseiset varat palautetaan sääntelyvaatimusten täyttämisen edellyttämälle tasolle joko jatkamalla keskusvastapuolen toimintasäännöissä olevien välineiden käyttöä tai toteuttamalla muita toimia. Kriisinratkaisuviranomaisilla olisi erityisesti oltava mahdollisuus korvata muille kuin maksukyvyttömille määritysosapuolille, joilla olisi ollut oikeus korvaukseen sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan, sellainen tappioiden kohdentamisvälineiden soveltaminen, joka johtaisi suurempiin tappioihin kuin ne, joita niille olisi aiheutunut niiden keskusvastapuolen toimintasääntöjen mukaisista velvoitteista, omistusinstrumenteilla, velkainstrumenteilla tai instrumenteilla, joilla tunnustetaan keskusvastapuolen tulevia voittoja koskeva saatava. Korvauksen määrää ja muotoa arvioidessaan kriisinratkaisuviranomainen voi ottaa huomioon esimerkiksi keskusvastapuolen taloudellisen vakauden ja niiden instrumenttien laadun, jotka ovat käytettävissä korvauksiin ja sen suojatoimen täytäntöönpanemiseksi, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan. Asianmukaisen kannustinrakenteen säilyttämiseksi tällaisessa korvauksessa olisi otettava huomioon, missä määrin määritysosapuoli on tukenut keskusvastapuolen elvytystä, ja näin ollen otettava myös huomioon määritysosapuolten jäljellä olevat täyttämättömät sopimusvelvoitteet kyseistä keskusvastapuolta kohtaan. Tällainen korvaus olisi vähennettävä oikeudesta saada korvaus sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan.

(52)

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi myös varmistettava, että keskusvastapuolen kriisinratkaisun kustannukset jäävät mahdollisimman pieniksi ja samaan luokkaan kuuluvia velkojia kohdellaan yhtäläisesti. Kriisinratkaisuviranomaisen olisi voitava toteuttaa kriisinratkaisutoimi, joka poikkeaa velkojien yhdenvertaisen kohtelun periaatteesta, jos se on yleisen edun vuoksi perusteltua kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi ja oikeassa suhteessa riskiin, johon puututaan. Jos kriisinratkaisuviranomainen käyttää tällaista toimenpidettä, se ei saisi syrjiä ketään kansalaisuuden perusteella.

(53)

Keskusvastapuolen kriisinratkaisu ei saisi johtaa poikkeukselliseen julkiseen rahoitustukeen turvautumiseen. Jäljellä olevia elvytysvälineitä ja kriisinratkaisuvälineitä, erityisesti velkakirjojen arvon alaskirjausta, olisi hyödynnettävä mahdollisimman suuressa määrin ennen mahdollista keskusvastapuolelle julkiselta sektorilta tulevaa pääomanlisäystä tai vastaavaa poikkeuksellista julkista rahoitustukea tai yhdessä tällaisen lisäyksen tai tuen kanssa. Poikkeuksellista julkista rahoitustukea on käytettävä apuna lähellä kaatumista olevien keskusvastapuolten kriisinratkaisussa viimeisenä, ajallisesti rajattuna keinona asiaankuuluvien valtiontukisääntöjen mukaisesti.

(54)

Tehokkaassa kriisinratkaisujärjestelyssä olisi minimoitava lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen kriisinratkaisusta veronmaksajille aiheutuvat kustannukset. Siinä olisi varmistettava, että keskusvastapuolten kriisinratkaisusta voidaan huolehtia vaarantamatta rahoitusvakautta. Alaskirjauksella sekä tappioiden ja positioiden kohdentamisvälineillä olisi saavutettava tämä tavoite varmistamalla, että lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen velkojina olevat osakkeenomistajat ja vastapuolet kärsivät asianmukaiset tappiot ja kantavat asianmukaisen osan kustannuksista, joita keskusvastapuolen kaatumisesta aiheutuu. Alaskirjaus sekä tappioiden ja positioiden kohdentamisvälineet kannustavat näin ollen tehokkaammin keskusvastapuolten osakkeenomistajia ja vastapuolia seuraamaan keskusvastapuolen taloudellista tilaa normaaliolosuhteissa finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän asiakirjassa ”Rahoituslaitosten tehokkaiden kriisinratkaisujärjestelmien avaintekijät” vahvistettujen suositusten mukaisesti.

(55)

Jotta kriisinratkaisuviranomaiset voivat toimia riittävän joustavasti kohdentaakseen tappiot ja positiot vastapuolille erilaisissa olosuhteissa, on aiheellista, että kyseisten viranomaisten olisi voitava käyttää tappioiden ja positioiden kohdentamisvälineitä sekä silloin, kun tarkoituksena on pitää kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen kriittiset määrityspalvelut käynnissä, että silloin, kun tässä yhteydessä kriittiset palvelut siirretään omaisuudenhoitoyhtiönä toimivalle keskusvastapuolelle tai kolmannelle osapuolelle, minkä jälkeen keskusvastapuolen jäljelle jäävä osa lakkaa toimimasta ja likvidoidaan.

(56)

Kun positioiden ja tappioiden kohdentamisvälineitä käytetään lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen elinkelpoisuuden palauttamiseksi, jotta se pystyisi edelleen jatkamaan toimintaansa, kriisinratkaisuun olisi liitettävä johdon vaihto, paitsi jos johdon jatkaminen tehtävässään on asianmukaista ja tarpeen kriisinratkaisutavoitteiden saavuttamiseksi, sekä keskusvastapuolen ja sen toimintojen uudelleenjärjestely niin, että puututaan kaatumiseen johtaneisiin syihin. Uudelleenjärjestely olisi toteutettava liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman avulla. Suunnitelman olisi oltava yhteensopiva rakenneuudistussuunnitelman kanssa, joka keskusvastapuolen voidaan edellyttää toimittavan valtiontukikehyksen nojalla.

(57)

Positioiden ja tappioiden kohdentamisvälineitä olisi käytettävä siinä tarkoituksessa, että voidaan uudelleentäsmäyttää keskusvastapuolen positiokanta, estää mahdolliset lisätappiot ja hankkia lisävaroja keskusvastapuolen pääomapohjan vahvistamiseksi sekä täydentää sen ennalta rahastoituja varoja. Sen varmistamiseksi, että välineet ovat tuloksellisia ja saavuttavat tavoitteensa, niitä olisi voitava soveltaa mahdollisimman laajaan joukkoon sopimuksia, joista syntyy lähellä kaatumista olevalle keskusvastapuolelle vakuudettomia velkoja tai täsmäyttämätön positiokanta. Niiden olisi tarjottava mahdollisuus huutokaupata maksukyvyttömän keskusvastapuolen positiot jäljellä oleville määritysosapuolille tai kohdentaa ne pakolla siltä osin, kuin elvytyssuunnitelman osana luotuja vapaaehtoisia järjestelyjä ei ole käytetty kokonaan kriisinratkaisun käynnistyessä, osittain tai kokonaan purkaa maksukyvyttömien määritysosapuolten sopimukset sekä asianomaisia määrityspalveluja tai omaisuusluokkia koskevat ja muut keskusvastapuolen sopimukset, alentaa edelleen vaihtuvia vakuuksia koskevia lähteviä maksuja kyseisille jäsenille ja tapauksen mukaan niiden asiakkaille, täyttää elvytyssuunnitelmiin sisältyvät täyttämättä olevat elvytysmaksuvaatimukset, täyttää täydentävät kriisinratkaisumaksuvaatimukset sekä alaskirjata keskusvastapuolen liikkeeseen laskemat pääoma- ja velkainstrumentit tai muut vakuudettomat velat ja muuntaa velkainstrumentit osakkeiksi. Tähän sisältyy mahdollisuus soveltaa tappioiden kohdentamisvälineitä edistämään positiokannan uudelleentäsmäyttämistä antamalla keskusvastapuolelle varoja huutokauppatarjouksen hyväksymistä varten, mikä antaa keskusvastapuolelle mahdollisuuden kohdentaa maksukyvyttömän osapuolen positiot tai suorittaa purettujen sopimusten mukaisia maksuja.

(58)

Kun kriisinratkaisuviranomainen käyttää tappioiden kohdentamisvälinettä, joka mahdollistaa keskusvastapuolen muille kuin maksukyvyttömille määritysosapuolille maksettavien voittojen arvon alentamisen, sen olisi tukeuduttava vaihtuvan vakuuden käsittelyyn keskusvastapuolen tilirakenteen, soveltuvissa tapauksissa keskusvastapuolen elvytyksessä oleville muille kuin maksukyvyttömille määritysosapuolille mahdollisesti voittojen arvon alentamisen sekä sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan.

(59)

Kriisinratkaisuviranomaisten olisi rahoitusvakauteen kohdistuvat vaikutukset asianmukaisesti huomioon ottaen voitava viimeisenä keinona rajata tietyt sopimukset kokonaan tai osittain positioiden ja tappioiden kohdentamisen ulkopuolelle tietyissä olosuhteissa. Jos tällaisia ulkopuolelle rajaamisia sovelletaan, muihin sopimuksiin sovellettavaa vastuu- tai tappiotasoa olisi voitava korottaa kyseisten ulkopuolelle rajaamisten ottamiseksi huomioon edellyttäen, että noudatetaan periaatetta, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan.

(60)

Jos kriisinratkaisuvälineitä on sovellettu keskusvastapuolen kriittisten toimintojen tai elinkelpoisen liiketoiminnan siirtämiseen terveelle yhteisölle, esimerkiksi yksityisen sektorin ostajalle tai omaisuudenhoitoyhtiönä toimivalle keskusvastapuolelle, keskusvastapuolen jäljelle jäävä osa olisi selvitettävä asianmukaisessa määräajassa ottaen huomioon lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen mahdollinen tarve tarjota palveluja tai tukea ostajalle tai omaisuudenhoitoyhtiönä toimivalle keskusvastapuolelle, jotta tämä pystyy suorittamaan toiminnot ja tarjoamaan palvelut, jotka se on siirron yhteydessä hankkinut.

(61)

Liiketoiminnan myyntiin turvauduttaessa viranomaisilla olisi oltava mahdollisuus toteuttaa keskusvastapuolen tai sen liiketoiminnan osien myynti yhdelle tai useammalle ostajalle ilman osakkeenomistajien suostumusta. Liiketoiminnan myynnin yhteydessä viranomaisten olisi tehtävä järjestelyjä markkinoidakseen kyseistä keskusvastapuolta tai sen liiketoiminnan osia avoimella, läpinäkyvällä ja syrjimättömällä tavalla pyrkien mahdollisuuksien mukaan maksimoimaan myyntihinnan.

(62)

Kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen varojen tai velkojen siirrosta liiketoimintaa myytäessä mahdollisesti saatava nettotuotto olisi kohdennettava likvidaatiomenettelyyn jäävän yhteisön hyödyksi. Kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen liikkeeseen laskemien omistusinstrumenttien siirrosta liiketoimintaa myytäessä mahdollisesti saatava nettotuotto olisi kohdennettava osakkeenomistajien hyödyksi. Ostajan mahdollisesti maksaman vastikkeen olisi hyödytettävä myös muita kuin maksukyvyttömiä määritysosapuolia, jotka ovat kärsineet tappioita. Tällaisiin nettotuottoihin tai -hyötyihin olisi sovellettava kriisinratkaisun yhteydessä määrättyjen julkisten varojen täysimääräistä takaisinperintää. Tuottoa laskettaessa siitä olisi vähennettävä keskusvastapuolen kaatumisesta ja kriisinratkaisuprosessista aiheutuneet kustannukset.

(63)

Jotta liiketoiminta voitaisiin myydä oikea-aikaisesti ja suojata rahoitusvakautta, merkittävän omistusosuuden ostavan ostajan arviointi olisi tehtävä riittävän nopeasti, ettei liiketoiminnan myynti viivästy. Keskusvastapuolen, ostajan tai molempien olisi liiketoiminnan myynnin ja hankintamuodon vaikutuksista riippuen voitava käyttää maksu- ja selvitysjärjestelmien sekä muiden yhteentoimivien rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurien ja markkinapaikkojen jäsenyyttä ja käyttöä koskevia oikeuksia tai säilyttää ne. Tällaisia oikeuksia ei saisi evätä sillä perusteella, että asiaankuuluvat jäsenyys- tai osallistumiskriteerit eivät täyty, eikä riittämättömän luottoluokituksen perusteella. Ostaja, joka ei täytä näitä kriteerejä, voi käyttää kyseisiä oikeuksia vain kriisinratkaisuviranomaisen määrittämän ajan.

(64)

Lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen markkinointiin sekä mahdollisten ostajien kanssa ennen liiketoiminnan myyntiä käytäviin neuvotteluihin liittyvät tiedot ovat todennäköisesti järjestelmän kannalta tärkeitä tietoja. Rahoitusvakauden varmistamiseksi on tärkeää, että tällaisten tietojen julkistamista yleisölle, mitä edellytetään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 596/2014 (8) nojalla, on mahdollista lykätä markkinoiden väärinkäyttöä estävässä järjestelmässä sallitun määräajan puitteissa keskusvastapuolen kriisinratkaisun suunnitteluun ja jäsentelyyn tarvittavan ajan.

(65)

Omaisuudenhoitoyhtiönä toimiva keskusvastapuoli on yhden tai useamman viranomaisen kokonaan tai osittain omistama tai yhden tai useamman viranomaisen määräysvallassa oleva keskusvastapuoli, jonka päätarkoituksena olisi oltava varmistaa, että olennaisia rahoituspalveluja tarjotaan edelleen kriisinratkaisuun asetetun keskusvastapuolen määritysosapuolille ja asiakkaille ja että olennaiset rahoitusalan toiminnot jatkuvat edelleen. Omaisuudenhoitoyhtiönä toimivaa keskusvastapuolta olisi johdettava elinkelpoisena toimintaansa keskeytyksettä jatkavana yhteisönä, ja se olisi palautettava markkinoille asianmukaisissa olosuhteissa tai likvidoitava, jos se ei ole enää elinkelpoinen.

(66)

Jos mitään muita vaihtoehtoja ei ole käytettävissä tai voidaan osoittaa, että ne eivät riitä turvaamaan rahoitusvakautta, valtion osallistumisen olisi oltava mahdollista julkisen pääomatuen tai tilapäisen julkisen omistuksen muodossa ja noudattaen sovellettavia valtiontukisääntöjä, mukaan lukien keskusvastapuolen toimien uudelleen järjestely. Moraalikadon välttämiseksi tällaista poikkeuksellista julkista rahoitustukea olisi annettava vasta viimeisenä keinona, sen olisi oltava luonteeltaan tilapäistä ja myönnetyt varat olisi aina perittävä takaisin asianmukaisen ajan kuluessa. Sen vuoksi jäsenvaltioiden olisi otettava käyttöön kattavat ja uskottavat järjestelyt varojen takaisinperimiseksi, vaikka tämä ei ole este julkisyhteisöjen vakausvälineiden soveltamiselle. Julkisyhteisöjen vakausvälineiden soveltaminen ei vaikuta keskuspankkien rooliin näiden mahdollisesti toimiessa yksinomaisen harkintavaltansa mukaisesti rahoitusjärjestelmän maksuvalmiuden ylläpitäjinä jopa häiriötilanteissa.

(67)

Jotta varmistetaan, että kriisinratkaisuviranomainen pystyy soveltamaan tappioiden ja positioiden kohdentamisvälineitä sopimuksiin, joita on tehty kolmansissa maissa sijaitsevien yhteisöjen kanssa, tämä mahdollisuus olisi tunnustettava keskusvastapuolen toimintasäännöissä.

(68)

Kriisinratkaisuviranomaisilla olisi oltava kaikki tarvittavat lakisääteiset valtuudet, joita voitaisiin käyttää eri yhdistelminä kriisinratkaisuvälineiden soveltamisen yhteydessä. Niihin olisi kuuluttava valtuudet siirtää lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen omistusinstrumentteja, varoja, oikeuksia, velvoitteita ja velkoja toiselle yhteisölle, esimerkiksi toiselle keskusvastapuolelle tai omaisuudenhoitoyhtiönä toimivalle keskusvastapuolelle, valtuudet alaskirjata tai mitätöidä omistusinstrumentteja taikka alaskirjata tai muuntaa lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen velkoja, valtuudet alaskirjata vaihtuva vakuus, valtuudet panna täytäntöön mahdolliset kolmansien osapuolten täyttämättömät velvoitteet keskusvastapuolta kohtaan, kuten keskusvastapuolen toimintasääntöjen mukaiset elvytysmaksuvaatimukset ja positioiden kohdentaminen, valtuudet toteuttaa kriisinratkaisumaksuvaatimuksia, valtuudet kokonaan ja osittain purkaa keskusvastapuolen sopimukset, valtuudet vaihtaa johto ja valtuudet määrätä keskeyttämään väliaikaisesti saamisten maksaminen. Keskusvastapuoli, sen hallituksen jäsenet ja sen ylin johto olisi asetettava vastuuseen keskusvastapuolen kaatumisesta kansallisen siviili- tai rikosoikeudellisen lainsäädännön mukaisesti.

(69)

Kriisinratkaisukehykseen olisi sisällytettävä menettelylliset vaatimukset, joilla varmistetaan, että kriisinratkaisutoimet annetaan asianmukaisesti tiedoksi ja julkistetaan. Koska kriisinratkaisuviranomaisten ja niiden ammatillisten neuvonantajien kriisinratkaisuprosessin aikana haltuunsa saamat tiedot ovat todennäköisesti arkaluonteisia, tietoihin olisi kuitenkin ennen kriisinratkaisupäätöksen julkistamista sovellettava tehokkaita salassapitojärjestelyjä. Olisi otettava huomioon, että elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien sisältöä ja yksityiskohtia koskevalla tiedolla ja näiden suunnitelmien mahdollisen arvioinnin tuloksilla voisi olla kauaskantoisia vaikutuksia erityisesti kyseisiin yrityksiin. Kaikilla tiedoilla, joita päätöksestä annetaan ennen sen tekemistä, koskivatpa ne kriisinratkaisun edellytysten täyttymistä, tietyn välineen soveltamista tai mahdollista menettelyn aikaista toimea, on oletettava olevan vaikutuksia yleisiin ja yksityisiin etuihin, joihin kyseinen toimi liittyy. Jo tiedolla siitä, että kriisinratkaisuviranomainen tutkii tiettyä keskusvastapuolta, voi olla kielteisiä vaikutuksia tähän keskusvastapuoleen. Siksi olisi varmistettava, että käytössä on asianmukaiset menettelyt tietojen luottamuksellisuuden säilyttämiseksi, kun ne koskevat esimerkiksi elvytys- ja kriisinratkaisusuunnitelmien sisältöä ja yksityiskohtia tai näiden suunnitelmien arviointien tuloksia.

(70)

Kriisinratkaisuviranomaisilla olisi oltava lisävaltuudet varmistaa omistus- tai velkainstrumenttien sekä varojen, velkojen, oikeuksien ja velvoitteiden, mukaan lukien positiot ja niihin liittyvät vakuudet, siirron tuloksellisuus. Jollei tässä asetuksessa määritetyistä suojatoimista muuta johdu, kyseisiin valtuuksiin olisi sisällytettävä valtuudet riisua kolmansien osapuolten oikeudet siirrettävistä instrumenteista tai varoista ja valtuudet panna sopimuksia täytäntöön ja huolehtia siitä, että siirrettyjen varojen ja omistusinstrumenttien saaja jatkaa järjestelyjä. Työntekijöiden oikeuksia irtisanoa työsopimus ei saisi rajoittaa. Osapuolen oikeutta purkaa kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen tai sen konserniyhteisön kanssa tehty sopimus muista syistä kuin lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen kriisinratkaisun vuoksi ei myöskään saisi rajoittaa. Kriisinratkaisuviranomaisilla olisi niin ikään oltava lisävaltuudet edellyttää, että keskusvastapuolen jäljelle jäänyt osa, joka likvidoidaan tavanomaisen maksukyvyttömyysmenettelyn mukaisesti, tarjoaa palveluja, jotka ovat välttämättömiä sen keskusvastapuolen liiketoiminnan harjoittamiseksi, jolle varat, sopimukset tai omistusinstrumentit on siirretty liiketoiminnan myynnin tai omaisuudenhoitoyhtiönä toimivan keskusvastapuolen käytön myötä.

(71)

Koska kriisinhallintatoimia voitaisiin jäsenvaltioissa ja unionissa ilmenevien vakavien rahoitusvakausriskien vuoksi joutua toteuttamaan kiireellisesti, kansallisen lainsäädännön mukainen hakumenettely tuomioistuimen ennakkohyväksynnän saamiseksi kriisinhallintatoimelle ja hakemuksen tarkastelu tuomioistuimessa olisi hoidettava kiireellisinä. Kriisinhallintatoimen kiireellisen toteuttamisen vaatimuksen johdosta tuomioistuimen olisi annettava päätöksensä 24 tunnin kuluessa ja jäsenvaltioiden olisi varmistettava, että asianomainen viranomainen voi tehdä päätöksensä viipymättä tuomioistuimen päätöksen tekemisen jälkeen. Tämä ei saisi vaikuttaa asianomaisten osapuolten oikeuteen pyytää tuomioistuinta kumoamaan päätös rajoitetun aja kuluessa siitä, kun kriisinratkaisuviranomainen on toteuttanut kriisinhallintatoimen.

(72)

Perusoikeuskirjan 47 artiklan mukaisesti asianomaisilla osapuolilla on oikeus oikeudenmukaiseen menettelyyn ja tehokkaisiin oikeussuojakeinoihin niitä koskevien toimenpiteiden osalta. Kriisinratkaisuviranomaisten tekemiin päätöksiin olisi sen vuoksi voitava hakea muutosta.

(73)

Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten toteuttamat kriisinratkaisutoimet saattaisivat vaatia taloudellisia arviointeja ja laajaa harkintavallan käyttöä. Nimenomaan kansallisilla kriisinratkaisuviranomaisilla on tarvittava asiantuntemus tehdä nämä arvioinnit ja päättää harkintavallan asianmukaisesta käytöstä. Sen vuoksi on tärkeää varmistaa, että kansalliset tuomioistuimet käyttävät kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten tässä yhteydessä tekemiä taloudellisia arviointeja perustana tarkastellessaan kriisinhallintatoimia kussakin tapauksessa. Näiden arviointien monimutkainen luonne ei kuitenkaan saisi estää kansallisia tuomioistuimia tutkimasta sitä, onko kriisinratkaisuviranomaisten käyttämä näyttö asiallisesti tarkkaa, luotettavaa ja yhdenmukaista, sisältääkö tämä näyttö kaiken merkityksellisen tiedon, joka olisi otettava huomioon monimutkaisen tilanteen arvioimiseksi, ja voidaanko näytön avulla osoittaa oikeiksi siitä tehdyt johtopäätökset.

(74)

Jotta voidaan hoitaa erittäin kiireellisiä tilanteita ja koska kriisinratkaisuviranomaisten päätösten täytäntöönpanon keskeyttäminen voi estää kriittisten toimintojen jatkuvuuden, on tarpeen edellyttää, että muutoksenhaku ei saisi automaattisesti keskeyttää riitautetun päätöksen oikeusvaikutuksia ja että kriisinratkaisuviranomaisen päätöksen olisi oltava välittömästi täytäntöönpanokelpoinen.

(75)

Lisäksi jotta voidaan tarvittaessa suojella kolmansia osapuolia, jotka ovat kriisinratkaisuviranomaisten kriisinratkaisuvaltuuksien käytön johdosta vilpittömässä mielessä hankkineet kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen varoja, sopimuksia, oikeuksia ja velkoja, ja jotta voidaan varmistaa rahoitusmarkkinoiden vakaus, oikeus hakea muutosta ei saisi vaikuttaa mahdolliseen myöhempään mitätöidyn päätöksen nojalla toteutettuun hallinnolliseen toimeen tai transaktioon. Tällaisissa tapauksissa laittoman päätöksen hyvitystoimet olisi tämän vuoksi rajoitettava korvauksen maksamiseen niiden henkilöiden kärsimästä vahingosta, joihin päätös vaikuttaa.

(76)

Kriisinratkaisun tehokkuuden varmistamiseksi ja toimivaltaristiriitojen välttämiseksi lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen tavanomaista maksukyvyttömyysmenettelyä ei olisi aloitettava tai jatkettava niin kauan kuin kriisinratkaisuviranomainen käyttää kriisinratkaisuvaltuuksiaan tai soveltaa kriisinratkaisuvälineitä, paitsi kriisinratkaisuviranomaisen aloitteesta tai suostumuksella. On hyödyllistä ja välttämätöntä keskeyttää tiettyjen sopimusvelvoitteiden voimassaolo rajalliseksi ajaksi, jotta kriisinratkaisuviranomaisella on aikaa täytäntöönpanna kriisinratkaisuvälineet. Tätä ei kuitenkaan olisi sovellettava velvoitteisiin, joita lähellä kaatumista olevalla keskusvastapuolella on Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 98/26/EY (9) mukaisesti nimettyihin järjestelmiin, mukaan lukien muut keskusvastapuolet ja keskuspankit. Direktiivillä 98/26/EY vähennetään riskiä, joka liittyy maksujärjestelmiin ja arvopapereiden selvitysjärjestelmiin osallistumiseen, erityisesti vähentämällä häiriöitä tällaiseen järjestelmään osallistujan maksukyvyttömyyden tapauksessa. Jotta varmistetaan, että näitä suojatoimia sovelletaan asianmukaisesti kriisitilanteessa samalla, kun ylläpidetään maksujärjestelmien ja arvopapereiden selvitysjärjestelmien ylläpitäjien ja muiden markkinatoimijoiden varmuutta, kriisinehkäisy- tai kriisinratkaisutoimia ei olisi pidettävä direktiivissä 98/26/EY tarkoitettuna maksukyvyttömyysmenettelynä, edellyttäen että sopimuksen mukaiset merkittävät velvoitteet täytetään edelleen. Direktiivin 98/26/EY mukaisesti nimetyn järjestelmän toiminta tai oikeus direktiivissä 98/26/EY tarkoitettuun vakuuteen ei kuitenkaan saisi häiriintyä.

(77)

Jotta kriisinratkaisuviranomaisilla olisi varoja ja velkoja yksityisen sektorin ostajalle tai omaisuudenhoitoyhtiönä toimivalle keskusvastapuolelle siirtäessään riittävästi aikaa yksilöidä siirrettävät sopimukset, saattaisi olla aiheellista asettaa oikeasuhtaisia rajoituksia vastapuolten oikeuksille sulkea, nopeuttaa tai muulla tavoin purkaa rahoitussopimuksia ennen siirron suorittamista. Tällainen rajoitus olisi välttämätön, jotta viranomaiset saisivat oikean kuvan lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen taseesta ilman niitä arvon ja soveltamisalan muutoksia, joita laajamittainen sopimusten purkamisoikeuksien käyttö aiheuttaisi. Jotta vastapuolten sopimusperusteisiin oikeuksiin puuttuminen rajoittuisi vain välttämättömimpään, sopimusten purkamisoikeuksien rajoittaminen olisi rajattava kestoltaan mahdollisimman lyhytaikaiseksi ja rajoittamista olisi käytettävä yksinomaan kriisinehkäisy- tai kriisinratkaisutoimen sekä tällaisen toimen soveltamiseen suoraan liittyvän tapahtuman toteutumisen yhteydessä, ja oikeudet purkaa sopimus muiden laiminlyöntien, kuten maksun laiminlyönnin tai marginaalien realisoinnin, perusteella olisi säilytettävä ennallaan.

(78)

Kun lähellä kaatumista olevan keskusvastapuolen varoista, sopimuksista, oikeuksista ja veloista vain osa siirretään, perusteltujen pääomamarkkinajärjestelyjen säilyttämiseksi on aiheellista ottaa mukaan suojatoimia, joilla tapauksen mukaan estetään toisiinsa liittyvien velkojen, oikeuksien ja sopimusten pilkkominen. Tällaiset toisiinsa liittyviä sopimuksia ja niihin liittyviä vakuuksia koskevien valikoitujen käytäntöjen rajoitukset olisi ulotettava koskemaan myös saman vastapuolen kanssa tehtyjä sopimuksia, jotka on katettu vakuusjärjestelyin, omistusoikeuden siirtävin rahoitusvakuusjärjestelyin, kuittausjärjestelyin, sulkeutuvaan nettoutukseen perustuvin järjestelyin ja strukturoiduin rahoitusjärjestelyin. Kun suojatoimea sovelletaan, kriisinratkaisuviranomaisten olisi pyrittävä siirtämään kaikki suojattuun järjestelyyn kuuluvat toisiinsa liittyvät sopimukset tai jätettävä ne kaikki osaksi jäljelle jäävää lähellä kaatumista olevaa keskusvastapuolta. Suojatoimilla olisi varmistettava, että vaikutus Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2013/36/EU (10) tarkoitettujen nettoutusjärjestelyjen avulla katettujen pääomariskien käsittelyyn on mahdollisimman vähäinen.

(79)

Unionin keskusvastapuolet tarjoavat palveluja kolmansissa maissa oleville määritysosapuolille ja niiden asiakkaille, ja kolmansien maiden keskusvastapuolet tarjoavat palveluja unionissa oleville määritysosapuolille ja niiden asiakkaille. Kansainvälisesti toimivien keskusvastapuolten tehokas kriisinratkaisu edellyttää yhteistyötä jäsenvaltioiden ja kolmansien maiden viranomaisten välillä. Tätä tarkoitusta varten arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi annettava ohjeita kolmansien maiden viranomaisten kanssa tehtävien yhteistyöjärjestelyjen sisällöstä. Näillä yhteistyöjärjestelyillä olisi varmistettava kansainvälisesti toimivia keskusvastapuolia koskeva tehokas suunnittelu, päätöksenteko ja koordinointi. Kansallisten kriisinratkaisuviranomaisten olisi tietyissä tilanteissa tunnustettava ja pantava täytäntöön kolmannen maan kriisinratkaisumenettelyt. Yhteistyön olisi koskettava myös unionin tai kolmansien maiden keskusvastapuolten tytäryrityksiä ja niiden määritysosapuolia ja näiden asiakkaita.

(80)

Jotta varmistettaisiin tämän asetuksen rikkomisesta johtuvien hallinnollisten seuraamusten johdonmukainen soveltaminen kaikissa jäsenvaltioissa, tässä asetuksessa olisi säädettävä seuraavista seikoista: sellaisia keskeisiä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä koskevasta luettelosta, joiden on oltava kriisinratkaisuviranomaisten ja toimivaltaisten viranomaisten käytettävissä; toimivallasta määrätä kyseisiä hallinnollisia seuraamuksia ja muita hallinnollisia toimenpiteitä kaikille sekä luonnollisille henkilöille että oikeushenkilöille, jotka ovat vastuussa rikkomisesta; sekä sellaisia keskeisiä perusteita koskevasta luettelosta, joiden pohjalta päätetään kyseisten hallinnollisten seuraamusten ja muiden hallinnollisten toimenpiteiden tasosta ja tyypistä, sekä hallinnollisten taloudellisten seuraamusten tasoista. Hallinnollisissa seuraamuksissa ja muissa hallinnollisissa toimenpiteissä olisi otettava huomioon esimerkiksi rikkomuksesta mahdollisesti saatu havaittu taloudellinen hyöty, rikkomuksen vakavuus ja kesto, mahdolliset raskauttavat tai lieventävät tekijät ja hallinnollisten sakkojen varoittavan vaikutuksen tarve, ja tarvittaessa niihin olisi sisällyttävä alennus yhteistyöstä kriisinratkaisuviranomaisen tai toimivaltaisen viranomaisen kanssa. Hallinnollisten seuraamusten käyttöönotossa ja julkistamisessa olisi kunnioitettava perusoikeuskirjassa vahvistettuja perusoikeuksia.

(81)

Jotta voidaan varmistaa jatkuva yhdenmukaistaminen sekä markkinatoimijoiden riittävä suoja kaikkialla unionissa, komissiolle olisi siirrettävä valta hyväksyä Euroopan unionin toiminnasta tehdyn sopimuksen 290 artiklan mukaisilla delegoiduilla säädöksillä teknisten sääntelystandardien luonnokset, jotka arvopaperimarkkinaviranomainen on laatinut asetuksen (EU) N:o 1095/2010 10–14 artiklan mukaisesti ja joissa määritetään seuraavat seikat: a) kriisinratkaisukollegioiden toimintaa koskevien kirjallisten järjestelyjen ja menettelyjen sisältö; b) menetelmä, jolla lasketaan ja ylläpidetään niiden ennalta rahoitettujen tähän tarkoitukseen varattujen omien lisävarojen määrä, joita keskusvastapuolen on määrä käyttää elvytyksessä, ja menettelyt, joiden avulla keskusvastapuoli voi, jos tällaisia omia varoja ei ole käytettävissä, turvautua elvytystoimenpiteisiin, jotka edellyttävät rahoitusosuuksia muilta kuin maksukyvyttömiltä määritysosapuolilta ja myöhemmin maksaa takaisin kyseisille määritysosapuolille; c) elvytyssuunnitelmien arviointimenetelmä; d) kriisinratkaisusuunnitelmien sisältö; e) korvausmekanismin mukaisten keskusvastapuolen vuotuisten voittojen kohdentamisjärjestys, enimmäisaika ja enimmäisosuus elvytyksessä; f) arvostusten tekemisen kannalta merkitykselliset seikat; g) menetelmät, joilla lasketaan tilapäisiin arvostuksiin sisällytettävä puskuri lisätappioiden varalta; h) osatekijät, jotka on vähintään sisällytettävä liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelmaan; i) kriteerit, jotka liiketoiminnan tervehdyttämissuunnitelman on täytettävä; j) lopullisen arvostuksen menetelmä, joka perustuu periaatteeseen, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan; k) ehdot, joiden mukaisesti määritysosapuolet siirtävät korvauksen asiakkailleen sopimussymmetriaperiaatteen mukaisesti ja edellytykset, joiden täyttyessä siirtoa on pidettävä oikeasuhteisena.

(82)

Komission olisi kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen kriisinratkaisuviranomaisen tai sen toimivaltaisen viranomaisen omasta aloitteestaan tekemän pyynnön perusteella tai kriisinratkaisun kohteena olevan keskusvastapuolen määritysosapuolen valvonnasta vastaavan toimivaltaisen viranomaisen pyynnöstä arvopaperimarkkinaviranomaisen ei-sitovan lausunnon saatuaan voitava keskeyttää mikä tahansa asetuksen (EU) N:o 648/2012 5 artiklan mukaisesti asetettu määritysvelvollisuus tietyntyyppisten vastapuolten tai tiettyjen sellaisten OTC-johdannaislajien osalta, joiden määritystä kriisinratkaisun kohteena oleva keskusvastapuoli hoitaa. Päätös määritysvelvollisuuden keskeyttämisestä olisi tehtävä ainoastaan, jos se on välttämätöntä rahoitusvakauden ja markkinoiden luottamuksen säilyttämiseksi ja erityisesti jotta voidaan välttää häiriöiden leviäminen ja ehkäistä vastapuolten ja sijoittajien suuret ja epävarmat keskusvastapuoleen liittyvät vastuut. Päätöksen tekemiseksi komission olisi niiden OTC-johdannaisten osalta, joiden määrityksen keskeyttämistä pyydetään, otettava huomioon kriisinratkaisutavoitteet, asetuksessa (EU) N:o 648/2012 esitetyt kriteerit, joiden perusteella OTC-johdannaiset asetetaan selvitysvelvollisuuden piiriin, ja se, onko määritysvelvollisuuden keskeytys edelleen välttämätöntä rahoitusvakauden ja rahoitusmarkkinoiden moitteettoman toiminnan säilyttämiseksi unionissa. Arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi voitava pyytää komissiota keskeyttämään Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 600/2014 (11) säädetyn kaupankäyntivelvollisuuden, jos se katsoo määritysvelvollisuuden keskeyttämisen olevan kaupankäyntivelvollisuutta koskevien kriteerien olennainen muutos. Keskeytyksen olisi oltava luonteeltaan väliaikainen, ja sitä olisi voitava jatkaa. Samoin asetuksen (EU) N:o 648/2012 28 artiklassa säädetyn keskusvastapuolen riskinarviointikomitean roolia olisi laajennettava niin, että se yhä enemmän kannustaa keskusvastapuolta hallitsemaan riskejään harkitusti ja parantamaan häiriönsietokykyään.

Riskinarviointikomitean jäsenten olisi voitava ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, jos keskusvastapuoli ei noudata riskinarviointikomitean neuvoja, ja riskinarviointikomiteassa olevien määritysosapuolten ja asiakkaiden edustajien olisi voitava käyttää toimitettuja tietoja keskusvastapuoleen liittyvien vastuidensa seuraamiseen luottamuksellisuutta koskevia takeita noudattaen ja sanotun rajoittamatta kilpailulainsäädännössä asetettuja rajoituksia tuollaisten tietojen vaihdolle. Keskusvastapuolten kriisinratkaisuviranomaisten olisi myös voitava saada kaikki tarpeelliset tiedot kauppatietorekistereistä. Asetusta (EU) N:o 648/2012 ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) 2015/2365 (12) olisi sen vuoksi muutettava tämän mukaisesti.

(83)

Sen varmistamiseksi, että finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän korkokantojen vertailuarvouudistus pannaan asianmukaisesti täytäntöön, markkinaosapuolille on annettava selvyys siitä, että korkokantojen vertailuarvoon viittaavia OTC-johdannaistransaktioita (ns. ”vanhat sopimukset”) koskevia asetuksessa (EU) N:o 648/2012 säädettyjä määritys- tai vakuusvaatimuksia ei sovelleta sellaisiin transaktioihin, jotka on toteutettu tai uusittu ennen kyseisten vaatimusten voimaantuloa, jos ne uusitaan yksinomaan korkokantojen vertailuarvouudistuksen täytäntöönpanoa tai siihen valmistautumista varten. Näin vältyttäisiin myös siltä, että kyseisten vanhojen sopimusten unionin vastapuolet eivät olisi valmistautuneita tietyn vertailuarvon olennaiseen muutokseen tai lakkauttamiseen; tällä lievitettäisiin asiaa koskevia rahoitusvakauteen liittyviä huolenaiheita. Tällainen lähestymistapa on Baselin pankkivalvontakomitean (BCBS) ja kansainvälisen arvopaperimarkkinavalvojien yhteisön (IOSCO) kansainvälisten ohjeiden mukainen.

(84)

Jotta keskusvastapuolten kriisinratkaisu voidaan toteuttaa tehokkaasti, Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivissä 2002/47/EY (13) säädettyjä suojatoimia ei olisi sovellettava mihinkään rahoitusvakuusjärjestelyn täytäntöönpanon rajoitukseen tai panttioikeuteen perustuvaan rahoitusvakuusjärjestelyyn, sulkeutuvaa nettoutusta tai kuittausta koskevan lausekkeen voimaantulon rajoitukseen, joista säädetään tässä asetuksessa.

(85)

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivit (EU) 2017/1132 (14), 2004/25/EY (15) ja 2007/36/EY (16) sisältävät säännöksiä sellaisten keskusvastapuolten osakkeenomistajien ja velkojien suojaamiseksi, joihin näitä direktiivejä sovelletaan. Tilanteissa, joissa kriisinratkaisuviranomaisten on tämän asetuksen mukaisesti toimittava nopeasti, kyseiset säännöt saattaisivat estää kriisinratkaisuviranomaisten tehokkaat kriisinratkaisutoimet sekä kriisinratkaisuvälineiden soveltamisen ja kriisinratkaisuvaltuuksien käytön. Direktiivin 2014/59/EU mukaiset poikkeukset olisi sen vuoksi laajennettava koskemaan tämän asetuksen nojalla toteutettavia toimia. Sidosryhmien mahdollisimman suuren oikeusvarmuuden takaamiseksi poikkeukset olisi määriteltävä selkeästi ja tarkasti, ja niitä olisi käytettävä ainoastaan yleisen edun nimissä, kun kriisinratkaisun käynnistämisen edellytykset täyttyvät.

(86)

Vaatimusten päällekkäisyyden välttämiseksi direktiiviä 2014/59/EU ja Euroopan parlamentin ja neuvoston asetusta (EU) N:o 806/2014 (17) olisi muutettava siten, että niiden soveltamisalan ulkopuolelle jätetään yhteisöt, joilla on myös asetuksen (EU) N:o 648/2012 mukainen toimilupa.

(87)

Asetuksen (EU) N:o 600/2014 54 artiklan 2 kohdassa säädetään siirtymäkaudesta, jonka aikana kyseisen asetuksen 35 tai 36 artiklaa ei sovellettaisi niihin keskusvastapuoliin tai kauppapaikkoihin, jotka ovat hakeneet toimivaltaiselta viranomaiseltaan lupaa soveltaa siirtymäjärjestelyjä pörssilistattujen johdannaisten osalta. Siirtymäkausi, jonka aikana kansallinen toimivaltainen viranomainen voi vapauttaa kauppapaikan tai keskusvastapuolen kyseisen asetuksen 35 ja 36 artiklan soveltamisesta pörssilistattujen johdannaisten osalta, päättyi 3 päivänä heinäkuuta 2020. Nykyinen markkinaympäristö, johon liittyy covid-19-pandemian aiheuttama suuri epävarmuus ja volatiliteetti, vaikuttaa kielteisesti keskusvastapuolten ja kauppapaikkojen toimintaan lisäämällä niiden operatiivisia riskejä. Kyseiset kasvaneet riskit yhdistettynä rajallisiin valmiuksiin arvioida pääsyä koskevia pyyntöjä ja hallita transaktiovirtojen siirtymistä, voivat vaikuttaa markkinoiden moitteettomaan toimintaan tai rahoitusvakauteen. Lisäksi kyseisessä asetuksessa säädetään uudesta kriittisiin markkinainfrastruktuureihin pääsyä koskevasta pörssilistattujen johdannaisten järjestelmästä, jolla pyritään tasapainottamaan kyseisten infrastruktuurien välistä lisääntyvää kilpailua ja tarvetta säilyttää niiden toiminnan eheys.

Näin ollen vaikka kyseisellä asetuksella pyritään luomaan kilpailulle avoimet markkinat rahoitusinfrastruktuureille, talouden toimijat eivät saisi odottaa, että voimassa olevat säännöt ja prioriteetit säilytetään, kun taloudelliset olosuhteet muuttuvat erityisesti suuren talouskriisin seurauksena. Tämä koskee erityisesti alaa, jolla kriittisten markkinainfrastruktuurien, kuten kaupankäynti- ja määritysinfrastruktuurien, välinen vuorovaikutus edellyttää poikkeuksellista toiminnallista häiriönsietokykyä, koska mikä tahansa tällaisten kriittisten infrastruktuurien toimintahäiriö aiheuttaisi suuren riskin rahoitusvakaudelle. Covid-19-pandemian seurauksena uuden avoimen pääsyn järjestelmän soveltamista pörssilistattuja johdannaisia koskevia kaupankäynti- ja määrityspalveluja tarjoaviin kauppapaikkoihin ja keskusvastapuoliin lykätään vuodella eli 3 päivään heinäkuuta 2021 asti.

(88)

Sen varmistamiseksi, että keskusvastapuolten kriisinratkaisuviranomaiset ovat edustettuina kaikilla asiaankuuluvilla foorumeilla ja että arvopaperimarkkinaviranomaisella on kaikki tarvittava asiantuntemus keskusvastapuolten elvytykseen ja kriisinratkaisuun liittyvien tehtävien hoitamiseksi, asetusta (EU) N:o 1095/2010 olisi muutettava siten, että kyseisen asetuksen mukainen toimivaltaisten viranomaisten määritelmä kattaa myös keskusvastapuolten kansalliset kriisinratkaisuviranomaiset.

(89)

Jotta voidaan valmistella arvopaperimarkkinaviranomaisen päätöksiä, joita se tekee hoitaessaan sille annettuja tehtäviä, jotka liittyvät etu- ja jälkikäteen tehtäviä arvostuksia koskevien sekä kriisinratkaisukollegioita ja -suunnitelmia koskevien teknisten standardien luonnosten laatimiseen sekä kriisinratkaisun edellytyksiä ja sitovaa sovittelua koskevien ohjeiden laatimiseen, ja jotta voidaan varmistaa, että Euroopan valvontaviranomainen (Euroopan pankkiviranomainen) (EPV) ja sen jäsenet ovat kattavasti mukana kyseisten päätösten valmistelussa, arvopaperimarkkinaviranomaisen olisi perustettava sisäinen komitea, jäljempänä ’arvopaperimarkkinaviranomaisen kriisinratkaisukomitea’, jonka jäseninä on kriisinratkaisuviranomaisia. Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksessa (EU) N:o 575/2013 (18) määritellyt toimivaltaiset viranomaiset, mukaan lukien Euroopan keskuspankki, ja direktiivissä 2014/59/EU määritellyt kriisinratkaisuviranomaiset, mukaan lukien asetuksella (EU) N:o 806/2014 perustettu yhteinen kriisinratkaisuneuvosto, olisi tarvittaessa kutsuttava osallistumaan tarkkailijoina.

(90)

Arvopaperimarkkinaviranomaisen kriisinratkaisukomiteaa olisi kuultava valmisteltaessa käsitteellistä kehystä, jolla arvioidaan keskusvastapuolten kykyä kestää epäsuotuisaa markkinakehitystä, kun tähän arviointiin sisältyy keskusvastapuolten elvytys- ja kriisinratkaisujärjestelyjen kokonaisvaikutus unionin rahoitusvakauteen. Tällaisissa tapauksissa arvopaperimarkkinaviranomaisen kriisinratkaisukomiteaa olisi kuultava myös tällaisten stressitestien tuloksia arvioitaessa.

(91)

Tässä asetuksessa kunnioitetaan perusoikeuksia ja noudatetaan perusoikeuskirjassa tunnustettuja oikeuksia, vapauksia ja periaatteita.

(92)

Tehdessään päätöksiä tai toteuttaessaan toimia tämän asetuksen nojalla toimivaltaisten viranomaisten ja kriisinratkaisuviranomaisten olisi aina otettava asianmukaisesti huomioon päätöstensä ja toimiensa vaikutus rahoitusvakauteen muissa jäsenvaltioissa ja taloustilanteeseen muissa jäsenvaltioissa, joissa keskusvastapuolen toiminnot ovat kriittisiä tai tärkeitä paikallisten rahoitusmarkkinoiden kannalta, ja myös jäsenvaltioissa, joissa määritysosapuolet ja, jos asianmukaiset tiedot ovat saatavilla, niiden asiakkaat sijaitsevat ja joihin yhteentoimivat markkinapaikat ja rahoitusmarkkinoiden infrastruktuurit, mukaan lukien yhteentoimivat keskusvastapuolet, ovat sijoittautuneet.

(93)

Jäsenvaltiot eivät voi riittävällä tavalla saavuttaa tämän asetuksen tavoitetta, joka on keskusvastapuolten elvytystä ja kriisinratkaisua koskevien sääntöjen ja prosessien yhdenmukaistaminen, vaan se voidaan saavuttaa paremmin unionin tasolla, koska yhdenkin keskusvastapuolen kaatumisen vaikutukset tuntuvat koko unionissa. Sen vuoksi unioni voi toteuttaa toimenpiteitä Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 5 artiklassa vahvistetun toissijaisuusperiaatteen mukaisesti. Mainitussa artiklassa vahvistetun suhteellisuusperiaatteen mukaisesti tässä asetuksessa ei ylitetä sitä, mikä on tarpeen tämän tavoitteen saavuttamiseksi.

(94)

Tämän asetuksen soveltamista olisi lykättävä 12 päivään elokuuta 2022 saakka, jotta kaikki olennaiset täytäntöönpanotoimenpiteet saataisiin vahvistettua ja jotta keskusvastapuolet ja muut markkinatoimijat voivat toteuttaa tarvittavat toimet säännösten noudattamiseksi. Keskusvastapuolelle asetettu vaatimus, jonka mukaan sen on käytettävä elvytykseen tähän tarkoitukseen varattuja omia varoja, ja säännökset, jotka koskevat korvausten maksamista määritysosapuolille niissä poikkeuksellisissa tapauksissa, joissa elvytyksessä sovelletaan vakuuksien vaihteluun perustuvien voittojen arvon alentamista, perustuvat kuitenkin siihen, että asianmukaiset tekniset sääntelystandardit ovat käytössä. Sen vuoksi on aiheellista jatkaa tällaisen säännöksen soveltamispäivän lykkäämistä 12 päivään helmikuuta 2023 saakka. Lisäksi tiettyjä säännöksiä, joita sovelletaan keskusvastapuolten elvytyssuunnitelmiin ja elvytyssuunnitelmien hyväksymiseen ja tarkistamiseen, mukaan lukien velvollisuus toimittaa elvytyssuunnitelma, olisi sovellettava aikaisemmasta ajankohdasta alkaen, koska kaikilla keskusvastapuolilla on jo elvytyssuunnitelmat, kuten maksujärjestelmä- ja markkinainfrastruktuurikomitean ja IOSCOn julkaisemissa rahoitusmarkkinoiden infrastruktuureja koskevissa periaatteissa edellytetään. Asetuksen (EU) N:o 648/2012 nojalla jo toimiluvan saaneiden keskusvastapuolten olisi toteutettava asianmukaiset toimenpiteet sen varmistamiseksi, että ne voivat toimittaa elvytyssuunnitelmansa toimivaltaisille viranomaisilleen viimeistään 12 päivänä helmikuuta 2022. Kyseisiä elvytyssuunnitelmia koskevia säännöksiä olisi sovellettava 12 päivästä helmikuuta 2022 alkaen. Jos kriisinratkaisuviranomaista ei olisi kuultu keskusvastapuolen elvytyssuunnitelmasta siinä vaiheessa, kun tämän asetuksen muita säännöksiä aletaan soveltaa, keskusvastapuolen toimivaltaisen viranomaisen olisi viipymättä kuultava kriisinratkaisuviranomaista keskusvastapuolen elvytyssuunnitelmasta. Oikeusvarmuuden takaamiseksi vastapuolille asetukseen (EU) N:o 648/2012 tehtyjä muutoksia, joiden tarkoituksena on varmistaa finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän korkokantojen vertailuarvon uudistuksen asianmukainen täytäntöönpano, olisi sovellettava tämän asetuksen voimaantulopäivästä.

(95)

Jotta voidaan varmistaa, että pörssilistattuja johdannaisia koskevan avoimen pääsyn järjestelmän soveltamisesta aiheutuvat lisääntyneet operatiiviset riskit eivät vaaranna markkinoiden moitteetonta toimintaa tai rahoitusvakautta, ja välttää mahdolliset katkokset, mainittuja siirtymäkausia olisi pidennettävä taannehtivasti 4 päivän heinäkuuta 2020 ja 3 päivän heinäkuuta 2021 välisen ajan.

(96)

Tällä asetuksella olisi varmistettava, että keskusvastapuolten tappionsietokyky ja uudelleenpääomittamiskyky ovat riittävät, jotta varmistetaan tappioiden kattaminen ja uudelleenpääomittaminen sujuvasti ja nopeasti niin, että vaikutus rahoitusvakauteen on mahdollisimman vähäinen, pyrkien samalla välttämään veronmaksajiin kohdistuvat vaikutukset. Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmän laatimien, rahoituslaitosten tehokkaita kriisinratkaisujärjestelmiä koskevien kansainvälisesti sovittujen periaatteiden mukaisesti tällä asetuksella olisi varmistettava, että keskusvastapuolen pääoman haltijat kattavat tappiot kriisinratkaisumenettelyssä ensimmäisenä tavalla, joka minimoi riskin siitä, että pääoman haltijat ryhtyvät oikeustoimiin sen vuoksi, että niiden tappiot ovat kriisinratkaisumenettelyssä suuremmat, kuin niille olisi aiheutunut tavanomaisessa maksukyvyttömyysmenettelyssä sen periaatteen mukaisesti, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan. Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä julkaisi 15 päivänä marraskuuta 2018 kuulemisasiakirjan ”Rahoitusvarat keskusvastapuolten kriisinratkaisun tukemiseksi ja keskusvastapuolten oman pääoman kohtelu kriisinratkaisumenettelyssä”.

Finanssimarkkinoiden vakauden valvontaryhmä aikoo kyseisen asiakirjan saaman palautteen ja lisäarviointien perusteella antaa vuoden 2020 lopussa ohjeita siitä, miten pääomaa olisi käytettävä keskusvastapuolten kriisinratkaisussa siten, että minimoidaan riski siitä, että pääoman haltijat ryhtyvät oikeustoimiin sovellettaessa periaatetta, jonka mukaan velkojat eivät saa jäädä kriisinratkaisussa huonompaan asemaan. Komission olisi kyseisten ohjeiden julkaisemisen jälkeen tarkasteltava uudelleen tässä asetuksessa vahvistettujen sääntöjen soveltamista kriisinratkaisun yhteydessä tapahtuvan pääoman alaskirjauksen osalta ottamalla huomioon kyseiset kansainvälisesti sovitut periaatteet. Tämän nimenomaisen tarkastelun lisäksi komission olisi tarkasteltava tämän asetuksen soveltamista viiden vuoden kuluttua sen voimaantulopäivästä ja otettava muun muassa huomioon muu kansainvälinen kehitys. Yleisen uudelleentarkastelun olisi katettava ainakin tietyt keskusvastapuolten elvytykseen ja kriisinratkaisuun liittyvät keskeiset kysymykset, kuten kriisinratkaisuviranomaisten käytettävissä olevat rahoitusvarat muiden kuin maksukyvyttömyyteen liittyvien tappioiden kattamiseksi sekä elvytyksessä ja kriisinratkaisussa käytettävät keskusvastapuolten omat varat,