Osa 6 – Vakuuksien hyväksyttävyyden ja hallinnan kriteerit

Direktiivin 2014/49/EU mukaan talletusten vakuusjärjestelmien tulisi hyväksyä vain vähäriskistä varallisuutta maksusitoumuksen vakuutena. . Talletusten vakuusjärjestelmien ja nimettyjen viranomaisten tulisi määrittää sopivat kriteerit vakuuden hyväksyttävyydelle ottaen huomioon vähäriskisen varallisuuden liikkeeseenlaskijan luotto- ja markkinariskit sekä kyseisten varojen likviditeetti, jolloin voidaan välttää epälikvidejä varoja. Myös keskittymäriski ja valuuttariski on otettava huomioon. Lähtökohtaisesti Euroopan keskuspankin (EKP) tai Euroopan unionin kansallisten keskuspankkien julkaisemia kriteereitä vakuuksien hyväksyttävyydestä tulisi pitää yhdenmukaisina näiden ohjeiden osassa 6 esitettyjen vaatimusten kanssa.

Talletusten vakuusjärjestelmien tai nimettyjen viranomaisten tulisi nimetä myös vastuurajat, joilla varmistetaan, että jokaiselle luottolaitokselle on olemassa korkea vakuuksien hajautus ainakin liikkeellelaskijan ja maturiteetin osalta. Sellaisten pienempien laitosten kohdalla, jotka eivät pysty toimittamaan sellaista vähäriskistä varallisuutta, joka noudattaa hajautuksen ja vastuurajojen vaatimuksia, voi vakuutena käytettävän vähäriskisen varallisuuden hajautus olla matalampi, kunhan vähäriskisen varallisuuden yleinen hajautustaso talletusten vakuusjärjestelmän altistuksessa on korkea.

Talletusten vakuusjärjestelmien tulisi rajata altistus velkaan, joko julkiseen tai yksityiseen, jonka arvo korreloi voimakkaasti sellaisten tilanteiden kanssa, joissa talletusten vakuusjärjestelmän pitäisi maksaa tallettajille tai osallistua päätöslauselmaan, ja minkä vuoksi se saattaa joutua realisoimaan maksusitoumuksen. Velan nimellisarvon valuuttaa ei kuitenkaan pitäisi tässä tarkoituksessa ottaa huomioon, sillä se aiheuttaisi liiallisia rajoitteita vakuuksien tarjoamiskykyyn. Lisäksi, suhteellisuusperiaatteen mukaisesti, niiden pienten laitosten kohdalla, jotka eivät pysty toimittamaan vakuutena käytettyjä varoja tämän vaatimuksen mukaisesti, korrelaatiotaso voi olla korkeampi, kunhan yleinen korrelaatiotaso talletusten vakuusjärjestelmässä on matala.

Lisäksi talletusten vakuusjärjestelmien ja nimettyjen viranomaisten tulisi riittävästi ottaa huomioon erot, kun niitä on, vakuuksien valuutan ja talletusten vakuusjärjestelmien korvattavien talletusten valuutan välillä.

Talletusten vakuusjärjestelmä voi itse hallita vakuuksia tai sen voi hoitaa kolmas osapuoli osana kolmikantaista vakuushallintopalvelua, kunhan näissä ohjeissa määrätyt vaatimukset täyttyvät.