4.2.1 Sisäiset valmiudet / itsearviointi

Luottolaitosten tulisi tehdä kattava itsearviointi todellisen tilanteen ja sellaisten sisäisten toimenpiteiden arvioimiseksi, jotka on toteutettava järjestämättömien saamisten hallintaan liittyvien mahdollisten sisäisten puutteiden korjaamiseksi.

Laitosten tulisi pyrkiä täysin ymmärtämään ja hahmottamaan seuraavat elementit:

• a) niiden järjestämättömien saamisten mittakaava ja taustatekijät
• i. järjestämättömiä saamisia sisältävien salkkujen koko ja historia riittävän yksityiskohtaisesti, mikä edellyttää saamisten asianmukaista luokittelua, jota käsitellään tarkemmin luvussa 5.2.3
• ii. järjestämättömien saamisten sisään- ja ulosvirtausten taustat, tarvittaessa salkkukohtaisesti
• iii. mahdolliset muut korrelaatiot ja syy-seuraussuhteet.
• b) Luottolaitoksen aiempien järjestämättömiin saamisiin liittyvien toimien vaikutukset:
• i. toteutettujen toimien, ml. lainanhoitojoustojen tyypit ja luonne
• ii. kyseisten toimien ja oheistekijöiden teho.
• c) Toiminnalliset valmiudet (prosessit, välineistö, tietojen laatu, tietojenkäsittely/automaatio, henkilöstö/asiantuntemus, päätöksenteko, sisäiset linjaukset ym. strategian toteuttamisedellytykset) prosessin eri vaiheissa, joita ovat esimerkiksi
• i. järjestämättömien saamisten aikainen havaitseminen/tunnistaminen
• ii. lainanhoitojoustotoimet
• iii. arvonalennukset ja luottotappiot
• iv. vakuuksien arvostus
• v. takaisinsaanti/oikeuskäsittely/ulosmittaus
• vi. ulosmitattujen saamisten hallinta (tilanteen mukaan)
• vii. järjestämättömien saamisten sekä niiden käsittelyn tuloksellisuuden raportointi ja seuranta.

Luottolaitosten tulisi suorittaa vähintään 29 kohdassa luetellut kohdat kattava vuosittainen itsearviointi vahvuuksistaan, merkittävistä puutteista sekä kehittämistarpeista voidakseen saavuttaa järjestämättömien saamisten vähentämistavoitteensa.

Itsearviointi tulisi kirjata sisäiseen raporttiin, joka jaetaan ylimmälle hallintoelimelle ja toimivaltaiselle viranomaiselle.

Luottolaitosten tulisi turvautua säännöllisesti laitoksen riskinhallinta- ja valvontayksikköjen tai ulkoisten asiantuntijoiden näkemyksiin toiminnallisista valmiuksistaan hallita järjestämättömiä saamisia.