181 artikla Laitoksen omia LGD-estimaatteja koskevat vaatimukset

laitosten on estimoitava sopimustyyppien riskiluokka- tai -ryhmäkohtaiset LGD-parametrit keskimääräisten riskiluokittain tai ryhmittäin toteutuneiden LGD-parametrien perusteella käyttäen kaikkia tietolähteissä havaittuja maksukyvyttömyystapauksia (maksukyvyttömyydellä painotettu keskiarvo);

laitosten on käytettävä LGD-estimaatteja, jotka ovat asianmukaisia talouden laskusuhdanteessa, jos ne tuottavat varovaisemman lopputuloksen kuin pitkän aikavälin keskiarvo. Jos luottoluokitusmenetelmän odotetaan tuottavan pitkällä aikavälillä samalla tasolla pysyviä, toteutuneita LGD-lukuja luokittain tai ryhmittäin, laitosten on mukautettava riskiparametrien estimaattejaan ryhmittäin tai luokittain rajoittaakseen talouden laskusuhdanteen pääomavaikutusta;

laitoksen on otettava huomioon, missä määrin vastapuoleen liittyvän riskin ja muuhun vastikkeelliseen luottosuojaan kuin päänettoutussopimuksiin ja lainojen ja talletusten tase-erien nettoutukseen liittyvän riskin tai kyseisen luottosuojan tarjoajaan liittyvän riskin välillä on riippuvuussuhde;

perustana olevan velvoitteen ja muun vastikkeellisen luottosuojan kuin päänettoutussopimusten ja lainojen ja talletusten tase-erien nettoutuksen välisiä valuuttaeroja on käsiteltävä konservatiivisesti laitoksen LGD:stä tekemässä arvioinnissa;

siltä osin kuin LGD-estimaateissa otetaan huomioon muun vastikkeellisen luottosuojan kuin päänettoutussopimusten ja lainojen ja talletusten tase-erien nettoutuksen olemassaolo, kyseiset estimaatit eivät saa perustua yksinomaan vastikkeellisen luottosuojan arvioituun markkina-arvoon;

siltä osin kuin LGD-estimaateissa otetaan huomioon muun vastikkeellisen luottosuojan kuin päänettoutussopimusten ja lainojen ja talletusten tase-erien nettoutuksen olemassaolo, laitosten on vahvistettava kyseisen vastikkeellisen luottosuojan hallintaa, oikeusvarmuutta ja riskienhallintaa koskevat sisäiset vaatimukset, ja kyseisten vaatimusten on yleisesti vastattava 4 luvun 3 jakson 1 alajaksossa vahvistettuja vaatimuksia;

siltä osin kuin laitos ottaa huomioon muun vastikkeellisen luottosuojan kuin päänettoutussopimukset ja lainojen ja talletusten tase-erien nettoutuksen määrittäessään vastapuoliriskin vastuuarvoa 6 luvun 5 tai 6 jakson mukaisesti, LGD-estimaateissa ei saa ottaa huomioon määriä, jotka odotetaan saatavan takaisin kyseisestä vastikkeellisesta luottosuojasta;

kun kyse on vastapuolten vastuista, jotka ovat jo maksukyvyttömiä, laitosten on parhaan kykynsä mukaan arvioitava kunkin vastuun tuottama odotettu tappio (paras estimaatti tappiolle) ja näiden yhteismäärä ottaen huomioon vallitsevat taloudelliset olosuhteet, vastuun tilan ja estimaattinsa tappioasteen kasvusta, joka johtuu mahdollisista uusista odottamattomista tappioista perintäkaudella, eli kaudella, joka syntyy maksukyvyttömyyden toteamisen ja vastuun lopullisen realisoinnin välisestä ajanjaksosta;

siltä osin kuin maksuviivästyksistä suoritettavia maksuja, jotka on määrätty vastapuolelle ennen maksukyvyttömyyden alkamista, on aktivoitu laitoksen tuloslaskelmaan, ne on lisättävä laitoksen vastuun ja tappion arvioihin;

kun kyse on yritys-, laitos-, valtio- ja keskuspankkivastuista ja saamisista aluehallinnoilta, paikallisviranomaisilta ja julkisyhteisöiltä ja julkisoikeudellisilta laitoksilta, LGD-estimaattien on perustuttava vähintään yhden tietolähteen osalta vähintään viiden vuoden ajalta kerättyihin aineistoihin, ja kyseistä havainnointijaksoa on pidennettävä vuosittain yhdellä vuodella käyttöönotosta lähtien, kunnes se on vähintään seitsemän vuotta; jos käytettävissä oleva havainnointijakso on jonkin tietolähteen osalta tätä pidempi ja kyseiset aineistot ovat asian kannalta merkityksellisiä, on käytettävä kyseistä pidempää ajanjaksoa.

määrittää LGD-estimaatit toteutuneiden tappioiden ja asianmukaisten PD-estimaattien perusteella;

ottaa tulevat nostot huomioon joko luottovasta-arvokertoimissaan tai LGD-estimaateissaan;

soveltaa ostettuihin vähittäissaamisiin ulkoisia ja sisäisiä aineistoja LGD-estimaattien määrittämiseksi.

1 kohdassa tarkoitetun talouden laskusuhdanteen luonne, vakavuus ja kesto;

perusteet, joiden mukaisesti toimivaltainen viranomainen voi sallia laitoksen 2 kohdan nojalla käyttää IRB-menetelmään siirtyessään merkityksellisiä aineistoja kahden vuoden ajalta.

kun on kyse tapauksista, joissa palataan maksukykyiseen tilaan, sen täsmentäminen, miten keinotekoista kassavirtaa on käsiteltävä ja onko tarkoituksenmukaisempaa, että laitokset diskonttaavat keinotekoisen kassavirran tosiasiallisena maksukyvyttömyysaikana;

sen arvioiminen, riittääkö diskonttokoron kalibrointi ja soveltaminen taloudellisten tappioiden laskemiseen kaikkien vastuiden osalta.