4.2 Data requirements

Noudattaakseen IRB-arviointimenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien 76 artiklaa, jonka mukaan laitoksilla tulee olla asianmukaiset toimintatavat, prosessit ja menetelmät luottoriskien mittaamiseen ja hallintoprosesseihin käytettyjen tietojen laadun arvioimiseen ja parantamiseen, laitosten tulisi varmistaa, että näitä toimintatapoja sovelletaan kaikkiin tietoihin, joita käytetään mallien kehittämiseen ja kalibrointiin, sekä niihin tietoihin, joita käytetään riskiparametrien soveltamiseen.

Jotta tiedot, joita käytetään syöttötietoina mallien kehittämisessä ja riskiparametrien soveltamisessa, noudattaisivat asetuksen (EU) N:o 575/2013 174 artiklan b alakohdassa määriteltyä täsmällisyyden, kattavuuden ja asianmukaisuuden vaatimusta, niiden tulisi olla riittävän tarkkoja, jotta vältettäisiin merkittävät vääristymät vastuiden luokittamisessa velallisten tai sopimustyyppien luokkiin tai ryhmiin, eivätkä tiedot saisi sisältää mitään sellaista harhaa, jonka vuoksi ne olisivat käyttötarkoitukseen sopimattomia. 4.2.2 Tietojen edustavuuden hallinta

Noudattaakseen PD- ja LGD-malleissa käytettyjen tietojen edustavuutta koskevaa vaatimusta, joka on määritelty asetuksen (EU) N:o 575/2013 174 artiklan c alakohdassa, 179 artiklan 1 kohdan d alakohdassa ja 179 artiklan 2 kohdan b alakohdassa sekä IRB-arviointimenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien 40 ja 45 artiklassa, laitoksella tulisi olla asianmukaiset toimintatavat, prosessit ja menetelmät riskiparametrien estimointiin käytettyjen tietojen edustavuuden arvioimiseksi. Laitosten tulisi määritellä sisäisissä toimintatavoissaan tilastolliset testit ja mittarit, joita käytetään riskien erittelyyn käytettävien tietojen edustavuuden arviointiin ja erikseen riskien kvantifioimisen taustatietoihin. Laitosten tulisi myös määritellä tietojen laadullisen arvioimisen menetelmät niissä tapauksissa, joissa niiden omissa toimintatavoissa olevien määritelmien mukaan tilastollisten testien soveltaminen ei ole mahdollista.

Laitosten tulisi käyttää samoja standardeja ja menetelmiä eri lähteistä peräisin olevien tietojen, kuten sisäisten, ulkoisten ja ryhmiteltyjen tietojen tai näiden yhdistelmien, edustavuuden arviointiin, elleivät erilaiset menetelmät ole perusteltuja tietolähteen ominaisluonteen tai tietojen saatavuuden vuoksi.

Mikäli käytetään ulkoisia tai ryhmistä kerättyjä tietoja, laitosten tulisi hankkia riittävästi tietoa tiedon tarjoajista, jotta se voisi arvioida näiden ulkoisten tai ryhmistä kerättyjen tietojen edustavuutta suhteessa laitoksen omiin salkkuihin ja prosesseihin.

4.2.3 Mallien kehittämisessä käytettävien tietojen edustavuus

Laitosten tulisi analysoida tietojen edustavuutta käytettäessä tilastollisia malleja ja muita mekaanisia menetelmiä vastuiden luokittelemisessa luokkiin tai ryhmiin sekä käytettäessä tilastollisia maksukyvyttömyyden ennustusmalleja, joilla tuotetaan maksukyvyttömyyden todennäköisyyden estimaatteja yksittäisille vastapuolille tai sopimustyypeille. Laitosten tulisi valita asianmukaiset tietoaineistot mallien kehittämistä varten varmistaakseen, että tietojen riittämätön edustavuus ei estä mallin toimimista, etenkään sen erottelukykyä, soveltamisalaan kuuluvassa salkussa.

Jotta voidaan varmistaa, että tiedot, joita käytetään mallin kehittämisessä vastapuolten tai vastuiden ryhmiin tai luokkiin luokittelua varten, ovat edustavia soveltamisalaan kuuluvaan salkkuun nähden asetuksen (EU) N:o 575/2013 174 artiklan c alakohdan sekä IRB-arviointimenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien 40 artiklan 2 kohdan mukaisesti, laitosten tulisi analysoida tietojen edustavuutta mallin kehitysvaiheessa kaikkien seuraavien tekijöiden osalta:

• (a) soveltamisala
• (b) maksukyvyttömyyden määritelmä
• (c) merkityksellisten riskiominaisuuksien jakautuminen
• (d) luotonantostandardit ja takaisinperintäkäytännöt.

Sovellettaessa 21(a) kohtaa laitosten tulisi analysoida vastuiden segmentointi ja tarkastella sitä, onko harkitun mallin soveltamisalaan tehty muutoksia sillä ajanjaksolla, jolta vastapuolten tai vastuiden luokkiin tai ryhmiin luokitteluun kehitettyyn malliin käytetyt tiedot ovat peräisin. Mikäli muutoksia havaitaan, laitosten tulisi analysoida ne riskitekijät, jotka ovat merkityksellisiä mallin soveltamisalan muutosten kannalta, vertaamalla riskitekijöiden jakautumista vertailutietoaineistoissa ennen muutosta ja sen jälkeen sekä kyseisten riskitekijöiden jakautumista soveltamisalaan kuuluvassa salkussa. Tässä tapauksessa laitosten tulisi käyttää tilastollisia menetelmiä, kuten ryhmittelyanalyysiä tai vastaavia tekniikoita, joiden avulla edustavuus voidaan selvittää. Ryhmiteltyjen mallien osalta analyysi tulisi suorittaa suhteessa siihen mallin soveltamisalan osaan, jota laitos käyttää.

Sovellettaessa 21(b) kohtaa laitosten tulisi varmistaa, että mallin kehittämisen taustatiedoissa käytetty maksukyvyttömyyden määritelmä on pysynyt samana eri aikoina ja etenkin, että kaikki seuraavat ehdot täyttyvät:

• (a) on tehty oikaisuja, joiden tarkoitus on saavuttaa yhdenmukaisuus nykyisen maksukyvyttömyyden määritelmän kanssa, mikäli maksukyvyttömyyden määritelmä on muuttunut tarkastelujakson aikana
• (b) laitos on ryhtynyt asianmukaisiin toimenpiteisiin, mikäli malli kattaa vastuita useilla lainkäyttöalueilla, joiden maksukyvyttömyyden määritelmät eroavat toisistaan tai ovat aikaisemmin eronneet toisistaan
• (c) kunkin tietolähteen maksukyvyttömyyden määritelmä on analysoitu erikseen
• (d) mallin kehittämisessä käytetty maksukyvyttömyyden määritelmä ei vaikuta negatiivisesti luokitusmallin rakenteeseen tai suorituskykyyn riskien erottelun ja ennustekyvyn osalta, mikäli käytetty maksukyvyttömyyden määritelmä on erilainen kuin se, jota laitos käyttää asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan mukaisesti.

Sovellettaessa 21(c) kohtaa laitosten tulisi analysoida riskien erittelymallin kehittämisessä käytettyjen tietojen olennaisten riskiominaisuuksien arvojen jakautumista ja vaihteluväliä verrattuna soveltamisalaan kuuluvaan salkkuun. LGD-mallien ollessa kyseessä laitosten tulisi suorittaa kyseinen analyysi erikseen maksukykyisille vastuille ja maksukyvyttömille vastuille.

Laitosten tulisi analysoida, kuinka hyvin tiedot edustavat soveltamisalaan kuuluvan salkun rakennetta olennaisten riskien ominaispiirteiden perusteella laitosten toimintakäytännöissä määritetyillä tilastollisilla testeillä. Tämän tarkoituksena on varmistaa, että kehitysotos kuvastaa asianmukaisella tavalla näistä riskien ominaispiirteistä havainnoitujen arvojen vaihteluväliä soveltamisalaan kuuluvassa salkussa. Mikäli tilastollisten testien soveltaminen ei ole mahdollista, laitosten tulisi suorittaa vähintään laadullinen analyysi salkun rakennetta kuvailevien tunnuslukujen perusteella ottamalla huomioon mahdolliset ajalliset riippuvuudet, joihin on viitattu asetuksen (EU) N:o 575/2013 180 artiklan 2 kohdan f alakohdassa. Tarkasteltaessa tämän analyysin tuloksia laitosten tulisi huomioida, kuinka herkästi riskien ominaispiirteet vaihtelevat talouden olosuhteiden mukaan. Tärkeimpien riskien ominaispiirteiden olennaisiin eroihin otoksen ja salkun välillä tulee puuttua esimerkiksi käyttämällä toista otosta tai havaintojen osajoukkoa tai ottamalla nämä riskien ominaispiirteet huomioon riskitekijöinä mallissa.

Sovellettaessa 21(d) kohtaa laitosten tulisi analysoida, onko olennaisen historiallisen tarkastelujakson aikana tehty merkittäviä muutoksia sen luotonantostandardeihin tai takaisinperintäkäytäntöihin tai onko kyseisenä aikana tapahtunut muutoksia asianmukaisessa lainsäädäntöympäristössä, kuten maksukyvyttömyyslainsäädännössä, lainmukaisissa ulosmittausmenettelyissä tai vakuuksien realisointia koskevissa säännöksissä, jotka voivat vaikuttaa riskitasoon tai riskien ominaispiirteiden vaihteluvälien jakautumiseen soveltamisalaan kuuluvassa salkussa. Mikäli laitokset havaitsevat tällaisia muutoksia, niiden tulee verrata vertailutietoaineistojen tietoja ennen käytännön muuttumista ja sen jälkeen. Laitosten tulisi varmistaa nykyisten luotonmerkintä- tai takaisinperintäjärjestelyjen vertailtavuus niihin, joita sovelletaan vertailutietoaineistoihin sisältyvissä havainnoissa ja joita käytetään mallin kehittämisessä.

PD-mallissa riskien erittelyä koskevan mallin kehityksessä käytettyjen tietojen edustavuus ei edellytä sitä, että maksukykyisten ja maksukyvyttömien vastuiden suhde on sama tässä tietoaineistossa kuin se on siinä laitoksen salkussa, johon mallia käytetään. Laitoksilla tulisi kuitenkin olla riittävä määrä havaintoja sekä maksukykyisistä että maksukyvyttömistä tapauksista tietoaineistossa, jota käytetään mallin kehittämiseen, ja niiden tulisi dokumentoida näiden erot.

4.2.4 Riskiparametrien kalibrointiin käytettävien tietojen edustavuus

Jotta laitokset voivat varmistaa, että riskien kvantifioinnissa käytetyt tiedot kuvaavat edustavalla tavalla soveltamisalaan kuuluvaa salkkua asetuksen (EU) N:o 575/2013 kolmannen osan 3 luvun 6 jakson toisen alajakson sekä IRB-arviointimenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien 45 artiklan 2 kohdan mukaisesti, laitosten tulisi analysoida pitkän aikavälin keskimääräisen maksukyvyttömyysasteen laskemiseen tai pitkän aikavälin keskimääräisen LGD-arvon laskemiseen käytettyjen tietojen vertailtavuus asetuksen (EU) 575/2013 179 artiklan 1 kohdan d alakohdassa kuvatulla tavalla ja soveltuvin osin ryhmän edustavuus saman asetuksen 179 artiklan 2 kohdan b alakohdan mukaisesti kaikkien seuraavien tekijöiden osalta:

• (a) soveltamisala
• (b) maksukyvyttömyyden määritelmä
• (c) merkityksellisten riskiominaisuuksien jakautuminen
• (d) nykyiset ja lähitulevaisuuden taloudelliset olosuhteet tai markkinaolosuhteet
• (e) luotonantostandardit ja takaisinperintäkäytännöt.

Sovellettaessa 28(a) kohtaa laitosten tulisi suorittaa analyysi, joka on määritelty 22 kohdassa.

Sovellettaessa 28(b) kohtaa ja jotta voidaan varmistaa, että riskien kvantifiointiin käytettyjen taustatietojen maksukyvyttömyyden määritelmä on kaikissa lähteissä yhdenmukainen asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan vaatimusten kanssa, laitosten tulisi verrata laitoksen tällä hetkellä käyttämää maksukyvyttömyyden määritelmää niihin määritelmiin, joita on käytetty havaintoihin, jotka sisältyvät riskien kvantifioinnin tietoaineistoihin. Mikäli maksukyvyttömyyden määritelmä on muuttunut historiallisen tarkasteluajanjakson aikana, laitosten tulisi arvioida vertailutietoaineistoon kuuluvien ja riskien kvantifiointiin käytettyjen historiatietojen edustavuus samalla tavalla kuin ulkoisille tiedoille on määritetty asetuksen (EU) N:o 575/2013 178 artiklan nojalla annettujen EPV:n maksukyvyttömyyden määritelmän soveltamista koskevien ohjeiden 6 luvussa. Mikäli maksukyvyttömyyden määritelmä on muuttunut historiallisen tarkasteluajanjakson aikana useammin kuin kerran, laitosten tulisi suorittaa analyysi kullekin aikaisemmalle määritelmälle erikseen.

Sovellettaessa 28(c) kohtaa laitosten tulisi suorittaa asianmukainen analyysi varmistaakseen, että kalibrointisegmentin tasolla olennaisten riskien ominaispiirteiden arvojen vaihteluvälit soveltamisalaan kuuluvassa salkussa ovat verrannolliset niihin salkussa oleviin vaihteluväleihin, jotka muodostavat riskien kvantifiointiin tarvittavan vertailutietoaineiston siinä määrin, jotta varmistetaan, ettei riskien kvantifiointi ole harhainen.

Sovellettaessa 28(d) kohtaa laitosten tulisi suorittaa tietojen taustalla olevien markkina- ja taloudellisten olosuhteiden analyysi seuraavalla tavalla:

• (a) kun kyse on PD-estimoinnista, 5.3.4 jakson mukaisesti
• (b) kun kyse on LGD-estimoinnista, 6.3.2 jakson mukaisesti ja ottamalla huomioon talouden laskusuhdanteen asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan b alakohdan vaatimalla tavalla.

Sovellettaessa 28(e) kohtaa laitosten tulisi analysoida, tapahtuiko merkityksellisellä historiallisella tarkasteluajanjaksolla luotonantostandardeissa tai takaisinperintäkäytännöissä merkittäviä muutoksia, jotka voivat vaikuttaa tarkastellun mallin kohteena olevan salkun olennaisten riskitekijöiden ominaispiirteiden riskitasoon tai niiden jakautumiseen tai vaihteluväleihin. Mikäli laitokset havaitsevat tällaisia muutoksia, niiden tulisi analysoida riskiparametrien estimaatteihin muutoksista mahdollisesti aiheutuva harha seuraavalla tavalla:

• (a) kun kyse on PD-estimoinnista, maksukyvyttömyysasteiden tason ja maksukyvyttömyysasteiden vaihtelun todennäköisen vaihteluvälin suhteen
• (b) kun kyse on LGD-estimoinnista, tappioasteen, takaisinperintäprosessien keskimääräisen keston, tiettyjen takaisinperintäskenaarioiden käyttötaajuuden ja tappioiden vakavuuden jakautumisen suhteen.

Mikäli 28–33 kohtien mukaisesti arvioitujen tietojen edustavuus on riittämätöntä ja aiheuttaa harhaa tai lisää riskien kvantifioinnin epävarmuutta, laitosten tulisi ottaa käyttöön asianmukaiset oikaisut, joilla harha korjataan, ja niiden tulisi soveltaa varovaisuusmarginaalia 4.4 jakson mukaisesti.