6.3.2.1 Historical observation period

Historiallisen tarkasteluajanjakson tulisi olla mahdollisimman pitkä, ja sen tulisi sisältää tietoja taloudellisilta olosuhteiltaan erilaisilta ajanjaksoilta. Tätä tarkoitusta varten laitosten tulisi valita historiallinen tarkasteluajanjakso vähintään siten, että

• (a) historiallisen tarkasteluajanjakson pituus, ts. aikaväli vanhimmasta vertailutietoaineiston maksukyvyttömyystapauksesta LGD-estimointihetkeen, kattaa vähintään asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan j alakohdassa määritellyn pituuden, kun kyse on yrityksiin, laitoksiin, keskushallintoihin ja keskuspankkeihin liittyvistä vastuista, ja kun kyse on vähittäisvastuista vähintään ajanjakson, joka on määritelty tämän asetuksen 181 artiklan 2 kohdan 2 alakohdassa sekä soveltuvin osin komission delegoidussa asetuksessa, jolla hyväksytään tämän asetuksen 181 artiklan 3 kohdan b alakohdassa säädetyt tekniset sääntelystandardit
• (b) se varmistaa vertailutietoaineiston sisältävän riittävän määrän päättyneitä takaisinperintäprosesseja, joiden avulla voidaan tuottaa vankkoja LGD-estimaatteja
• (c) se muodostuu toisiaan seuraavista ajanjaksoista ja sisältää LGD-estimointia välittömästi edeltävät ajanjaksot
• (d) se sisältää koko sen ajanjakson, jolta saatavilla oleviin tietoihin laitos pystyy kohtuullisesti soveltamaan nykyistä maksukyvyttömyyden määritelmää
• (e) kaikki sisäiset aineistot katsotaan merkityksellisiksi asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan j alakohdan ja 181 artiklan 2 kohdan 2 alakohdan tarkoittamalla tavalla, ja ne sisällytetään historialliseen tarkasteluajanjaksoon.

Arvioitaessa, sisältääkö vertailutietoaineisto riittävän määrän päättyneitä perintäprosesseja 147(b) kohdan mukaisesti, laitosten tulisi ottaa huomioon päättyneiden perintäprosessien osuus kaikista havainnoista.