8.3 Use of internal ratings and default and loss estimates

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 144 artiklan 1 kohdan b alakohdan ja IRB-menetelmän arviointimenetelmää koskevien teknisten sääntelystandardien 18–21 artiklan mukaisesti laitosten tulisi käyttää samoja riskiparametrien estimaatteja omien varojen vaatimusten laskemiseen sekä sisäisiin tarkoituksiin, kuten riskienhallintaan ja päätöksentekoprosesseihin, elleivät kaikki seuraavat ehdot täyty:

• (a) poikkeama on perusteltu ja soveltuu erityiselle käyttöalueelle
• (b) poikkeama ei aiheuta muutosta vastapuolten ja sopimustyyppien sijoittamisjärjestykseen luokkiin tai ryhmiin kalibrointisegmentissä muutoin kuin kunkin luokan tai ryhmän sisällä
• (c) poikkeama johtuu sisäisiin tarkoituksiin käytetyistä parametreista, joihin ei ole sovellettu varovaisuusmarginaalia, sääntömääräisiä vähimmäistasoja eikä LGD-estimaattien kohdalla laskusuhdannemukautusta, tai se johtuu eri kalibrointimenetelmän käytöstä, johon voi sisältyä eri kalibrointisegmenttien määrittely.

Sovellettaessa 208 kohtaa voi myös olla tarpeellista ryhmitellä jatkuvat riskiparametriestimaatit homogeenisiksi luokiksi sisäisiä tarkoituksia varten.

Mikäli laitokset käyttävät sisäisiin tarkoituksiin eri riskiparametreja kuin niitä, joita käytetään omien varojen vaatimusten laskemiseen, niiden tulisi ottaa tämä huomioon säännöllisesti ylemmälle johdolle suunnatussa raportoinnissaan tarjoamalla tietoa molemmista parametriaineistoista. Joka tapauksessa sisäisen raportoinnin tulisi sisältää kaikki asetuksen (EU) N:o 575/2013 189 artiklan 3 kohdassa määritellyt osatekijät, jotka perustuvat riskiparametriestimaatteihin, joita on käytetty omien varojen vaatimusten laskemiseen.