4.7. Laskentamenetelmän kalibrointi ja sen säännöllinen

Talletusten vakuusjärjestelmän tulee kalibroida laskentamenetelmä asiantuntijan arvion perusteella ja ottamalla huomioon kansallisen pankkisektorin erityispiirteet ja jäsenlaitosten keskinäisen heterogeenisyyden aste. Laskentamenetelmän kalibrointi käsittää:

• a. riski-indikaattorien valinnan
• b. riski-indikaattorien painotusten määrittämisen
• c. yksilöllisten riskiarvojen (IRS) ylä- ja alarajat
• d. IRS:n laskentamenetelmän
• e. kokonaisriskipainotuksen (ARW) kynnysarvot
• f. ARW:n laskentamenetelmän
• g. vapaaehtoisten muutosten soveltamisen laskentakaavaan.

Talletusten vakuusjärjestelmän tulee huomioida kunkin jäsenlaitoksen talletussuojamaksuissa ja siten laskentamenetelmän kalibroinnissa se, että jäsenlaitoksen osallistuminen aiheuttaa talletusten vakuusjärjestelmälle lisääntyneitä sitoumuksia, jotka liittyvät

• a. talletusten vakuusjärjestelmän intervention todennäköisyyteen
• b. talletusten vakuusjärjestelmälle mahdollisesti koituviin sen interventiosta johtuviin nettoperusteisiin tappioihin mahdollisten kaatuneen laitoksen konkurssipesästä saatujen maksujen jälkeen.

Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi yhdenmukaistaa laskentamenetelmän tuottamat kannustimet vakavaraisuusvaatimuksiin.

Talletussuojajärjestelmän tulisi ottaa huomioon kansalliset kirjanpito- ja raportointikäytännöt.

Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi kalibroida kaikki laskentamenetelmän osatekijät niin, että ne ovat yhdenmukaisia asiaankuuluvan historiallisen datan kanssa. Tätä tarkoitusta varten historialliseen dataan tulisi lukeutua seuraavia tietoja: i) laitosten kaatumiseen liittyvät tiedot, talletusten vakuusjärjestelmän interventiot, kriisinratkaisutoimet tai muiden viranomaisten toteuttamat toimenpiteet kaatumisen estämiseksi; ja ii) tiedot talletusten vakuusjärjestelmän nettotappioista tai takaisinperintäasteesta tällaisissa tilanteissa.

Toimivaltaisen viranomaisen tulisi yhteistyössä nimetyn viranomaisen kanssa säännöllisesti – vähintään viiden vuoden välein ja ennen näiden ohjeiden säännöllistä viiden vuoden välein tehtävää tarkistusta – verrata laskentamenetelmän soveltamisesta saatuja tuloksia riskiarvion asianmukaisiin vertailuarvoihin, esimerkiksi valvojan arviointiprosessissa (SREP) suoritettuun riskinarviointiin. Vertailu olisi tehtävä kokonaisvaltaisella tavalla. Toimivaltaisen viranomaisen tulisi yhteistyössä nimetyn viranomaisen kanssa ilmoittaa EPV:lle vertailun kokonaisvaltaiset tulokset ja havaitut poikkeavuudet.

Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi tarkistaa ja tarvittaessa kalibroida uudelleen kaikki laskentamenetelmän osatekijät – vähintään viiden vuoden välein ja näiden ohjeiden säännöllisen viisivuotistarkistuksen jälkeen – sen varmistamiseksi, että laskentamenetelmä on riittävän riskiherkkä ja että se mahdollistaa jäsenlaitosten riittävän riskierottelun. Tietojen raportoinnissa tapahtuvien muutosten sekä sääntelyyn liittyvien tai institutionaalisten muutosten pitäisi myös johtaa mallin toimivuuden tarkistamiseen ja todentamiseen.