+LIITE II MENETELMÄT

LIITE II MENETELMÄT

LIITE II

MENETELMÄT

A osa: Menetelmä näytteenottopaikkojen lukumäärän ja sijainnin määrittämiseksi ja näytteenottokartoitusta varten

Toimi

Menetelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset

1.

Näytteenottopaikkojen määrittäminen (näytteenottokartoitus) maaperän terveysarviointia varten

Näytteenottokartoitus on suunniteltava käyttäen täydellistä otantakehikkoa, joka sisältää parhaat saatavilla olevat tiedot maaperän ominaisuuksien jakautumisesta, kuten tiedot, jotka on saatu asiaankuuluvista mittauksista 9 artiklan 3 ja 4 kohdan nojalla

Otantamenetelmänä on käytettävä ositettua satunnaisotantaa, joka on optimoitu maaperäkuvaajien vaihtelua koskevien parhaiden saatavilla olevien tietojen perusteella, ja osittamisen on perustuttava 4 artiklan 2 kohdan mukaisesti määritettyihin maaperäyksiköihin. Edellä 9 artiklan 4 kohdassa tarkoitettuihin mittauksiin liittyvät näytteenottopaikat voidaan ottaa osittain tai kokonaan huomioon otantamenetelmässä niiden rakenteesta riippumatta

Näytteenottopaikkojen lukumäärän ja sijainnin on edustettava valittujen maaperäkuvaajien vaihtelua maaperäyksiköissä siten, että enimmäisvirhe (tai variaatiokerroin) saa olla 5 prosenttia

Otoksen kiintiöinti ja koko määritetään soveltamalla asianmukaisia menettelyjä (esim. Bethel-algoritmia – Bethel, 1989 (1)), joissa on mahdollista ottaa huomioon suurin sallittu estimointivirhe

Jäsenvaltioiden kullekin seurantajaksolle suunnittelema näytteenottokartoitusvoi muuttua tai pysyä samana

Lisätiedot näytteenottopaikkojen lukumäärän ja sijainnin määrittämisestä annetaan 24 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti

2.

Kentällä tapahtuva näytteenottokartoitus

Näytteenotto on suoritettava tarkasti määritellyissä näytteenottopaikoissa, elleivät asianmukaisesti perustellut olosuhteet, kuten veden kyllästämä maaperä tai korkea kiviainespitoisuus, estä näytteenottoa

Jos maaperästä otetaan kokoomanäytteitä, niissä on oltava vähintään viiden osanäytteen sekoitus

Kun maaperänäytteitä otetaan muilla kuin metsäalueilla, jäännökset ja orgaaniset ainekset on poistettava pinnalta

Kun maaperänäytteitä otetaan metsäalueilla, metsäpohjasta, joka on tarvittaessa jaettu edelleen karikkeeseen ja orgaaniseen kerrokseen, on otettava näytteet erikseen ja paksuus ja paino on kirjattava

Kokoomanäytettä varten otettavat näytteet tai osanäytteet on, mikäli mahdollista, otettava vähintään 30 cm:n syvyydestä. Maaperätyypin ja mahdollisuuksien mukaan geneettisten maaperäkerrosten kaltaiset tiedot on kirjattava. Osanäytteet on sekoitettava keskenään homogeenisen kokoomanäytteen saamiseksi. Näytteet voidaan ottaa määrätyltä syvyydeltä taikka horisontilta, mutta tiedot on ilmoitettava määrätyllä syvyydellä

Tilavuuspainonäytteiden on oltava häiriintymättömiä näytteitä, jotka on otettu asiaankuuluvalta syvyydeltä, myös alle 30 cm:n syvyydeltä, jos on kyse pohjamaasta. Maaperän tiivistymiseen liittyvät näytteet (kyllästyneen maan vedenjohtavuus ja ilmakapasiteetti) voivat olla samoja häiriintymättömiä näytteitä kuin tilavuuspainonäytteet. Jos maa-aineksen karkeiden lajitteiden suuri pitoisuus estää näytteenoton, kyseinen paikka voidaan jättää tilavuuspainon mittauksen ulkopuolelle

Lisätiedot kentällä tapahtuvasta näytteenottokartoituksesta annetaan 24 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti, myös sen osalta, miten voidaan käsitellä erityistilanteita, kuten ohutta maaperää ja erilaisia näytteenottosyvyyksiä

B osa: Menetelmät maaperäkuvaajien arvojen määrittämiseksi tai estimoimiseksi

Jos jäljempänä olevassa taulukossa on vahvistettu viitemenetelmä, seuraavia menetelmiä käytetään 9 artiklan mukaisesti:

—

viitemenetelmä;

—

viitemenetelmää vastaava menetelmä; tai

—

jokin muu menetelmä, edellyttäen että se on kuvattu tieteellisessä kirjallisuudessa tai se on julkisesti saatavilla ja että käytettävissä on validoitu siirtofunktio.

Jos käytettävissä on CEN-menetelmä, se on suositeltavampi kuin viitemenetelmä. Tässä tapauksessa alkuperäistä viitemenetelmää pidetään vastaavana menetelmänä.

Maaperäkuvaaja

Viitemenetelmä

Menetelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset

Vaaditaanko validoitu siirtofunktio (jos käytetään muuta kuin viitemenetelmää)?

Maaperän rakeisuus (savi-, siltti- ja hiekkapitoisuus – tarvitaan muiden kuvaajien ja niihin liittyvien vaihteluvälien määrittämiseen)

ISO 11277 Determination of particle size distribution in mineral soil material – Method by sieving and sedimentation

Ei sovelleta

KYLLÄ

Sähkönjohtavuus

Vaihtoehto 1: ISO 11265 Determination of the specific electrical conductivity

Vaihtoehto 2: Kyllästetyn maanäytteen (eEC) mittausmenetelmä (FAO SOP: GLOSOLAN-SOP-08 (2))

Ei sovelleta

KYLLÄ

Maaperän eroosionopeus

 

Maaperän eroosionopeuden estimoinnissa on otettava huomioon kaikki toimet, joita on toteutettu eroosioriskin lieventämiseksi tai kompensoimiseksi, mukaan lukien maastopalojen jälkeiset lieventämistoimenpiteet

Maaperän eroosionopeuden estimoinnissa on otettava huomioon kaikki olennaiset eroosioprosessit, kuten veden, tuulen, sadonkorjuun ja maanmuokkauksen aiheuttama eroosio

Veden aiheuttaman maaperän eroosion arvioinnissa on otettava huomioon seuraavat tekijät:

—

maaperän ominaisuudet (esim. eroosioalttius, maanpinnan kuorettuminen, maaperän karkeus, kivisyys)

—

topografia (esim. rinteiden kaltevuus ja pituus)

—

ilmasto (esim. sateiden eroosiovaikutus – sateiden voimakkuus ja kesto)

—

kasvipeite, viljelykasvityyppi, maankäyttö ja hoitokäytännöt eroosion hallitsemiseksi tai vähentämiseksi

—

hoitokäytännöt (esim. peitekasvit, kevennetty maanmuokkaus, maan kattaminen jne.)

—

palaneet alueet

Ei sovelleta

 

 

Tuulen aiheuttaman maaperän eroosion estimoinnissa on otettava huomioon seuraavat tekijät:

—

maaperän ominaisuudet (esim. eroosioalttius)

—

ilmasto (esim. maaperän kosteus, tuulen nopeus, haihtuminen)

—

kasvillisuus (esim. viljelykasvityyppi)

—

hoitokäytännöt eroosion hallitsemiseksi tai vähentämiseksi (esim. tuuliesteet)

Maaperän eroosio, joka johtuu hoitokäytännöistä, kuten maanmuokkauksesta tai biomassan viennistä, on arvioitava kvantitatiivisesti joko tieteellisessä kirjallisuudessa tai julkisesti saatavilla olevan menetelmän perusteella

 

Maaperän orgaaninen hiili (SOC)

ISO 10694 Determination of organic and total carbon after dry combustion, ensuring all carbon is incinerated

SOC lasketaan määrittämällä kokonaishiilipitoisuus ja vähentämällä karbonaattina oleva hiili, joka määritetään ISO 10693 -standardin mukaisesti

Ei sovelleta

KYLLÄ

SOC-varastot

Asetuksen (EU) 2018/1999 liitteessä V vahvistettu menetelmä IPCC:n kansallisista kasvihuonekaasuinventaarioista vuonna 2006 antamien ohjeiden mukaisesti

Ei sovelleta

KYLLÄ

Pohjamaan tilavuuspaino

ISO 11272 Determination of dry bulk density

Jos valitaan vastaava parametri, menetelmän on perustuttava joko eurooppalaiseen tai kansainväliseen standardiin, jos sellainen on saatavilla; jos tällaisia standardeja ei ole saatavilla, valitun menetelmän on oltava joko tieteellisessä kirjallisuudessa kuvattu tai julkisesti saatavilla

Menetelmiä voidaan tarkentaa karkeiden lajitteiden osuuden mukaan

KYLLÄ

Uuttuva fosfori

Ensisijainen menetelmä: ISO 11263 Spectrometric determination of phosphorus soluble in sodium hydrogen carbonate solution (P-Olsen)

Vaihtoehtoisesti voidaan käyttää muita menetelmiä

Ei sovelleta

KYLLÄ

—

raskasmetallien pitoisuudet maaperässä: As, Sb, Cd, Co, Cr (yhteensä), Cu, Hg, Pb, Ni, Tl, V, Zn

—

jäsenvaltioiden määrittelemät tai valikoimat muiden epäpuhtauksien (mukaan lukien PFAS-aineet, torjunta-aineet ja niiden aineenvaihduntatuotteet) pitoisuudet

Raskasmetallien osalta:

ISO 54321: Aqua Regia

Valinnainen: epäpuhtauksien biosaatava osuus, esim. ISO 17586 -standardi käyttäen laimennettua typpihappoa

Muut epäpuhtaudet kuin raskasmetallit: käytetään eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja, jos niitä on saatavilla; jos tällaisia standardeja ei ole saatavilla, valitun menetelmän on oltava joko tieteellisessä kirjallisuudessa kuvattu tai julkisesti saatavilla

Raskasmetallien osalta:

KYLLÄ

Muut epäpuhtaudet kuin raskasmetallit: ei sovelleta, jos eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja ei ole saatavilla

Maaperän vedenpidätyskyky, ilmakapasiteetti ja kyllästyneen maan vedenjohtavuus

Menetelmä yksittäisen näytteenottopaikan arvon määrittämiseksi:

1)

Maaperän vedenpidätyskyky ja ilmakapasiteetti:

Vaihtoehto 1: LABORATORIOANALYYSI: ISO 11274 Determination of the water-retention characteristic

Vaihtoehto 2: ESTIMOINTI: sovelletaan laskennallisia maaperän vedenpidätys- ja johtavuusominaisuuksia (pedotransfer-funktiot), jotka edellyttävät syöttötietoja, kuten raekokojakaumaa, tilavuuspainoa, maaperän orgaanisen hiilen pitoisuutta

Vähimmäisvaatimukset maaperän kokonaisvedenpidätyskyvyn, ilmakapasiteetin ja kyllästyneen maan vedenjohtavuuden estimoimiseksi maaperäyksikön taikka vesistöalueen tai vesistöalueen osan tasolla:

—

niiden alueiden osalta, joilla maaperää ei ole suljettu tai poistettu, estimoidaan maaperän vedenpidätyskyvyn, ilmakapasiteetin ja kyllästyneen maan vedenjohtavuuden kokonaisarvo

—

niiden alueiden osalta, joilla maaperä on suljettu tai poistettu, harkitaan vedenpidätyskyvyn, ilmakapasiteetin ja kyllästyneen maan vedenjohtavuuden asettamista nollaksi vettä läpäisemättömillä alueilla ja suhteellisten väliarvojen määrittämistä osittain vettä läpäisemättömille ja muille ihmisen voimakkaasti muuttamille alueille

KYLLÄ (paikkakohtaisen arvon osalta)

 

2)

Kyllästyneen maan vedenjohtavuus:

Vaihtoehto 1:

LABORATORIOANALYYSI: ISO 17313: Kyllästyneiden huokoisten materiaalien vedenjohtavuuden määrittäminen

Vaihtoehto 2:

ESTIMOINTI: sovelletaan pedotransfer-funktioita, jotka edellyttävät syöttötietoja, kuten raekokojakaumaa, tilavuuspainoa, maaperän orgaanisen hiilen pitoisuutta

 

 

Maaperän typpipitoisuus

Vaihtoehto 1:

ISO 11261 Determination of total nitrogen – Modified Kjeldahl method

Vaihtoehto 2:

ISO 13878 Determination of total nitrogen by dry combustion

Ei sovelleta

KYLLÄ

Maaperän happamuus

ISO 10390 Determination of pH in H2O, KCl and CaCl2 extract

Ei sovelleta

KYLLÄ

Natriumin, kaliumin, kalsiumin ja magnesiumin emäskyllästysaste ja korvattavissa olevat pitoisuudet

ISO 11260 Determination of effective cation exchange capacity and base saturation level using BaCl2

Ei sovelleta

KYLLÄ

Pintamaan (A-horisontti (3)) tilavuuspaino

ISO 11272 Determination of dry bulk density

Menetelmiä voidaan tarkentaa karkeiden lajitteiden osuuden mukaan

KYLLÄ

Maaperän biodiversiteettiin ja biologiseen aktiivisuuteen liittyvät maaperäkuvaajat

 

Käytetään eurooppalaisia tai kansainvälisiä standardeja, jos niitä on saatavilla; jos tällaisia standardeja ei ole saatavilla, valitun menetelmän on oltava joko tieteellisessä kirjallisuudessa kuvattu tai julkisesti saatavilla

Ei sovelleta

C osa: Maaperän sulkemista ja maaperän poistamista koskevien indikaattoreiden arvojen määritysmenetelmiä koskevat vähimmäisvaatimukset

Maaperän sulkemista ja maaperän poistamista koskevien indikaattorien osalta käytettävien menetelmien on oltava 3 artiklassa ja liitteessä I vahvistettujen määritelmien mukaisia. Tällaisissa menetelmissä on käytettävä vähintään Copernicus-palveluja tai mieluiten parasta saatavilla olevaa tietoa, mukaan lukien kaukokartoituskuvat, joita on täydennettävä asiaankuuluvilla kansallisilla inventaarioilla.

Jäsenvaltiot voivat käyttää rakennettua maata koskevan indikaattorin osalta asetuksen (EU) 2018/841 nojalla kerättyjä tietoja edellyttäen, että kyseiset tiedot raportoidaan maaperäalueiden tasolla.

Valittujen menetelmien on oltava joko tieteellisessä kirjallisuudessa kuvattuja tai julkisesti saatavilla.

(1)  Bethel, J. 1989, ”Sample Allocation in Multivariate Surveys”. Survey Methodology 15: 47–57.

(2)   https://www.fao.org/3/cb3355en/cb3355en.pdf.

(3)  Sellaisina kuin se on määritelty FAO:n maaperän kuvausta koskevien ohjeiden luvussa 5 (https://www.fao.org/3/a0541e/a0541e.pdf).

1. Yleiskatsaus

,

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit
  • Builddate: 26.11.2025 00:00:00 -Doknr: CELEX:32025L2360
  • EULAW -

    EN: Legal acts of the European Union from EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © European Union. Re-use is authorised by Decision 2011/833/EU, provided the source is acknowledged; the consolidated texts are licensed under CC BY 4.0 (EUR-Lex legal notice). Divided into sections and converted into the GRCA format, the wording unchanged. Only the legislation published in the Official Journal of the European Union is deemed authentic.

    DE: Rechtsakte der Europäischen Union aus EUR-Lex, https://eur-lex.europa.eu/. © Europäische Union. Weiterverwendung nach Beschluss 2011/833/EU mit Quellenangabe gestattet; die konsolidierten Fassungen stehen unter CC BY 4.0 (Rechtlicher Hinweis von EUR-Lex). In Abschnitte aufgeteilt und in das GRCA-Format umgewandelt, der Wortlaut unverändert. Verbindlich sind allein die im Amtsblatt der Europäischen Union veröffentlichten Rechtsakte.