I luku – Aihe, kattavuus ja määritelmät

Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin 2014/49/EU 10 artikla 3 kohta 2 alakohta, annettu 16. huhtikuuta 2014 koskien talletusten vakuusjärjestelmiä antaa EPV:lle tehtäväksi antaa ohjeita maksusitoumuksista. Tätä tarkoitusta varten nämä ohjeet sisältävät ehtoja, jotka voidaan liittää sopimusjärjestelyihin ja lakisääteisiin järjestelyihin, joiden alaisuudessa luottolaitos tarjoaa maksusitoumuksia talletusten vakuusjärjestelmille, sekä kriteerit vakuuksien hyväksyttävyyteen ja hallintaan.

Nämä ohjeet on tarkoitettu seuraaville tahoille:

• a) talletusten vakuusjärjestelmät ja nimetyt viranomaiset, direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 1 ja 18 alakohtien mukaisesti
• b) kriisinratkaisuviranomaisille, kuten on määritelty Euroopan parlamentin ja neuvoston asetuksen (EU) N:o 1093/2010 4 artiklan 2 kohdan iv alakohdassa Euroopan valvontaviranomaisen (Euroopan pankkiviranomainen) perustamisesta, ja jota on korjattu (EPV-asetus)
• c) toimivaltaisille viranomaisille asetuksen (EU) 1093/2010 4 artiklan 2 kohdan i alakohdan mukaan siinä määrin kuin se koskee maksusitoumusten vakavaraisuuskohtelua.

Nämä ohjeet ovat voimassa sen kansallisen laillisen viitekehyksen mukaisesti, joka antaa talletusten vakuusjärjestelmille tai nimetyille viranomaisille vallan hyväksyä maksusitoumukset osaksi niitä rahoitusvaroja, joilla tavoitetaso saavutetaan.

Jos talletusten vakuusjärjestelmien toimintaa hallinnoi yksityinen taho, nimettyjen viranomaisten tulisi vahvistaa, että tällaiset järjestelmät kattavan lain mukaan talletusten vakuusjärjestelmät ovat Euroopan parlamentin ja neuvoston rahoitusvakuusjärjestelyistä annetun direktiivin 2002/47/EY, annettu 6. kesäkuuta 2002, tarjoaman velkojien suojan alaisuudessa.

Kriisinratkaisuviranomaisten tulisi ilmoittaa nimetyille viranomaisille, että kun he käyttävät valtaansa direktiivin 2014/59/EU 69, 70 ja 71 artiklojen mukaan luodakseen luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksen, he pyrkivät takaamaan tehokkaan velkojien suojan talletusten vakuusjärjestelmille.

Näissä ohjeissa käytetään seuraavia määritelmiä:

• i. ”Maksusitoumus” tarkoittaa direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 13 alakohdan määritelmän mukaista maksusitoumusta.
• ii. ”Vähäriskinen” varallisuus' tarkoittaa direktiivin 2014/49/EU 2 artiklan 1 kohdan 14 alakohdan määritelmän mukaista vähäriskistä varallisuutta. Vakuuksiin liittyvä vähäriskinen varallisuus näissä ohjeissa voi koostua rahoitusvälineistä tai käteisestä.
• iii. ”Maksusitoumusjärjestely” tarkoittaa järjestelyä, jonka talletusten vakuusjärjestelmä ja luottolaitos muodostavat ja joka antaa ehdot ja säännöt luottolaitosten maksusitoumusten mukaan ottamiselle talletusten vakuusjärjestelmän käytettävissä olevien varojen puitteissa, ja etenkin (i) talletusten vakuusjärjestelmien suorittamaa maksusitoumuksen määrän indikaatiota ja (ii) luottolaitoksen peruuttamatonta ja vakuudellista velvoitetta talletusten vakuusjärjestelmää kohtaan maksaa maksusitoumussumma talletusten vakuusjärjestelmän pyynnöstä järjestelyssä sovitun aikarajan sisällä.
• iv. ”Maksusitoumussumma” tarkoittaa talletusten vakuusjärjestelmälle maksettua osuutta ja rahallista summaa talletusten vakuusjärjestelmän vaatimalla tavalla, jonka luottolaitos lupaa toimittaa maksusitoumuksen keinoin maksusitoumusjärjestelyn ehtojen ja sääntöjen mukaisesti.
• v. ”Panttioikeuteen perustuva rahoitusvakuusjärjestely” tarkoittaa direktiivin 2002/47/EY 2 artiklan 1 kohdan c alakohdan mukaisesti järjestelyä, joka kuuluu direktiivin 2002/47/EY täytäntöönpanoa varten annetun lainsäädännön piiriin, jossa luottolaitos varmistaa maksusitoumusjärjestelyssä tehdyt velvoitteet tarjoamalla vähäriskisestä varallisuudesta muodostuvat vakuudet pantiksi talletusten vakuusjärjestelmille, joissa vakuudeksi annettujen vähäriskisten varallisuuksien täysi omistusoikeus säilyy luottolaitoksella, kun panttioikeus muodostetaan.
• vi. ”Omistusoikeuden siirtävä rahoitusvakuusjärjestely” tarkoittaa rahoitusvakuusdirektiivin 2 artiklan 1 kohdan b alakohdan mukaisesti järjestelyä, joka kuuluu rahoitusvakuusdirektiivin täytäntöönpanoa varten annetun lainsäädännön piiriin, jossa luottolaitos varmistaa maksusitoumusjärjestelyssä tehdyt velvoitteet siirtämällä vähäriskisen varallisuuden täyden omistusoikeuden talletusten vakuusjärjestelmälle.
• vii. ”Rahoitusvakuusjärjestely” tarkoittaa panttioikeuteen perustuvaa rahoitusvakuusjärjestelyä tai omistusoikeuden siirtävää rahoitusvakuusjärjestelyä.
• viii. ”'Täytäntöönpanoon oikeuttava tapahtuma” tarkoittaa tapahtumaa, joka aiheuttaa maksusitoumuksen summan maksamisvelvoitteen nopeutumisen niin, että se erääntyy heti. Täytäntöönpanoon oikeuttavan tapahtuman sattuessa talletusten vakuusjärjestelmällä on rahoitusvakuusjärjestelyn ehtojen mukaan ja direktiivin 2002/47/EY 2 artiklan 1 kohdan l alakohdan tai lain nojalla oikeus realisoida luottolaitoksen antama vähäriskinen varallisuusvakuus myymällä tai ottaa se omaisuudekseen ilman, että on tarvetta etukäteiseen toimivaltailmoitukseen tai valtuutukseen.
• ix. ”Likvidaatiomenettely” tarkoittaa likvidaatiomenettelyä luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta annetun direktiivin 2001/24/EY 2 artiklan mukaisesti.
• x. ”Tervehdyttämistoimenpide” tarkoittaa tervehdyttämistoimenpiteitä luottolaitosten tervehdyttämisestä ja likvidaatiosta annetun direktiivin 2001/24/EY 2 artiklan mukaisesti.
• xi. ”Varhaisen tilanteeseen puuttumisen toimenpiteet” tarkoittavat toimivaltaisten viranomaisten suorittamia toimenpiteitä luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun direktiivin 2014/59/EU 27–30 artiklojen mukaisesti.
• xii. ”Kriisinhallintatoimet” tarkoittavat kriisinhallintatoimia luottolaitosten ja sijoituspalveluyritysten elvytys- ja kriisinratkaisukehyksestä annetun direktiivin 2014/59/EU 2 artiklan 102 kohdan mukaisesti.