LIITE V KOHDEKOHTAISEN RISKINARVIOINNIN VAIHEET JA PERIAATTEET

1.   

Pilaantumisen kuvaaminen edellyttää kohteessa esiintyvien epäpuhtauksien (esim. raskasmetallien, orgaanisten epäpuhtauksien jne.) luonteen tunnistamista ja niiden lähteen, pitoisuuksien, kemiallisen muodon ja levinneisyyden määrittämistä maaperässä, pohjamaassa ja pohjavedessä. Epäpuhtauksien esiintyminen ja pitoisuus eri väliaineissa määritetään maaperänäytteiden ja -tutkimusten avulla paikan päällä ja sen ulkopuolella, jos epäillään epäpuhtauksien kulkeutumista. Näytteet maaperää mahdollisesti pilaavista toiminnoista peräisin olevista epäpuhtauksista otetaan asiaankuuluvissa väliaineissa ympäristötilanteen ja epäpuhtauksien fysikaalis-kemiallisten ominaisuuksien perusteella, jotka vaikuttavat niiden käyttäytymiseen kyseisessä ympäristössä. Luonnolliset ja ihmisen toiminnasta aiheutuvat taustatasot on otettava huomioon.

2.   

Altistumisen arviointi edellyttää, että määritetään reitti, jota pitkin maaperän epäpuhtaudet voivat päästä altistuksen kohteisiin. Altistumisreittejä voivat olla muun muassa hengittäminen, nieleminen, ihokosketus, kasvien kautta tapahtuva aineiden siirtyminen sekä kulkeutuminen pohjaveteen. Epäpuhtauksien pitoisuudet altistavassa väliaineessa yhdistetään altistusparametreihin (esim. altistumisen toistuvuus ja kesto, maa-aineksen nielemisen määrä) ja altistumisen kohteiden ominaisuuksiin, kuten ikään, sukupuoleen ja terveydentilaan, jotta voidaan arvioida päivittäistä altistusannosta. Lähde-reitti-kohde-ketju esitetään tiivistetysti yksinkertaistettuna graafisena kaaviona, jäljempänä ’käsitteellinen malli kohteesta’. Altistumista voidaan arvioida suoralla analyysilla altistumiskohdassa tai mallintamalla epäpuhtauden kulkeutumista altistusväliaineeseen.

3.   

Toksisuuden ja vaaran arviointi käsittää epäpuhtauksien ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamien mahdollisten haitallisten vaikutusten arvioinnin, joka perustuu altistumisen annokseen ja kestoon. Lisäksi toksisuuden ja vaaran arvioinnissa otetaan huomioon epäpuhtauksien luontainen toksisuus ja altistuksen kohteiden (ihmiset ja ekosysteemit), kuten eläinten, mikro-organismien, kasvien, lasten, raskaana olevien naisten ja ikääntyneiden, herkkyys kyseisille aineille. Toksikologisia tietoja käytetään riskin luonnehdinnassa käytettävien viiteannosten tai -pitoisuuksien estimoimiseen.

4.   

Riskin luonnehdinta edellyttää edellisistä vaiheista saatujen tietojen yhdistämistä, jotta voidaan arvioida pilaantuneen alueen ihmisten terveydelle ja ympäristölle aiheuttamien haitallisten vaikutusten suuruusluokkaa ja todennäköisyyttä, muun muassa kun syynä on epäpuhtauksien kulkeutuminen ympäristön muihin osiin. Riskin luonnehdinta auttaa arvioimaan ja priorisoimaan riskinvähentämis- ja kunnostustoimenpiteiden tarvetta ja varmistamaan, että maaperän kunto sopii yhteen nykyisen ja suunnitellun maankäytön kanssa. Se voi myös auttaa asettamaan kohteen maaperän kunnostus- tai hoitotavoitteet esimerkiksi hyväksyttävien enimmäisraja-arvojen tai kohdekohtaisten riskiperusteisten seulonta-arvojen saavuttamiseksi. Riskinarviointiin liittyy useita hypoteeseja ja epävarmuustekijöitä. Sen vuoksi on olennaisen tärkeää arvioida kyseisiä hypoteeseja ja epävarmuustekijöitä, jotta voidaan täysin ymmärtää saavutettujen tulosten merkitys ja tehdä tietoon perustuvia päätöksiä.