383 a artikla Sääntelyyn perustuva vastuun arvonoikaisun malli

sääntelyyn perustuvalla vastuun arvonoikaisun mallilla voidaan mallintaa tietyn vastapuolen vastuun arvonoikaisu ottaen tarvittaessa huomioon nettoutus- ja vakuusvajesopimukset nettoutusryhmän tasolla tämän artiklan mukaisesti;

laitos arvioi vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyden kyseisen vastapuolen luottomarginaaliriskien ja konsensusennusteen mukaisen odotetun tappio-osuuden perusteella;

edellä a alakohdassa tarkoitetun odotetun tappio-osuuden on oltava sama kuin b alakohdassa tarkoitettu konsensusennusteen mukainen odotettu tappio-osuus, paitsi jos laitos voi osoittaa, että kyseisen vastapuolen kanssa tehtyjen kauppojen muodostaman salkun etuoikeusasema poikkeaa kyseisen vastapuolen liikkeeseen laskemien etuoikeusasemaltaan parhaiden vakuudettomien joukkolainojen etuoikeusluokasta;

vastapuolen kanssa tehtyjen kauppojen muodostaman salkun simuloitu diskontattu tulevaisuuden vastapuoliriski lasketaan jokaisena tulevana ajankohtana riskimallin avulla siten, että kaikki kyseiseen salkkuun sisältyvät liiketoimet hinnoitellaan uudelleen kyseisten liiketoimien kannalta olennaisten markkinariskitekijöiden simuloitujen yhteismuutosten perusteella käyttäen asianmukaista määrää skenaarioita ja diskonttaamalla hinnat laskentapäivään käyttäen riskittömiä korkoja;

sääntelyyn perustuvalla vastuun arvonoikaisun mallilla pystytään mallintamaan merkittävä riippuvuussuhde vastapuolen kanssa tehtyjen liiketoimien muodostaman salkun simuloidun diskontatun tulevaisuuden vastapuoliriskin ja vastapuolen luottomarginaaliriskien välillä;

jos salkun muodostavat liiketoimet sisältyvät nettoutusryhmään, johon sovelletaan vakuusvajesopimusta ja joka arvostetaan päivittäin markkinahintaan, kyseisen sopimuksen osana asetetut ja saadut vakuudet katsotaan riskejä vähentäväksi tekijäksi simuloidussa diskontatussa tulevaisuuden vastapuoliriskissä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

vastapuolen liikkeeseen laskemien muiden instrumenttien luottomarginaaleja, jotka vastaavat nykyisiä markkinaolosuhteita;

hintaeroista tehtyjä arvioita, jotka ovat asianmukaisia ottaen huomioon vastapuolen luokituksen, toimialan ja alueen.

edellä 1 kohdassa tarkoitettu riskimalli on osa laitoksen sisäistä vastuun arvonoikaisunriskin hallintajärjestelmää, johon sisältyy vastuun arvonoikaisun ja vastuun arvonoikaisuriskin tunnistaminen, mittaaminen, hallinta, hyväksyminen ja sisäinen raportointi kirjanpitotarkoituksia varten;

laitoksella on käytössä menettely, jolla varmistetaan, että 1 kohdassa tarkoitettua riskimallia koskevia dokumentoituja sisäisiä toimintaperiaatteita, valvontaa, mallin suorituskyvyn arviointia ja menettelyjä noudatetaan;

laitoksella on oltava riippumaton validointiyksikkö, joka vastaa tämän artiklan 1 kohdassa tarkoitetun riskimallin ensimmäisestä ja jatkuvasta tehokkaasta validoinnista; kyseisen yksikön on oltava riippumaton yritysluotoista ja kaupankäyntiyksiköistä, 383 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitettu yksikkö mukaan lukien, ja sen on raportoitava suoraan ylimmälle johdolle; sillä on oltava riittävästi henkilöstöä, jolla on kyseiseen tarkoitukseen soveltuva pätevyys;

ylimmän johdon on aktiivisesti osallistuttava riskienhallintaprosessiin ja pidettävä vastuun arvonoikaisuriskin hallintaa liiketoiminnan olennaisena osana, jota varten on osoitettava asianmukaiset resurssit;

laitoksen on dokumentoitava 1 kohdassa tarkoitetun riskimallin ensimmäinen validointi ja sen jälkeinen jatkuva validointiprosessi niin tarkasti, että kolmas osapuoli pystyy ymmärtämään mallien toimintaperiaatteet, niiden rajoitukset ja keskeiset oletukset, sekä luomaan analyysin uudelleen; kyseisessä dokumentaatiossa on esitettävä vähimmäistiheys, jolla jatkuva validointi toteutetaan, sekä muut tapaukset, kuten äkillinen muutos markkinakäyttäytymisessä, joissa on suoritettava ylimääräinen validointi; siinä on kuvattava, kuinka validointi tehdään tietovirtojen ja salkkujen osalta, mitä analyyseja käytetään ja miten edustavat vastapuolten salkut muodostetaan;

edellä 1 kohdassa tarkoitetussa riskimallissa simuloitujen markkinariskitekijöiden skenaarioissa käytettäviä hinnoittelumalleja on testattava käyttäen tarkoituksenmukaisia riippumattomia viitearvoja, jotka vastaavat useita eri markkinatilanteita, osana mallin ensimmäistä ja jatkuvaa validointiprosessia; optioiden hinnoittelumalleissa on otettava huomioon option arvon epälineaarisuus suhteessa markkinariskitekijöihin;

laitoksen sisäisen tarkastuksen prosessiin on kuuluttava säännöllisesti tämän kohdan a alakohdassa tarkoitetun laitoksen sisäisen vastuun arvonoikaisuriskin hallintajärjestelmän riippumaton arviointi; kyseisen arvioinnin on katettava sekä 383 artiklan 1 kohdan a alakohdassa tarkoitetun yksikön että tämän kohdan c alakohdassa tarkoitetun riippumattoman validointiyksikön toiminta;

laitoksen 1 kohdassa tarkoitetun simuloidun diskontatun tulevaisuuden vastapuoliriskin laskennassa käyttämän sääntelyyn perustuvan vastuun arvonoikaisun mallin on vastattava liiketoimen ehtoja ja määrittelyä sekä vakuusvajesopimuksia oikea-aikaisesti, aukottomasti ja varovaisesti; ehtoja ja määrittelyjä koskevat tiedot on säilytettävä suojatussa tietokannassa, joka tarkastetaan virallisesti säännöllisin väliajoin; liiketoimen ehtoja ja määrittelyjä koskevien tietojen ja vakuusvajesopimusten siirtämisestä riskimalliin on myös tehtävä sisäinen tarkastus, ja sisäisen mallin ja lähdetietojärjestelmien välillä käytössä on oltava sisäisen mallin ja lähdetietojärjestelmien väliset viralliset yhteensovittamismenettelyt sen jatkuvaksi todentamiseksi, että riskimalli ilmentää liiketoimen ehtoja, määrittelyjä ja vakuusvajesopimuksia oikein tai vähintään varovaisesti;

laitoksen 1 kohdassa tarkoitetun simuloidun diskontatun tulevaisuuden vastapuoliriskin laskentamallissa käyttämien nykyhetken ja aiempien ajanjaksojen markkinatietojen hankinnan on oltava liiketoiminta-alueista riippumatonta, ja ne on syötettävä kyseiseen malliin oikea-aikaisesti ja aukottomasti sekä säilytettävä suojatussa tietokannassa, joka tarkastetaan virallisesti säännöllisin väliajoin; laitoksella on oltava pitkälle kehitetty prosessi, jolla varmistetaan tietojen kattavuus ja käsitellään epäasianmukaiset tietohavainnot; jos mallissa käytetään markkinatietoja koskevia arvioita, laitoksen on suunniteltava sisäiset menettelytavat käytettäviksi soveltuvien arvioiden yksilöimiseksi ja osoitettava jatkuvasti empiirisesti, että arviot edustavat varovaisesti arvioituna tarkastelun kohteena olevaa riskiä;

edellä 1 kohdassa tarkoitetun riskimallin on sisällettävä tarvittavat liiketoimi- ja sopimuskohtaiset tiedot, jotta riskit voidaan yhdistää nettoutusryhmän tasolla; laitoksen on todennettava, että liiketoimet kohdennetaan asianmukaisiin nettoutusryhmiin mallin sisällä.

miten laitoksen on määritettävä 2 kohdan b alakohdassa tarkoitetut hintaeroista tehtävät arviot maksukyvyttömyyden todennäköisyyksien laskemista varten;

muut tekniset osatekijät, jotka laitosten on otettava huomioon laskiessaan vastapuolen odotettua tappio-osuutta, vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyttä ja kyseisen vastapuolen kanssa tehtyjen liiketoimien ja vastuun arvonoikaisun muodostaman salkun simuloitua diskontattua tulevaisuuden vastapuoliriskiä 1 kohdan mukaisesti;

muut 2 kohdan a alakohdassa tarkoitetut instrumentit, jotka soveltuvat vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyden arviointiin, ja miten laitosten on tehtävä kyseinen arviointi.

edellytykset 383 artiklan 3 kohdassa tarkoitetun standardimenetelmän käytön laajentamisen ja muutosten olennaisuuden arvioimiseksi;

arviointimenetelmät, joiden perusteella toimivaltaisten viranomaisten on todennettava, täyttääkö laitos 383 ja 383 a artiklassa asetetut vaatimukset.