+383 a artikla 1.

383 a artikla 1.

Vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimusten laskemiseen 383 artiklan mukaisesti käytettävän sääntelyyn perustuvan vastuun arvonoikaisun mallin on oltava rakenteeltaan moitteeton, sitä on sovellettava johdonmukaisesti ja sen on täytettävä kaikki seuraavat vaatimukset:

a) 

sääntelyyn perustuvalla vastuun arvonoikaisun mallilla voidaan mallintaa tietyn vastapuolen vastuun arvonoikaisu ottaen tarvittaessa huomioon nettoutus- ja vakuusvajesopimukset nettoutusryhmän tasolla tämän artiklan mukaisesti;

b) 

laitos arvioi vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyden kyseisen vastapuolen luottomarginaaliriskien ja konsensusennusteen mukaisen odotetun tappio-osuuden perusteella;

c) 

edellä a alakohdassa tarkoitetun odotetun tappio-osuuden on oltava sama kuin b alakohdassa tarkoitettu konsensusennusteen mukainen odotettu tappio-osuus, paitsi jos laitos voi osoittaa, että kyseisen vastapuolen kanssa tehtyjen kauppojen muodostaman salkun etuoikeusasema poikkeaa kyseisen vastapuolen liikkeeseen laskemien etuoikeusasemaltaan parhaiden vakuudettomien joukkolainojen etuoikeusluokasta;

d) 

vastapuolen kanssa tehtyjen kauppojen muodostaman salkun simuloitu diskontattu tulevaisuuden vastapuoliriski lasketaan jokaisena tulevana ajankohtana riskimallin avulla siten, että kaikki kyseiseen salkkuun sisältyvät liiketoimet hinnoitellaan uudelleen kyseisten liiketoimien kannalta olennaisten markkinariskitekijöiden simuloitujen yhteismuutosten perusteella käyttäen asianmukaista määrää skenaarioita ja diskonttaamalla hinnat laskentapäivään käyttäen riskittömiä korkoja;

e) 

sääntelyyn perustuvalla vastuun arvonoikaisun mallilla pystytään mallintamaan merkittävä riippuvuussuhde vastapuolen kanssa tehtyjen liiketoimien muodostaman salkun simuloidun diskontatun tulevaisuuden vastapuoliriskin ja vastapuolen luottomarginaaliriskien välillä;

f) 

jos salkun muodostavat liiketoimet sisältyvät nettoutusryhmään, johon sovelletaan vakuusvajesopimusta ja joka arvostetaan päivittäin markkinahintaan, kyseisen sopimuksen osana asetetut ja saadut vakuudet katsotaan riskejä vähentäväksi tekijäksi simuloidussa diskontatussa tulevaisuuden vastapuoliriskissä, jos kaikki seuraavat edellytykset täyttyvät:

i) 

laitos määrittää kyseisen nettoutusryhmän kannalta merkityksellisen riskivakuusjakson 285 artiklan 2 ja 5 kohdassa säädettyjen vaatimusten mukaisesti ja ottaa kyseisen vakuusjakson huomioon simuloidun diskontatun tulevaisuuden vastapuoliriskin laskennassa;

ii) 

kaikki vakuusvajesopimuksen sovellettavissa olevat tekijät, mukaan lukien vakuuksien muutospyyntöjen esittämisväli, sopimuksen perusteella hyväksyttävien vakuuksien tyyppi, kynnykset, siirron vähimmäismäärät, itsenäiset määrät ja alkumarginaalit sekä laitoksen että vastapuolen osalta, otetaan asianmukaisesti huomioon simuloidun diskontatun tulevaisuuden vastapuoliriskin laskennassa;

iii) 

laitos on perustanut vakuuksien hallintayksikön, joka täyttää 287 artiklan vaatimukset kaikkien niiden vakuuksien osalta, jotka hyväksytään vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimusten laskentaan standardimenetelmää käyttäen.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan a alakohtaa vastuun arvonoikaisun on oltava plusmerkkinen, ja se lasketaan funktiona käyttäen vastapuolen odotettua tappio-osuutta, asianmukaista joukkoa vastapuolen maksukyvyttömyyden todennäköisyyksiä tulevina ajankohtina ja asianmukaista joukkoa kyseisen vastapuolen kanssa tehtyjen liiketoimien muodostaman salkun simuloidun diskontatun tulevaisuuden vastapuoliriskejä tulevina ajankohtina kyseiseen salkkuun kuuluvan maturiteetiltaan pisimmän liiketoimen erääntymiseen saakka.

Sovellettaessa ensimmäisen alakohdan c alakohtaa siinä tarkoitetun seikan osoittamiseksi vastapuolelta saadut vakuudet eivät saa muuttaa vastuun etuoikeusluokkaa.

Sovellettaessa tämän kohdan ensimmäisen alakohdan f alakohdan iii alakohtaa, jos laitos on jo perustanut vakuuksien hallintayksikön 283 artiklassa tarkoitetun sisäisen mallin menetelmän käyttöä varten, laitosta ei vaadita perustamaan erillistä vakuuksien hallintayksikköä, jos kyseinen laitos osoittaa toimivaltaiselle viranomaiselleen, että tällainen yksikkö täyttää 287 artiklassa säädetyt vaatimukset sellaisten vakuuksien osalta, jotka hyväksytään vastuun arvonoikaisuriskin omien varojen vaatimusten laskemiseksi standardimenetelmää käyttäen.

1. Yleiskatsaus

,

1.1 Viittaukset

1.2 Tunnistetut vaatimukset

1.3 Liittyvät standardit

2. Tunnistetut vaatimukset

Vaatimukset

3. Liittyvät standardit

Standardit