6.3.2.2 Calculation of long-run average LGD

Asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 1 kohdan a alakohdan mukaisesti laitosten tulee laskea pitkän aikavälin keskimääräinen LGD erikseen kullekin sopimustyypin riskiryhmälle tai - luokalle. Tässä yhteydessä laitosten tulisi laskea pitkän aikavälin keskimääräinen LGD myös LGD-mallin piiriin kuuluvan salkun tasolla. Laskiessaan pitkän aikavälin keskimääräistä LGD:tä laitosten tulisi käyttää kaikkia maksukyvyttömyystapauksia, jotka on havaittu historiallisen tarkasteluajanjakson aikana ja jotka kuuluvat LGD-mallin soveltamisalaan.

Rajoittamatta asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 2 kohdan soveltamista laitosten tulisi laskea pitkän aikavälin keskimääräinen LGD toteutuneiden LGD-arvojen aritmeettisena keskiarvona historiallisella tarkasteluajanjaksolla painotettuna maksukyvyttömyystapausten määrällä. Laitosten ei tulisi käyttää tähän tarkoitukseen sellaisia LGD-arvojen keskiarvoja, jotka on laskettu havaintojen alajoukosta, etenkään mistään vuosittaisista LGD-keskiarvoista, elleivät ne käytä tätä menetelmää painottaakseen vähittäisvastuisiin liittyviä tuoreempia tietoja asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 2 kohdan mukaisesti.

Mikäli laitokset eivät anna yhtä suurta painoarvoa kaikille vähittäisvastuisiin liittyville historiatiedoille asetuksen (EU) N:o 575/2013 181 artiklan 2 kohdan mukaisesti, niiden tulisi pystyä osoittamaan todennetusti, että tuoreempien tietojen suurempi painoarvo on perusteltu, koska ne ennustavat tarkemmin tappio-osuuden määrää. Erityisesti, jos tietyille ajanjaksoille annettava painoarvo on erittäin pieni tai nolla, tämän tulisi olla asianmukaisesti perusteltua tai johtaa varovaisempiin estimaatteihin.

Määriteltäessä 151 kohdan mukaisia painoarvoja laitosten tulisi ottaa huomioon arvioitavan aineiston edustavuus 4.2.4 jakson mukaisesti sekä aineiston edustamat taloudelliset ja markkinaolosuhteet.