9.1 Mielen riippumattomuuden ja riippumattomuuden periaatteen välinen vuorovaikutus

Kun laitokset arvioivat jäsenten riippumattomuutta, niiden tulisi erottaa toisistaan niin sanottu mielen riippumattomuuden käsite, jota sovelletaan kaikkiin laitoksen ylimmän hallintoelimen jäseniin, ja riippumattomuden periaate, jonka noudattamista vaaditaan joiltakin asianomaisen laitoksen ylimmän hallintoelimen jäseniltä sen valvontatehtävissä. Mielen riippumattomuuden arviointikriteerit esitetään 9.2 jaksossa ja riippumattomuuden arviointikriteeri 9.3 jaksossa.

Mielen riippumattomuudella tarkoitetaan käyttäytymistä, joka ilmenee erityisesti ylimmän hallintoelimen keskusteluissa ja päätöksenteossa, ja sitä edellytetään jokaiselta ylimmän hallintoelimen jäseneltä riippumatta siitä, katsotaanko hänen olevan 9.3. jaksossa tarkoitetulla tavalla riippumaton. Kaikkien ylimmän hallintoelimen jäsenten tulisi hoitaa aktiivisesti tehtäviään ja kyetä tekemään omia perusteltuja, puolueettomia ja riippumattomia päätöksiään ja arviointejaan tehtäviään ja velvollisuuksiaan täyttäessään.

Riippumattomuus tarkoittaa, että valvontatoimintoaan hoitavan ylimmän hallintoelimen jäsenellä ei ole asianomaiseen laitokseen tai sen johtoon minkäänlaisia aiempia tai viimeaikaisia suhteita tai yhteyksiä, jotka voisivat vaikuttaa jäsenen asialliseen ja tasapuoliseen harkintaan ja heikentää hänen kykyään tehdä päätöksiä itsenäisesti. Se, että ylimmän hallintoelimen jäsenen katsotaan olevan riippumaton, ei tarkoita, että häntä tulisi pitää automaattisesti mieleltään riippumattomana, sillä hänellä ei ehkä ole vaadittavia käyttäytymistaitoja.