EUROOPAN PARLAMENTIN JA NEUVOSTON ASETUS (EU) N:o 648/2012, annettu 4 päivänä heinäkuuta 2012, OTC-johdannaisista, keskusvastapuolista ja kauppatietorekistereistä (ETA:n kannalta merkityksellinen teksti)

kauppatietorekisteri rikkoo 78 artiklan 1 kohtaa, koska se ei ole ottanut käyttöön vahvoja päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelyjä, joihin sisältyy selkeä organisaatiorakenne, jossa vastuualueet on määritelty yksityiskohtaisesti, avoimesti ja johdonmukaisesti, sekä riittävät sisäisen valvonnan menetelmät, mukaan luettuina luotettavat hallinto- ja tilinpitomenetelmät, joilla estetään luottamuksellisten tietojen ilmaiseminen;

kauppatietorekisteri rikkoo 78 artiklan 2 kohtaa, koska se ei ole ylläpitänyt tai käyttänyt tehokkaita kirjallisia organisaatio- ja hallintojärjestelyjä havaitakseen ja käsitelläkseen sen johtoon, työntekijöihin ja heihin merkittävän sidonnaisuuden vuoksi suoraan tai välillisesti yhteydessä oleviin muihin henkilöihin liittyviä mahdollisia eturistiriitoja;

kauppatietorekisteri rikkoo 78 artiklan 3 kohtaa, koska se ei ole ottanut käyttöön sellaisia asianmukaisia toimintatapoja ja menettelyjä, joilla riittävästi varmistetaan, että kyseinen kauppatietorekisteri, myös sen johto ja työntekijät, noudattavat kaikkia tämän asetuksen säännöksiä;

kauppatietorekisteri rikkoo 78 artiklan 4 kohtaa, koska se ei ole ylläpitänyt tai käyttänyt asianmukaista organisaatiorakennetta, jolla varmistetaan sen palvelujen tarjoamisen ja toiminnan harjoittamisen jatkuvuus ja säännönmukaisuus;

kauppatietorekisteri rikkoo 78 artiklan 5 kohtaa, koska se ei pidä oheispalveluja operatiivisesti erillään keskitetystä, johdannaisia koskevien tietojen keruu- ja ylläpitotehtävästään;

kauppatietorekisteri rikkoo 78 artiklan 6 kohtaa, koska se ei ole varmistanut, että sen ylin johto ja hallituksen jäsenet ovat riittävän hyvämaineisia ja kokeneita kyseisen kauppatietorekisterin järkevän ja vakaan hoidon varmistamiseksi;

kauppatietorekisteri rikkoo 78 artiklan 7 kohtaa, koska se ei ole asettanut objektiivisia, syrjimättömiä ja julkisia vaatimuksia, jotka koskevat 9 artiklassa vahvistetun ilmoitusvelvollisuuden piiriin kuuluvien palveluntarjoajien ja yritysten pääsyä kyseiseen rekisteriin;

kauppatietorekisteri rikkoo 78 artiklan 8 kohtaa, koska se ei ole julkistanut tämän asetuksen mukaisesti tarjottaviin palveluihin liittyviä hintoja ja maksuja, se ei ole päästänyt raportoivia yhteisöjä käyttämään erikseen erityispalveluja tai koska sen veloittamat hinnat ja maksut eivät ole sidoksissa kustannuksiin;

kauppatietorekisteri rikkoo 78 artiklan 9 kohdan a alakohtaa, koska se ei ole vahvistanut asianmukaisia menettelyjä tietojen tehokkaaksi täsmäyttämiseksi kauppatietorekisterien välillä;

kauppatietorekisteri rikkoo 78 artiklan 9 kohdan b alakohtaa, koska se ei ole vahvistanut asianmukaisia menettelyjä, joilla tarkistetaan ilmoitettujen tietojen täydellisyys ja oikeellisuus;

kauppatietorekisteri rikkoo 78 artiklan 9 kohdan c alakohtaa, koska se ei ole vahvistanut käytänteitä, jotka koskevat tietojen asianmukaista siirtoa muille kauppatietorekistereille 9 artiklassa tarkoitettujen vastapuolten ja keskusvastapuolten pyynnöstä tai jos se on muuten tarpeen.

kauppatietorekisteri rikkoo 79 artiklan 1 kohtaa, koska se ei tunnista operatiivisen riskin lähteitä tai ei minimoi kyseisiä riskejä kehittämällä tarkoituksenmukaisia järjestelmiä, tarkastuksia ja menettelyjä, mukaan lukien asetuksen (EU) 2022/2554 mukaisesti hallinnoidut tieto- ja viestintätekniset järjestelmät;

kauppatietorekisteri rikkoo 79 artiklan 2 kohtaa, koska se ei ole ottanut käyttöön, pannut täytäntöön tai ylläpitänyt asetuksen (EU) 2022/2554 mukaisesti laadittuja asianmukaisia liiketoiminnan jatkuvuutta koskevia toimintaperiaatteita ja palautumissuunnitelmaa, joiden tavoitteena on varmistaa kauppatietorekisterin toimintojen säilyminen, toiminnan nopea palautuminen ja velvollisuuksien täyttäminen;

kauppatietorekisteri rikkoo 80 artiklan 2 kohtaa, koska se on käyttänyt tämän asetuksen nojalla saamiaan tietoja kaupallisiin tarkoituksiin ilman, että asianomaiset vastapuolet ovat antaneet suostumuksensa;

kauppatietorekisteri rikkoo 80 artiklan 3 kohtaa, koska se ei ole rekisteröinyt viipymättä 9 artiklan mukaisesti vastaanotettuja tietoja tai säilyttänyt niitä vähintään kymmenen vuoden ajan asianomaisten sopimusten päättymisen jälkeen, tai koska se ei ole käyttänyt nopeita ja tehokkaita rekisteröintimenettelyjä rekisteritietoja koskevien muutosten dokumentoimiseksi;

kauppatietorekisteri rikkoo 80 artiklan 4 kohtaa, koska se ei ole laskenut positioita johdannaislajin ja raportoivan yhteisön mukaan 9 artiklan mukaisesti ilmoitettujen johdannaissopimusten tietojen perusteella;

kauppatietorekisteri rikkoo 80 artiklan 5 kohtaa, koska se ei ole tarjonnut sopimuspuolille pääsyä kyseistä sopimusta koskeviin tietoihin ja mahdollisuutta oikaista niitä viipymättä;

kauppatietorekisteri rikkoo 80 artiklan 6 kohtaa, koska se ei ole toteuttanut kaikkia kohtuullisia toimia estääkseen järjestelmiinsä sisältyvien tietojen väärinkäytön.

kauppatietorekisteri rikkoo 81 artiklan 1 kohtaa, koska se ei ole julkaissut säännöllisesti ja helposti saavutettavissa olevalla tavalla sille ilmoitettujen sopimusten kokonaispositioita johdannaislajeittain;

kauppatietorekisteri rikkoo 81 artiklan 2 kohtaa, koska se ei ole tarjonnut 81 artiklan 3 kohdassa tarkoitetuille tahoille suoraa ja välitöntä pääsyä kaikkiin niihin johdannaissopimusten tietoihin, joita ne tarvitsevat täyttääkseen velvollisuutensa ja toimeksiantonsa.

kauppatietorekisteri rikkoo 61 artiklan 1 kohtaa, koska se toimittaa virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja vastauksena arvopaperimarkkinaviranomaisen 61 artiklan 2 kohdan mukaiseen tiedonsaantipyyntöön tai vastauksena arvopaperimarkkinaviranomaisen 61 artiklan 3 kohdan mukaiseen tietojen pyytämistä koskevaan päätökseen;

kauppatietorekisteri antaa virheellisiä tai harhaanjohtavia vastauksia 62 artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla esitettyihin kysymyksiin;

kauppatietorekisteri ei toimi määräajassa arvopaperimarkkinaviranomaisen 73 artiklan nojalla päättämän valvontatoimenpiteen mukaisesti;

kauppatietorekisteri rikkoo 55 artiklan 4 kohtaa, koska se ei ilmoita arvopaperimarkkinaviranomaiselle kaikista rekisteröinnin edellytyksiin tehtävistä olennaisista muutoksista ajoissa.

jos rikkominen on ollut toistuvaa, kultakin toistolta sovelletaan lisäkerrointa 1,1;

jos rikkominen on kestänyt yli kuusi kuukautta, sovelletaan kerrointa 1,5;

jos rikkominen on paljastanut kauppatietorekisterin organisaatiossa järjestelmään liittyviä heikkouksia, erityisesti sen menettelyissä, hallintojärjestelmissä tai sisäisessä valvonnassa, sovelletaan kerrointa 2,2;

jos rikkomisella on haitallinen vaikutus sen ylläpitämien tietojen laatuun, sovelletaan kerrointa 1,5;

jos rikkominen on tapahtunut tahallisesti, sovelletaan kerrointa 2;

jos rikkomisen havaitsemisen jälkeen ei ole toteutettu korjaavia toimia, sovelletaan kerrointa 1,7;

jos kauppatietorekisterin ylin johto ei ole tehnyt yhteistyötä arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa tämän tehdessä tutkimuksiaan, sovelletaan kerrointa 1,5.

jos rikkominen on kestänyt alle kymmenen työpäivää, sovelletaan kerrointa 0,9;

jos kauppatietorekisterin ylin johto voi osoittaa toteuttaneensa kaikki tarvittavat toimenpiteet rikkomisen estämiseksi, sovelletaan kerrointa 0,7;

jos kauppatietorekisteri on ilmoittanut rikkomisesta arvopaperimarkkinaviranomaiselle ripeästi, tehokkaasti ja täydellisesti, sovelletaan kerrointa 0,4;

jos kauppatietorekisteri on toteuttanut vapaaehtoisesti toimenpiteitä varmistaakseen, ettei vastaavaa rikkomista voi enää tapahtua, sovelletaan kerrointa 0,6.

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 16 artiklan 1 kohtaa, koska sillä ei ole vähintään 7,5 miljoonan euron suuruista pysyvää ja käytettävissä olevaa alkupääomaa;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 16 artiklan 2 kohtaa, koska sillä ei ole pääomaa, jakamaton voitto ja rahastot mukaan lukien, joka on oikeassa suhteessa sen toiminnasta johtuviin riskeihin ja jatkuvasti riittävä sen varmistamiseksi, että toiminta voidaan hallitusti lopettaa tai järjestää uudelleen kohtuullisen ajan kuluessa ja että keskusvastapuoli on asianmukaisesti suojattu luotto-, vastapuoli- ja markkinariskeiltä, toiminnallisilta ja oikeudellisilta riskeiltä sekä yritysriskeiltä, joita 41–44 artiklassa tarkoitetut erityiset rahoitusvarat eivät vielä kata.

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 26 artiklan 1 kohtaa, koska sillä ei ole vahvoja päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelyjä, joihin sisältyvät selkeä organisaatiorakenne, jossa vastuualueet on määritelty yksityiskohtaisesti, avoimesti ja kattavasti, sekä tehokkaat menettelyt sellaisten riskien tunnistamista, hallitsemista, valvomista ja raportointia varten, joille se on tai saattaa olla alttiina, ja riittävät sisäisen valvonnan menetelmät, mukaan lukien luotettavat hallinto- ja kirjanpitomenetelmät, tai koska siitä tulee määritysosapuoli tai asiakas tai se ottaa käyttöön epäsuoria määritysmenettelyjä määritysosapuolen kanssa määritystoimien toteuttamiseksi toisessa keskusvastapuolessa, paitsi jos tällaiset määritystoimet toteutetaan V osaston mukaisen yhteentoimivuusjärjestelyn nojalla tai osana sen sijoituspolitiikkaa 47 artiklan mukaisesti;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 26 artiklan 2 kohtaa, koska se ei ole omaksunut asianmukaisia toimintatapoja ja menettelyjä, jotka ovat riittävän tehokkaita sen varmistamiseksi, että tätä asetusta noudatetaan ja että myös sen johto ja työntekijät noudattavat sitä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 26 artiklan 3 kohtaa, koska se ei pidä yllä tai ei käytä organisaatiorakennetta, jolla varmistetaan sen palvelujen tarjoamisen ja toiminnan harjoittamisen jatkuvuus ja säännönmukaisuus, tai se ei käytä tarkoituksenmukaisia ja oikeasuhteisia järjestelmiä, resursseja tai menettelyjä, mukaan lukien asetuksen (EU) 2022/2554 mukaisesti hallinnoidut tieto- ja viestintätekniset järjestelmät;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 26 artiklan 4 kohtaa, koska se ei pidä riskienhallintaan ja muuhun toimintaansa liittyviä raportointisuhteita selvästi erillään toisistaan;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 26 artiklan 5 kohtaa, koska se ei vahvista palkka- ja palkkiopolitiikkaa, jolla edistetään järkevää ja tehokasta riskienhallintaa ja joka ei houkuttele riskienhallinnan tason alentamiseen, tai se ei toteuta tai ylläpidä tällaista politiikkaa;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 26 artiklan 7 kohtaa, koska se ei aseta maksutta julkisesti saataville päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelyjään ja kyseistä keskusvastapuolta koskevia sääntöjä sekä perusteita määritysosapuolen aseman saavuttamiselle;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 26 artiklan 8 kohtaa, koska se ei ole ollut usein järjestettävien riippumattomien tilintarkastusten kohteena tai ilmoittanut näiden tarkastusten tuloksia hallitukselle tai antanut niitä arvopaperimarkkinaviranomaisen saataville;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 27 artiklan 1 kohtaa tai 27 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa, koska se ei varmista, että sen ylin johto ja hallituksen jäsenet ovat riittävän hyvämaineisia ja kokeneita keskusvastapuolen järkevän ja vakaan hoidon varmistamiseksi;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 27 artiklan 2 kohtaa, koska se ei varmista, että kyseisen hallituksen jäsenistä vähintään yksi kolmannes mutta kuitenkin vähintään kaksi jäsentä on riippumattomia, tai koska se ei kutsu määritysosapuolten asiakkaiden edustajia hallituksen kokouksiin 38 ja 39 artiklaa koskevien asioiden käsittelyä varten tai koska se sitoo hallituksen riippumattomille ja muille toimivaan johtoon kuulumattomille jäsenille suoritettavan korvauksen keskusvastapuolen liiketoiminnan tulokseen;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 27 artiklan 3 kohtaa, koska se ei määritä selkeästi hallituksen tehtäviä ja vastuualueita tai ei anna hallituksen kokousten pöytäkirjoja arvopaperimarkkinaviranomaisen tai tilintarkastajien saataville;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 28 artiklan 1 kohtaa, koska se ei perusta riskinarviointikomiteaa, tai koska kyseinen riskinarviointikomitea ei muodostu sen määritysosapuolten edustajista, hallituksen riippumattomista jäsenistä ja sen asiakkaiden edustajista, tai koska se muodostaa riskinarviointikomitean siten, että yhdellä kyseisten edustajien ryhmistä on enemmistö riskinarviointikomiteassa, tai koska se ei anna arvopaperimarkkinaviranomaiselle asianmukaisesti tietoa riskinarviointikomitean toiminnasta ja päätöksistä, kun arvopaperimarkkinaviranomainen on pyytänyt saada asianmukaisesti tietoa;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 28 artiklan 2 kohtaa, koska se ei määritä selkeästi riskinarviointikomitean toimeksiantoa, päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelyjä, joilla varmistetaan komitean riippumattomuus, taikka toimintamenettelyjä tai jäsenten hyväksymisvaatimuksia tai valintamenettelyjä, tai koska se ei julkista päätöksenteko-, ohjaus- ja valvontajärjestelyjä tai koska se ei vahvista, että riskinarviointikomiteaa johtaa hallituksen riippumaton jäsen ja että se raportoi suoraan hallitukselle ja pitää säännöllisesti kokouksia;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 28 artiklan 3 kohtaa, koska se ei anna riskiarviointikomitean antaa hallitukselle neuvoja järjestelyistä, jotka voivat vaikuttaa keskusvastapuolen riskienhallintaan, tai koska hätätilanteissa ei ole ryhdytty kohtuullisiin toimiin riskinarviointikomitean kuulemiseksi keskusvastapuolen riskienhallintaan vaikuttavasta kehityksestä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 28 artiklan 5 kohtaa, koska se ei viipymättä ilmoita arvopaperimarkkinaviranomaiselle kaikista päätöksistä, joissa hallitus päättää olla noudattamatta riskinarviointikomitean neuvoja;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 29 artiklan 1 kohtaa, koska se ei säilytä kaikkia tietoja kyseisen keskusvastapuolen suorittamista palveluista ja harjoittamasta toiminnasta vähintään kymmenen vuoden ajan, mikä on tarpeen, jotta arvopaperimarkkinaviranomainen voi valvoa sitä, miten keskusvastapuoli noudattaa tätä asetusta;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 29 artiklan 2 kohtaa, koska se ei säilytä kaikkia tietoja käsittelemistään sopimuksista vähintään kymmenen vuoden ajan kyseisten sopimusten päättymisestä siten, että tietojen perusteella voidaan todeta transaktion alkuperäiset ehdot ennen kyseisen keskusvastapuolen tekemää määritystä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 29 artiklan 3 kohtaa, koska se ei pyynnöstä huolimatta anna arvopaperimarkkinaviranomaisen ja EKPJ:n asianomaisten jäsenten saataville kaikkia 29 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitettuja aineistoja ja tietoja tai määritettyjen sopimusten positioita koskevia tietoja riippumatta suorituspaikasta, jossa transaktiot on toteutettu;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 30 artiklan 1 kohtaa, koska se ei ole ilmoittanut tai on virheellisesti tai puutteellisesti ilmoittanut arvopaperimarkkinaviranomaiselle sen osakkeenomistajina tai jäseninä suoraan tai välillisesti olevia luonnollisia henkilöitä tai oikeushenkilöitä, joilla on merkittävä omistusosuus keskusvastapuolessa, tai näiden merkittävien omistusosuuksien suuruuksia;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 30 artiklan 4 kohtaa, koska se sallii 30 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen henkilöiden käyttävän vaikutusvaltaa, joka todennäköisesti haittaa keskusvastapuolen järkevää ja vakaata hoitoa;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 31 artiklan 1 kohtaa, koska se ei ilmoita tai ilmoittaa virheellisesti tai puutteellisesti arvopaperimarkkinaviranomaiselle mahdollisista johdon vaihdoksista tai koska se ei ole antanut sille kaikkia tarpeellisia tietoja sen arvioimiseksi, noudatetaanko 27 artiklan 1 kohtaa tai 27 artiklan 2 kohdan toista alakohtaa;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 33 artiklan 1 kohtaa, koska se ei ylläpidä tai käytä tehokkaita kirjallisia organisaatio- ja hallintojärjestelyjä havaitakseen tai hallitakseen eturistiriitoja, joita on kyseisen keskusvastapuolen, mukaan luettuina sen johto, työntekijät tai muut henkilöt, joilla on suoraa tai välillistä määräysvaltaa tai merkittävä sidonnaisuus, ja sen määritysosapuolten tai niiden keskusvastapuolen tiedossa olevien asiakkaiden välillä, tai koska se ei ylläpidä tai sovella asianmukaisia menettelyjä, joilla pyritään ratkaisemaan mahdolliset eturistiriidat;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 33 artiklan 2 kohtaa, koska se ei selkeästi ilmoita määritysosapuolelle tai määritysosapuolen asianomaiselle asiakkaalle, joka on keskusvastapuolen tiedossa, eturistiriitojen yleistä luonnetta tai lähteitä, ennen kuin se hyväksyy kyseiseltä määritysosapuolelta uusia transaktioita, jos keskusvastapuolen soveltamilla organisaatio- tai hallintojärjestelyillä, joilla eturistiriitoja pyritään hallitsemaan, ei pystytä riittävällä tavalla varmistamaan, että määritysosapuolen tai asiakkaan etuihin kohdistuvat riskit vältetään;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 33 artiklan 3 kohtaa, koska se ei kirjallisissa järjestelyissään ota huomioon kaikkia sellaisia olosuhteita, joista se on tai sen pitäisi olla tietoinen ja jotka voivat johtaa eturistiriitoihin muiden sellaisten yritysten rakenteen ja liiketoiminnan vuoksi, joiden kanssa sillä on emoyritys- tai tytäryrityssuhde;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 33 artiklan 5 kohtaa, koska se ei toteuta kaikkia kohtuullisia toimia ehkäistäkseen järjestelmiinsä sisältyvien tietojen väärinkäytön tai estääkseen kyseisten tietojen käytön muuhun liiketoimintaan tai koska luonnollinen henkilö, jolla on merkittävä sidonnaisuus keskusvastapuoleen, tai oikeushenkilö, jolla on emoyritys- tai tytäryrityssuhde keskusvastapuolen kanssa, käyttää kyseisen keskusvastapuolen säilyttämiä luottamuksellisia tietoja kaupalliseen tarkoitukseen ilman nämä luottamukselliset tiedot omistavan asiakkaan kirjallista, ennakkoon annettua suostumusta;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 36 artiklan 1 kohtaa, koska se ei toimi tasapuolisesti ja ammattimaisesti määritysosapuoltensa ja niiden asiakkaiden etujen mukaisesti;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 36 artiklan 2 kohtaa, koska sillä ei ole helposti saatavilla olevia, avoimia ja oikeudenmukaisia sääntöjä valitusten nopeaa käsittelyä varten;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 37 artiklan 1 tai 2 kohtaa, koska se käyttää jatkuvasti syrjiviä, läpinäkymättömiä tai subjektiivisia hyväksymisvaatimuksia tai koska se ei muutoin varmista, että keskusvastapuoleen pääsy on jatkuvasti oikeudenmukaista ja avointa, tai koska se ei varmista, että sen määritysosapuolilla on riittävästi rahoitusvaroja ja toimintakapasiteettia täyttääkseen kyseiseen keskusvastapuoleen osallistumisesta johtuvat velvollisuudet, tai koska se ei käytä hyväksymisvaatimuksia, joilla varmistetaan, että keskusvastapuolet tai määritysyhteisöt eivät voi olla keskusvastapuolen määritysosapuolia suoraan tai välillisesti, tai koska se ei tee vuosittain perusteellista selvitystä siitä, noudattavatko sen määritysosapuolet tätä vaatimusta;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 37 artiklan 1 a kohtaa, koska se hyväksyy finanssialan ulkopuolisia vastapuolia määritysosapuoliksi, vaikka kyseiset vastapuolet eivät ole osoittaneet, miten ne aikovat täyttää vakuusvaatimukset ja hoitaa maksukyvyttömyysrahastoon suoritettavat maksut, tai koska se ei ole tarkastellut uudelleen järjestelyjä, jotka on tehty sen seuraamiseksi, että tällaiset finanssialan ulkopuoliset vastapuolet täyttävät määritysosapuolina toimimiselle asetetun edellytyksen;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 37 artiklan 4 kohtaa, koska sillä ei ole objektiivisia ja avoimia menettelyitä sellaisten määritysosapuolten osallistumisen keskeyttämistä ja asianmukaista poistumista varten, jotka eivät enää täytä 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuja vaatimuksia;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 37 artiklan 5 kohtaa, koska se kieltää 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun vaatimukset täyttävän määritysosapuolen pääsyn perustelematta kieltoa asianmukaisesti ja kirjallisesti ja käyttämättä kiellon perustana kattavaa riskianalyysiä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 38 artiklan 1 kohtaa, koska se ei anna määritysosapuolensa asiakkaille mahdollisuutta päästä käyttämään tarjottuja erityispalveluja erikseen;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 39 artiklan 7 kohtaa, koska se ei tarjoa mainitussa kohdassa tarkoitettuja erottelun eri tasoja kohtuullisin kaupallisin ehdoin.

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 34 artiklan 1 kohtaa, koska se ei ota käyttöön, pane täytäntöön tai ylläpidä asetuksen (EU) 2022/2554 mukaisesti vahvistettuja asianmukaisia liiketoiminnan jatkuvuutta koskevia toimintaperiaatteita ja reagointi- ja palautumissuunnitelmaa, joiden tavoitteena on varmistaa sen toimintojen säilyminen, toiminnan nopea palautuminen ja velvollisuuksien täyttäminen ja joiden on mahdollistettava ainakin kaikkien transaktioiden elvyttäminen häiriön aikana, jotta keskusvastapuoli voi jatkaa luotettavasti toimintaansa ja saattaa toimituksen loppuun määräaikaan mennessä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 34 artiklan 2 kohtaa, koska se ei ota käyttöön, pane täytäntöön tai ylläpidä asianmukaista menettelyä, jotta varmistetaan asiakkaiden ja määritysosapuolten omaisuuserien ja positioiden oikea-aikainen ja asianmukainen toimitus tai siirtäminen, mikäli tunnustaminen peruutetaan 25 artiklan mukaisen päätöksen nojalla;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 35 artiklan 1 kohdan toista alakohtaa, koska se ulkoistaa kyseisen keskusvastapuolen riskienhallintaan liittyviä tärkeimpiä toimia ilman arvopaperimarkkinaviranomaisen hyväksyntää;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 39 artiklan 1 kohtaa, koska se ei pidä erillisiä kirjausluetteloita ja tilejä, joiden perusteella se voi milloin tahansa viipymättä tunnistaa ylläpitämissään tileissä yhden määritysosapuolen tiliin ylläpidetyt omaisuuserät ja positiot toisen määritysosapuolen tiliin ylläpidetyistä omaisuuseristä ja positioista sekä omista omaisuuseristään;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 39 artiklan 2 kohtaa, koska se ei tarjoudu pitämään eikä pyynnöstä huolimatta pidä erillisiä kirjausluetteloita ja tilejä, joiden avulla kukin määritysosapuoli voi tunnistaa keskusvastapuolen ylläpitämissä tileissä kyseisen määritysosapuolen omaisuuserät ja positiot sen asiakkaiden tiliin ylläpidetyistä omaisuuseristä ja positioista;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 39 artiklan 3 kohtaa, koska se ei tarjoudu pitämään eikä pyynnöstä huolimatta pidä erillisiä kirjausluetteloita ja tilejä, joiden avulla kukin määritysosapuoli voi tunnistaa selkeästi keskusvastapuolen ylläpitämissä tileissä tietyn asiakkaan tiliin ylläpidetyt omaisuuserät ja positiot muiden asiakkaiden tiliin ylläpidetyistä omaisuuseristä ja positioista, tai koska se ei pyynnöstä huolimatta tarjoa määritysosapuolilleen mahdollisuutta avata lisää tilejä omalla nimellään asiakkaidensa puolesta;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 40 artiklaa, koska se ei mittaa ja arvioi lähes reaaliaikaisesti kuhunkin määritysosapuoleen liittyviä likviditeetti- ja luottoriskejään ja tarvittaessa sellaiseen toiseen keskusvastapuoleen liittyviä likviditeetti- ja luottoriskejään, jonka kanssa se on tehnyt yhteentoimivuusjärjestelyn, tai koska sillä ei ole pääsyä olennaisiin hintatietolähteisiin, jotta se voi tehokkaasti mitata riskejään kohtuullisin kustannuksin;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 41 artiklan 1 kohtaa, koska se ei luottoriskejään rajoittaakseen määrää, vaadi eikä kerää vakuuksia määritysosapuoliltaan tai tarvittaessa sellaisilta keskusvastapuolilta, joiden kanssa se on tehnyt yhteentoimivuusjärjestelyt, tai koska se määrää, vaatii tai kerää vakuuksia, jotka eivät ole riittäviä kattamaan mahdolliset riskit, joita keskusvastapuoli arvioi esiintyvän kyseisten positioiden realisointiin saakka, tai kattamaan asianmukaisella aikavälillä tappiot, joita aiheuttaa vähintään 99 prosenttia riskimuutoksista, tai varmistamaan, että keskusvastapuoli kattaa vastuunsa vakuuksilla kaikkien määritysosapuoliensa osalta ja tarvittaessa kaikkien sellaisten keskusvastapuolten osalta, joiden kanssa se on tehnyt yhteentoimivuusjärjestelyt, ainakin päiväkohtaisesti, tai koska se ei jatkuvasti seuraa ja korjaa vakuusvaatimusten tasoa senhetkisen markkinatilanteen mukaan ottaen huomioon mahdolliset myötäsykliset vaikutukset;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 41 artiklan 2 kohtaa, koska se ei vakuusvaatimuksia asettaessaan käytä malleja ja parametreja, jotka kuvaavat määritettävien tuotteiden riskiominaisuuksia ja joissa otetaan huomioon vakuuksien keräämisen aikaväli, markkinoiden likviditeetti sekä muutosten mahdollisuus transaktion aikana;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 41 artiklan 3 kohtaa, koska se ei vaadi ja kerää vakuuksia päivän sisäisesti, ainakin silloin, kun ylitetään ennalta määritellyt kynnysarvot, tai koska sillä on hallussaan päivänsisäisiin vaihtuviin vakuuksiin liittyviä maksuja sen jälkeen, kun se on kerännyt kaikki tällaiset erääntyneet maksut, sen sijaan, että se olisi välittänyt ne mahdollisuuksien mukaan eteenpäin;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 42 artiklan 3 kohtaa, koska se ei ylläpidä maksukyvyttömyysrahastoa, joka antaa sille vähintään mahdollisuuden kestää äärimmäisissä mutta mahdollisissa markkinaolosuhteissa sen määritysosapuolen maksukyvyttömyys, johon liittyvät sen kannalta suurimmat vastuut, tai toiseksi ja kolmanneksi suurimman määritysosapuolen maksukyvyttömyys, jos niihin liittyvien vastuiden kokonaismäärä on suurempi, tai koska se kehittää ennusteita, joissa ei oteta huomioon sellaisia ajanjaksoja, jolloin volatiliteetti on ollut kaikkein suurinta niillä markkinoilla, joilla keskusvastapuoli tarjoaa palvelujaan, sekä useita mahdollisia tulevia ennusteita, joissa otetaan huomioon rahoitusvarojen äkilliset myynnit ja markkinoiden likviditeetin nopea väheneminen;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 43 artiklan 2 kohtaa, jos se ei kykene kestämään 42 artiklassa tarkoitetun maksukyvyttömyysrahaston ja 43 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen muiden rahoitusvarojen avulla niiden kahden määritysosapuolen maksukyvyttömyyttä, joihin liittyy sen kannalta suurimmat vastuut äärimmäisissä mutta mahdollisissa markkinaolosuhteissa;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 44 artiklan 1 kohtaa, koska sillä ei aina ole käytössään riittävää likviditeettiä palvelujensa ja toimiensa suorittamiseksi tai koska se ei laske päivittäin mahdollisia likviditeettitarpeitaan;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 45 artiklan 1, 2 ja 3 kohtaa, koska se ei käytä maksukyvyttömän määritysosapuolen asettamia vakuuksia, ennen kuin tappioiden kattamiseen käytetään muita rahoitusvaroja;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 45 artiklan 4 kohtaa, koska se ei käytä tähän tarkoitukseen varattuja omia varoja ennen niiden maksujen käyttämistä, joita määritysosapuolet, jotka eivät ole maksukyvyttömiä, ovat suorittaneet maksukyvyttömyysrahastoon;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 45 a artiklan 1 kohtaa, koska se toteuttaa jonkin kyseisen kohdan a, b ja c alakohdassa luetelluista toimista, vaikka arvopaperimarkkinaviranomainen on vaatinut keskusvastapuolta pidättymään tällaisista toimista arvopaperimarkkinaviranomaisen määrittämän ajanjakson ajan;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 46 artiklan 1 kohtaa, koska se hyväksyy muita kuin erittäin likvidejä vakuuksia, joihin liittyy mahdollisimman vähäinen luotto- ja markkinariski, kattamaan määritysosapuoliinsa liittyvät alkuperäiset ja voimassa olevat vastuut, jos komission 46 artiklan 3 kohdan mukaisesti hyväksymän delegoidun säädöksen mukaisesti muita vakuuksia ei voida hyväksyä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 46 artiklan 1 kohtaa, koska se hyväksyy julkisia takauksia, julkisten pankkien takauksia tai liikepankkien takauksia, vaikka tällaiset takaukset eivät ole 41 artiklassa tarkoitettuna realisointiaikana pyynnöstä ehdoitta saatavilla, tai koska se ei vahvista toimintasäännöissään hyväksyttävää vakuudellisuuden vähimmäistasoa hyväksymilleen takauksille tai koska se hyväksyy julkisia takauksia, julkisten pankkien takauksia tai liikepankkien takauksia kattamaan muita kuin alkuperäisiä ja voimassa olevia vastuita, jotka liittyvät sen määritysosapuoliin, jotka ovat finanssialan ulkopuolisia vastapuolia, tai määritysosapuolten asiakkaisiin, edellyttäen, että kyseiset asiakkaat ovat finanssialan ulkopuolisia vastapuolia, tai koska se ei, kun keskusvastapuolelle annetaan julkisia takauksia, julkisten pankkien takauksia tai liikepankkien takauksia, täytä mainitun kohdan kolmannen alakohdan a–e alakohdassa säädettyjä vaatimuksia;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 47 artiklan 1 kohtaa, koska se sijoittaa rahoitusvaransa muihin kuin käteisvaroihin tai erittäin likvideihin rahoitusvälineisiin, joihin liittyy mahdollisimman vähäinen markkina- ja luottoriski ja jotka voidaan realisoida nopeasti siten, että kielteiset hintavaikutukset ovat mahdollisimman vähäisiä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 47 artiklan 3 kohtaa, koska se ei talleta vakuuksiksi tai maksukyvyttömyysrahastoon maksuiksi asetettuja rahoitusvälineitä sellaisten arvopaperien selvitysjärjestelmien ylläpitäjien huostaan, jotka varmistavat täyden suojan kyseisille rahoitusvälineille, vaikka sellaisia olisi saatavilla, tai koska se ei käytä toimiluvan saaneiden rahoituslaitosten muita erittäin turvallisia järjestelyjä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 47 artiklan 4 kohtaa, koska se tekee käteistalletukset muuten kuin toimiluvan saaneiden rahoituslaitosten erittäin turvallisia järjestelyjä käyttäen tai keskuspankkien pysyviä talletusjärjestelmiä tai keskuspankkien tarjoamia muita vastaavia välineitä käyttäen;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 47 artiklan 5 kohtaa, koska se tallettaa varoja kolmannelle osapuolelle varmistamatta, että määritysosapuolille kuuluvat varat voidaan tunnistaa erillisinä keskusvastapuolelle kuuluvista varoista ja kyseiselle kolmannelle osapuolelle kuuluvista varoista erinimisten tilien avulla kolmannen osapuolen tilinpidossa tai muilla vastaavilla toimenpiteillä, joilla saavutetaan samantasoinen suoja, tai koska rahoitusvälineet eivät ole tarvittaessa nopeasti keskusvastapuolen saatavilla;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 47 artiklan 6 kohtaa, koska se sijoittaa pääomaansa tai 41–44 artiklassa säädettyjen vaatimusten perusteella saatuja rahamääriä omiin arvopapereihinsa tai emoyrityksensä tai tytäryrityksensä arvopapereihin;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 48 artiklan 1 kohtaa, koska sillä ei ole käytössään yksityiskohtaisia menettelyitä, joita noudatetaan, kun määritysosapuoli ei noudata 37 artiklassa säädettyjä osapuolivaatimuksia keskusvastapuolen asettamassa määräajassa eikä sen vahvistamien menettelyjen mukaisesti, tai koska se ei ole vahvistanut yksityiskohtaisesti menettelyitä, joita noudatetaan silloin, kun keskusvastapuoli ei ole todennut määritysosapuolta maksukyvyttömäksi, tai koska se ei tarkastele näitä menettelyitä vuosittain uudelleen;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 48 artiklan 2 kohtaa, koska se ei toteuta viipymättä toimia rajoittaakseen määritysosapuolen maksukyvyttömyydestä johtuvia tappioita ja likviditeettipaineita ja koska se ei varmista, että määritysosapuolen positioiden sulkeminen ei häiritse sen toimintaa tai altista määritysosapuolia, jotka eivät ole maksukyvyttömiä, tappioille, joita ne eivät voi ennakoida tai hallita;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 48 artiklan 3 kohtaa, koska se ei viipymättä ilmoita asiasta arvopaperimarkkinaviranomaiselle, ennen kuin maksukyvyttömyyttä koskeva menettely todetaan tai käynnistetään;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 48 artiklan 4 kohtaa, koska se ei varmenna, että sen soveltamat maksukyvyttömyyttä koskevat menettelyt ovat täytäntöönpanokelpoisia, eikä se toteuta kaikkia kohtuullisia toimia varmistaakseen, että sillä on oikeudelliset valtuudet realisoida maksukyvyttömän määritysosapuolen positiot ja siirtää tai realisoida maksukyvyttömän määritysosapuolen asiakkaiden positiot;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 49 artiklan 1 kohtaa, koska se ei säännöllisesti tarkastele uudelleen mallejaan ja parametrejaan, jotka on otettu käyttöön sen vakuusvaatimusten, maksukyvyttömyysrahastoon suoritettavien maksujen, vakuuksille asetettavien vaatimusten tai muiden riskienhallintamekanismien laskemiseksi, eikä se testaa kyseisiä malleja tiukoilla ja usein toistettavilla stressitesteillä arvioidakseen niiden kestävyyttä äärimmäisissä mutta mahdollisissa markkinaolosuhteissa tai tee toteumatestejä arvioidakseen käytettyjen menetelmien luotettavuutta tai koska se ei hanki itsenäistä validointia tai ilmoita arvopaperimarkkinaviranomaiselle testien tuloksista tai anna sen validoida malleja ja parametreja, ennen kuin se tekee niihin merkittäviä muutoksia, jos arvopaperimarkkinaviranomainen ei ollut sallinut kyseisen muutoksen väliaikaista hyväksymistä ennen sen validointia;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 49 artiklan 2 kohtaa, koska se ei säännöllisesti testaa maksukyvyttömyyttä koskevien menettelyjensä keskeisiä näkökohtia tai koska se ei toteuta kaikkia kohtuullisia toimenpiteitä sen varmistamiseksi, että kaikki määritysosapuolet ymmärtävät kyseiset menettelyt ja että ne ovat tehneet asianmukaiset järjestelyt voidakseen reagoida maksukyvyttömyystapaukseen;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 50 artiklan 1 kohtaa, koska se ei käytä keskuspankkirahaa transaktioidensa toimitukseen, vaikka se olisi mahdollista ja vaikka keskuspankkirahaa olisi saatavilla, tai koska se ei toteuta toimia, joilla käteistoimitusriskejä rajoitetaan voimakkaasti, jos keskuspankkirahaa ei käytetä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 50 artiklan 3 kohtaa, koska se ei eliminoi pääomariskejä noudattamalla toimittaminen maksua vastaan -periaatetta mahdollisimman pitkälle, jos kyseinen keskusvastapuoli on velvollinen toimittamaan tai vastaanottamaan rahoitusvälineitä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 50 a tai 50 b artiklaa, koska se ei suorita KCCP:n laskentaa kyseisissä artikloissa määritetyllä tavalla tai koska se ei noudata 50 a artiklan 2 kohdassa ja 50 b ja 50 d artiklassa esitettyjä KCCP:n laskentasääntöjä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 50 a artiklan 3 kohtaa, koska se suorittaa KCCP:n laskennan harvemmin kuin neljännesvuosittain tai harvemmin kuin arvopaperimarkkinaviranomainen edellyttää 50 a artiklan 3 kohdan mukaisesti;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 51 artiklan 2 kohtaa, koska sillä ei ole syrjimätöntä pääsyä sekä tietoihin, joita se tarvitsee markkinapaikalta saamiensa tehtävien suorittamiseen, vaikka keskusvastapuoli täyttää markkinapaikan laatimat toiminnalliset ja tekniset vaatimukset, että asianomaiseen selvitysjärjestelmään;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 52 artiklan 1 kohtaa, koska se tekee yhteentoimivuusjärjestelyn ilman, että se täyttää yhtään kyseisen kohdan a–d alakohdassa esitetyistä vaatimuksista;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 53 artiklan 1 kohtaa, koska se ei erota selkeästi omaisuuseriä ja positioita sellaisen toisen keskusvastapuolen lukuun ylläpidetyssä tilissä, jonka kanssa se on tehnyt yhteentoimivuusjärjestelyn;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 54 artiklan 1 kohtaa, koska se tekee V osaston mukaisen yhteentoimivuusjärjestelyn tai olennaisen muutoksen hyväksyttyyn yhteentoimivuusjärjestelyyn ilman arvopaperimarkkinaviranomaiselta saatua ennakkohyväksyntää.

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 38 artiklan 1 kohtaa, koska se ei julkista jokaisen erikseen suoritettavan palvelun hintaa ja maksuja, mukaan luettuina alennukset ja hyvitykset sekä perusteet näiden vähennysten saamiseksi;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 38 artiklan 1 kohtaa, koska se ei ilmoita arvopaperimarkkinaviranomaiselle tietoja palvelujaan koskevista menoista ja tuloista;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 38 artiklan 2 kohtaa, koska se ei ilmoita määritysosapuolilleen ja niiden asiakkaille, mitä riskejä liittyy sen tarjoamiin palveluihin;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 38 artiklan 3 kohtaa, koska se ei julkista määritysosapuolilleen tai arvopaperimarkkinaviranomaiselle hintatietoja, joiden perusteella lasketaan sen määritysosapuoliin liittyvät vastuut päivän lopussa tai koska se ei julkista määrittämiensä transaktioiden määriä kunkin välinelajin osalta kokonaisuudessaan;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 38 artiklan 4 kohtaa, koska se ei julkista viestintäprotokolliin liittyviä toiminnallisia ja teknisiä vaatimuksia, jotka kattavat sisällön ja viestimuodot, joita se käyttää viestintään kolmansien osapuolten kanssa, mukaan luettuna 7 artiklassa tarkoitetut toiminnalliset ja tekniset vaatimukset;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 38 artiklan 5 kohtaa, koska se ei julkista yhtään määritysosapuolten tekemää 37 artiklan 1 kohdassa tarkoitettujen vaatimusten tai 38 artiklan 1 kohdassa säädettyjen vaatimusten rikkomista, paitsi jos arvopaperimarkkinaviranomainen on katsonut, että tällainen julkistaminen uhkaisi rahoitusvakautta tai markkinoiden luottamusta tai vaarantaisi vakavasti finanssimarkkinoita tai aiheuttaisi suhteetonta vahinkoa osapuolille;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 38 artiklan 6 kohtaa, koska se ei anna määritysosapuolilleen käyttöön simulointivälinettä, jonka avulla ne voivat määrittää salkkutasolla sellaisen ylimääräisen alkuvakuuden määrän, jota keskusvastapuoli voi edellyttää, kun uusi transaktio määritetään, mukaan lukien sellaisten vakuusvaatimusten simulointi, joita niihin voidaan soveltaa erilaisissa skenaarioissa, tai koska se ei mahdollista kyseisen välineen käyttöä suojatussa ympäristössä;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 38 artiklan 7 kohtaa, koska se ei anna määritysosapuolilleen selkeällä ja avoimella tavalla tietoja käyttämistään alkuvakuusmalleista mainitun kohdan a, b ja c alakohdan mukaisesti;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 38 artiklan 8 kohtaa, koska se ei toimita tietoja tai toimittaa selvästi myöhässä tiedot, joita määritysosapuoli on pyytänyt ja joiden ansiosta tämä voi noudattaa mainitun kohdan ensimmäistä alakohtaa, kun tällaisia tietoja ei ole vielä toimitettu;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 39 artiklan 7 kohtaa, koska se ei julkista tarjoamansa suojan tasoja ja erottelun eri tasoihin liittyviä kustannuksia;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 49 artiklan 3 kohtaa, koska se ei julkista keskeisiä näkökohtia riskienhallintamallistaan tai oletuksia, jotka on tehty 49 artiklan 1 kohdassa tarkoitetun stressitestin suorittamiseksi;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 50 artiklan 2 kohtaa, koska se ei selkeästi ilmoita rahoitusvälineiden toimittamiseen liittyviä velvollisuuksiaan, mukaan lukien sitä, onko se velvollinen toimittamaan tai vastaanottamaan rahoitusvälineen tai korvaako se osallistujille toimittamisen yhteydessä syntyneet tappiot;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 50 c artiklan 1 kohtaa, koska se ei raportoi 50 c artiklan 1 kohdan a–e alakohdassa tarkoitettuja tietoja niille määritysosapuolilleen, jotka ovat laitoksia, tai niiden toimivaltaisille viranomaisille;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 50 c artiklan 2 kohtaa, koska se ilmoittaa tiedot niille määritysosapuolilleen, jotka ovat laitoksia, harvemmin kuin neljännesvuosittain tai harvemmin kuin arvopaperimarkkinaviranomainen edellyttää 50 c artiklan 2 kohdan mukaisesti.

keskusvastapuoli rikkoo 25 f artiklaa, koska se ei toimita tietoja vastauksena päätökseen, jolla vaaditaan tietoja 25 f artiklan 3 kohdan nojalla, tai koska se toimittaa virheellisiä tai harhaanjohtavia tietoja vastauksena arvopaperimarkkinaviranomaisen 25 f artiklan 2 kohdan mukaiseen tiedonsaantipyyntöön tai vastauksena arvopaperimarkkinaviranomaisen 25 f artiklan 3 kohdan mukaiseen tietojen pyytämistä koskevaan päätökseen;

toisen tason keskusvastapuoli tai sen edustajat antavat virheellisiä tai harhaanjohtavia vastauksia 25 g artiklan 1 kohdan c alakohdan nojalla esitettyihin kysymyksiin;

toisen tason keskusvastapuoli rikkoo 25 g artiklan 1 kohdan e alakohtaa, koska se ei suostu antamaan arvopaperimarkkinaviranomaisen pyytämiä puhelin- tai tietoliikennetietoja;

toisen tason keskusvastapuoli ei toimi määräajassa arvopaperimarkkinaviranomaisen 25 q artiklan nojalla päättämän valvontatoimenpiteen mukaisesti;

toisen tason keskusvastapuoli ei suostu arvopaperimarkkinaviranomaisen 25 h artiklan nojalla tekemän tarkastuspäätöksen edellyttämään paikalla tehtävään tarkastukseen.

jos rikkominen on ollut toistuvaa, kultakin toistolta sovelletaan lisäkerrointa 1,1 ;

jos rikkominen on kestänyt yli kuusi kuukautta, sovelletaan kerrointa 1,5 ;

jos rikkominen on paljastanut keskusvastapuolen organisaatiossa järjestelmään liittyviä heikkouksia, erityisesti sen menettelyissä, hallintojärjestelmissä tai sisäisessä valvonnassa, sovelletaan kerrointa 2,2 ;

jos rikkomisella on haitallinen vaikutus keskusvastapuolen toiminnan ja palvelujen laatuun, sovelletaan kerrointa 1,5 ;

jos rikkominen on ollut tahallista, sovelletaan kerrointa 2;

jos rikkomisen havaitsemisen jälkeen ei ole toteutettu korjaavia toimia, sovelletaan kerrointa 1,7 ;

jos keskusvastapuolen ylin johto ei ole tehnyt yhteistyötä arvopaperimarkkinaviranomaisen kanssa tämän tehdessä tutkimuksiaan, sovelletaan kerrointa 1,5 .

jos rikkominen on kestänyt alle kymmenen työpäivää, sovelletaan kerrointa 0,9 ;

jos keskusvastapuolen ylin johto voi osoittaa toteuttaneensa kaikki tarvittavat toimenpiteet rikkomisen estämiseksi, sovelletaan kerrointa 0,7 ;

jos keskusvastapuoli on ilmoittanut rikkomisesta arvopaperimarkkinaviranomaiselle ripeästi, tehokkaasti ja täydellisesti, sovelletaan kerrointa 0,4 ;

jos keskusvastapuoli on toteuttanut vapaaehtoisesti toimenpiteitä varmistaakseen, ettei vastaavaa rikkomista voi enää tapahtua, sovelletaan kerrointa 0,6 .