II osasto – Ohjeet sellaisten vähittäistallettajille tarkoitettujen tuotteiden määrittämiseksi, joiden ulosvirtaukset ovat suuremmat

1 osa – Yleisiä huomioita

2 osa – Vähittäistallettajille tarkoitettujen tuotteiden vakauteen vaikuttavat tekijät

5.1. Laitosten olisi luokiteltava suuriarvoiseksi talletukseksi sellainen talletus, joka täyttää kaikki seuraavat edellytykset:

• a) se ylittää seuraavista kahdesta määrästä pienemmän:
• i) 100 000 euroa tai
• ii) paikallisen talletusten vakuusjärjestelmän määrä
• (a) se on määrältään alle 500 000 euroa.

5.2. Laitosten olisi luokiteltava hyvin suuriarvoisiksi talletuksiksi vähintään 500 000 euron arvoiset talletukset.

5.3. Asiakkaan talletusten arvon laskemista varten laitosten olisi sisällytettävä laskelmaan kaikki asiakkaan asianomaisessa laitoksessa olevat talletustilit.

5.4. Laitosten olisi lisäksi tehtävä talletuskannan keskittymistä koskeva analyysi; laitosten on otettava käyttöön asianmukaiset kynnysarvot ja/tai rajat suuriarvoisten vähittäistalletusten määrittelemiseksi sisäisiin tarkoituksiin.

5.5. Talletuskannan keskittymisen määrittämiseen voidaan käyttää useita menetelmiä. Laitokset voivat esimerkiksi määrittää ”tietyn määrän” suuria vähittäistalletuksia tai määrittää niiden ”suurimpien vähittäistalletusten määrän”, jotka muodostavat tietyn prosenttiosuuden niiden vähittäistalletuskannasta. Laitokset voivat käyttää suuriarvoisten vähittäistalletusten määrittämiseen paikallisten markkinoiden olosuhteisiin mukautettuja talletussuojan määrän kynnysarvoja, määrää, jonka ylittävältä osalta korosta neuvotellaan tai muita tallettajan kanssa sovittuja erityisjärjestelyjä, jotka saattavat vähentää ulosvirtausten riskiä.

6.1. Talletusta olisi pidettävä tuottopohjaisena, jos laitos tarjoaa sille korkoa,

• a) joka ylittää huomattavasti muiden laitosten vähittäisasiakkaille tarjoamien vastaavien tuotteiden keskimääräisen koron, kun otetaan huomioon paikallisten talletusmarkkinoiden erityispiirteet,

Sivu 6/1010

• b) jonka tuotto johdetaan markkinaindeksin tai indeksiryhmän tuotosta,
• c) jonka tuotto johdetaan muusta markkinamuuttujasta kuin vaihtuvasta korosta.

6.2. Laitokset voivat määrittää tuottopohjaiset tuotteet vertaamalla kuhunkin talletukseen sovellettavaa korkoa muiden laitosten vastaavista tuotteista maksamaan keskimääräiseen korkoon. Muilla laitoksilla tarkoitetaan laitoksia, joiden liiketoimintamalli ja koko ovat rinnastettavissa tässä tarkoitettuihin laitoksiin; viimeksi mainitut laitokset määrittelevät kyseiset seikat ja toimivaltainen viranomainen tarkistaa ne tarvittaessa.

7.1. Seuraavia talletuksia pidetään tähän ryhmään kuuluvina:

• (a) alun perin määräaikaisina tehdyt talletukset, joiden erääntymispäivä on 30 päivän kuluessa tai
• (b) muut talletukset, joille on sopimuksen mukaisesti määrätty alle 30 päivän irtisanomisaika, lukuun ottamatta niitä talletuksia, joihin voidaan soveltaa 421 artiklan 5 kohdassa säädettyä kohtelua.

7.2. Vähittäistalletusten ulosvirtauksia arvioitaessa laitosten olisi otettava huomioon seuraavien tekijöiden vaikutus:

• a) nostorajoitukset tai irtisanomisajat;
• b) sellaisten vähittäistallettajille tarkoitettujen tuotteiden, jotka voidaan lain mukaan päättää ennen niiden alkuperäistä maturiteettipäivää, nostamisesta aiheutuvat kulut,
• c) seuraukset laitoksen maineelle siitä, ettei se salli talletusten nostamista, jos laitosten käytäntönä on ollut sallia tällaisten talletustuotteiden ennenaikainen takaisinmaksu.

8. Suuririskiset jakelukanavat, mukaan luettuina pelkästään internetissä toimivat pankit, muut etäyhteysmuodot ja välittäjän kautta tehtävät talletukset

Laitosten olisi luokiteltava suuririskisten jakelukanavien, kuten pelkästään internetissä toimivien pankkien, muiden etäyhteysmuotojen ja välittäjän (jos välittäjät keräävät varoja luonnollisilta henkilöiltä tai pk-yrityksiltä), kautta tehtävien vähittäistalletusten ulosvirtaukset suuremmiksi, kun otetaan huomioon seuraavat seikat:

• (a) todennäköiset olemassa olevat sopimusperusteiset nostorajoitukset;
• (b) seuraukset laitoksen maineelle siitä, ettei se salli talletusten nostamista, jos laitosten käytäntönä on ollut sallia näiden tuotteiden takaisinmaksujen korkeampi taso.

Laitosten olisi tehtävä ero paikallisen valuutan ja ulkomaan valuutan määräisten vähittäistalletusten välillä.

Laitosten olisi tehtävä ero kotimaan asukkaiden ja muiden maiden asukkaiden talletusten välillä. Tämä ero olisi rajattava koskemaan EU:n kansalaisten ja EU:n ulkopuolisten maiden kansalaisten talletuksia

Sivu 7/1010 niiden talletusten osalta, jotka tehdään laitoksiin, joiden päätoimipaikka sijaitsee EU:ssa. Maksuvalmiusvaatimuksia varten tehtävässä asuinpaikan määritelmässä noudatetaan yleensä sovellettavaa tilastollista tai veropoliittista määritelmää.

Laitosten olisi määriteltävä tallettajan asuinpaikka yksittäisen laitoksen tasolla.

Laitosten olisi määriteltävä sellaiset vähittäistalletustuotteet, joihin liittyy muita 30 päivän jakson aikana mahdollisesti muuttuvia tekijöitä, jotka saattavat aiheuttaa suuremman ulosvirtausriskin.

12.1. Laitosten olisi otettava vähittäistalletuskantansa määrittelyssä huomioon muut ominaispiirteet, jotka osoittavat tai saattavat osoittaa, että kyseisen vähittäistalletuksen tyypin ulosvirtaus on suurempi kuin vakavaraisuusasetuksen 421 artiklan 1 ja 2 kohdassa tarkoitetut ulosvirtaukset. Muut ominaispiirteet tai niiden puuttuminen olisi dokumentoitava.

12.2. Tällaisten ominaispiirteiden määrittelemiseksi laitosten olisi arvioitava vähittäistallettajille tarjottujen nimenomaisten tuotteiden todettu (aikaisempi) ja ennakoitu vakaus/volatiliteetti ja määriteltävä ne tuotetyypit, jotka ovat osoittautuneet tai joiden arvellaan osoittautuvan epävakaiksi.

12.3. Tätä varten laitosten olisi tehtävä stressitesti vakavan valvottavakohtaisen ja markkinakohtaisen tapahtuman stressiskenaarion yhdistelmää käyttäen. Vähittäistalletustuotteiden volatiliteettia voidaan arvioida sisäisten tilastollisten ja matemaattisten mallien avulla. Näiden menetelmien syöttötietoina on yleensä käytettävä talletusten aiempia muutoksia koskevia tietoja ja stressitesteihin perustuvia hypoteettisia oletuksia.

12.4. Pienet ja vähemmän kehittyneet laitokset voivat käyttää tilastollisiin malleihin perustuvia yksinkertaisempia menetelmiä, kuten malleja, joissa määritellään tietyn talletuksen osalta 30 päivän jakson aikana todettu enimmäisvähennys tietyllä stressijakson sisältävällä ajanjaksolla.

12.5. Asiantuntija-arvioiden käyttö on suositeltavaa sellaisten tekijöiden sisällyttämiseksi menetelmään, joita ei ole otettu huomioon mallissa, erityisesti kun on kyse innovatiivisista tuotteista, jotka ovat olleet käytössä vasta vähän aikaa.

12.6. Vähittäistalletustuotteiden luokittelu volatiliteetin tai todetun volatiliteetin mukaan olisi erinomainen analyysin apuväline. Se edistäisi yhdenmukaista soveltamista laitoksen kaikkiin vähittäistallettajille tarkoitettuihin tuotteisiin. Eri tuotteista saatujen tulosten vertailu ja poikkeavien havaintojen tunnistaminen saattavat auttaa epävakaampien talletusten määrittelyssä.

12.7. Näiden menetelmien taustalla oleviin oletuksiin olisi sisällytettävä 30 päivän ennuste, ja niitä on tarkasteltava toistuvasti uudelleen erityisesti markkinaolosuhteissa tapahtuvien olennaisten muutosten huomioon ottamiseksi. Arvioinnin laadun parantamiseksi laitoksen olisi lisäksi otettava huomioon korrelaatio, leviämisvaikutukset ja kausivaikutukset.

Sivu 8/1010

3 osa

13.1. Laitosten olisi sovellettava seuraavaa menettelyä luokitellessaan talletuksia, joiden ulosvirtaukset ovat suuremmat:

13.2. Edellä näiden ohjeiden 2 osassa kuvatut tekijät olisi jaoteltava kahteen ryhmään:

• a) Suuri riski, johon kuuluvat seuraavat riskitekijät:
• i) talletusten valuuttayksikkö;
• ii) tuotteisiin liittyvät talletukset;
• iii) tuottopohjaiset tuotteet tai etuuskohtelun piiriin kuuluvat tuotteet
• iv) suuririskiset jakelukanavat, mukaan luettuina vain internetin kautta ja välittäjän kautta tehtävät talletukset;
• v) suuriarvoiset talletukset;
• vi) muut ominaispiirteet, joihin laitoksen mielestä liittyy edellä näiden ohjeiden 12kohdassa määritelty suuri riski.
• (b) Erittäin suuri riski, johon kuuluvat seuraavat riskitekijät:
• (i) erääntyvät määräaikaistalletukset tai talletukset, joilla on irtisanomisaika;
• (ii) muiden maiden asukkaiden talletukset;
• iii) talletuksen erittäin suuri arvo.

13.3. Laitosten olisi arvioitava vähittäistalletukset edellä kuvattujen tekijöiden perusteella.

13.4. Laitosten olisi luokiteltava kukin vähittäistalletus johonkin seuraavista kolmesta porrastetusta ryhmästä, jotka on määritelty alla oleviin talletuksiin liittyvien riskitekijöiden määrän perusteella:

• a) talletukset, joihin liittyy kaksi tekijää ryhmästä 1;
• b) talletukset, joihin liittyy kolme tekijää ryhmästä 1 tai yksi tekijä ryhmästä 1 ja yksi tekijä ryhmästä 2;
• c) talletukset, joihin liittyy kaksi tekijää ryhmästä 2 tai kaksi tekijää ryhmästä 1 ja yksi tekijä ryhmästä 2, tai mikä tahansa muu riskitekijöiden yhdistelmä.

13.5. Laitosten olisi arvioitava vastaavat suuremmat ulosvirtaustasot kunkin ryhmän osalta aiempien ja oletettujen volatiliteettiarvioiden mukaisesti.

Sivu 9/1010

Part 3

13.1. Institutions should apply the following methodology in categorising deposits subject to higher outflows:

Page 14 of 29 13.2. Factors described above in Part 2 of these Guidelines should be divided into two categories:

• (a) High Risk, comprising the following risk factors:
• (i) the currency of deposits;
• (ii) product-linked deposits;
• (iii) products that are rate-driven or have preferential conditions;
• (iv) high-risk distribution channels, including Internet only access and brokered deposits;
• (v) high value deposits;
• (vi) other characteristics that the institution considers of high risk in accordance with paragraph 13 of the Guidelines above.
• (b) Very High Risk, comprising the following risk factors:
• (i) maturing fixed-term or notice period deposits;
• (ii) non-resident deposits;
• (iii) very high value of the deposit.

13.3. Institutions should assess retail deposits against the set of factors described above.

13.4. Institutions should assign retail deposits to one of the three following tiered buckets defined on the basis of the number of risk factors attributed to the underlying deposit:

• (a) deposits with two factors from category 1;
• (b) deposits with three factors from category 1, or with one factor from category 1 and one factor from category 2;
• (c) deposits with two factors from category 2, or with two factors from category 1 and one factor from category 2, or with any other mix of factors.

13.5. Institutions should estimate the corresponding higher outflow rates for each bucket according to the historical and expected volatility assessment.