4.5 Valvonnan poikkeavien arvojen testi

Laitosten tulisi laskea säännöllisesti, vähintään neljännesvuosittain, vaikutus niiden oman pääoman taloudelliseen arvoon tuottokäyrän äkillisellä samanaikaisella +/–200 peruspisteen tasomuutoksella. Laitosten tulisi raportoida toimivaltaiselle viranomaiselle säännöllisesti, vähintään vuosittain, laskennasta aiheutuva oman pääoman taloudellisen arvon muutos. Jos oman pääoman taloudellisen arvon lasku on enemmän kuin 20 % laitoksen omista varoista, laitoksen tulisi ilmoittaa asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle viipymättä.

Laitosten tulisi laskea säännöllisesti, vähintään neljännesvuosittain, korkosokkien vaikutus niiden oman pääoman taloudelliseen arvoon, soveltaen skenaarioita 1–6 liitteessä III esitetyllä tavalla. Laitosten tulisi raportoida toimivaltaiselle viranomaiselle säännöllisesti, vähintään vuosittain ICAAP-raportin kautta, laskennasta aiheutuva oman pääoman taloudellisen arvon muutos. Jos oman pääoman taloudellisen arvon lasku on enemmän kuin 15 % laitoksen Tier 1 - pääomasta jossakin kuudesta skenaariosta, laitoksen tulisi ilmoittaa asiasta toimivaltaiselle viranomaiselle.

Laskettaessa oman pääoman taloudellisen arvon muutosta kappaleiden 113 ja 114 mukaisia tarkoituksia varten laitosten tulisi erityisesti soveltaa seuraavia periaatteita:

• (a) Kaikki korkoherkistä instrumenteista aiheutuvat positiot tulisi ottaa huomioon.
• (b) Pieni kaupankäyntivarastoon liittyvä liiketoiminta tulisi sisällyttää mukaan, paitsi jos korkoriski otetaan huomioon toisessa riskimittarissa.
• (c) Kaikki CET1-instrumentit ja muut jatkuvat omat varat, joilla ei ole lunastuspäiviä, tulisi sulkea pois vakiomuotoisen oman pääoman taloudellisen arvon poikkeavien arvojen testin laskennassa.
• (d) Laitosten tulisi kuvata laskennassa automaattisia ja käyttäytymisperusteisia optioita. Laitosten tulisi mukauttaa tärkeimmät käyttäytymisperusteiset mallinnusoletukset erilaisten korkoskenaarioiden ominaisuuksiin.
• (e) Eläkevelvoitteet ja eläkejärjestelmän varat tulisi sisällyttää mukaan, paitsi jos niiden korkoriski otetaan huomioon toisessa riskimittarissa.
• (f) Korkoherkkien instrumenttien aiheuttamien kassavirtojen tulisi sisältää mahdollinen pääoman takaisinmaksu, mahdollinen pääoman uudelleenhinnoittelu ja mahdolliset korkomaksut.
• (g) Laitosten, joiden NPE-suhde⁸ on 2 % tai suurempi, tulisi sisällyttää NPE:t yleisinä korkoherkkinä instrumentteina, joiden mallinnuksen tulisi kuvata odotettuja kassavirtoja ja niiden jaksotusta. NPE:t tulisi sisällyttää nettomääräisinä.
• (h) Laitosten tulisi harkita instrumenttikohtaisia korkolattioita.
• (i) Marginaalien ja korkomaksujen muiden riskimarginaalikomponenttien käsittelyn, siltä osin kuin ne jätetään pois kassavirroista tai sisällytetään kassavirtoihin, tulisi noudattaa laitosten sisäistä korkoriskiä koskevaa rahoitustoiminnan hallinta- ja mittausmenettelyä. Laitosten tulisi ilmoittaa toimivaltaiselle viranomaiselle, sulkevatko ne marginaalit ja muut riskimarginaalikomponentit pois laskelmasta. Jos marginaalit ja muut riskimarginaalikomponentit suljetaan pois, laitosten tulisi (i) käyttää avointa menetelmää riskittömän koron tunnistamiseksi kunkin instrumentin syntymishetkellä, (ii) käyttää menetelmää, jota sovelletaan yhdenmukaisesti eri liiketoimintayksiköissä, ja (iii) varmistaa, että marginaalien ja muiden riskimarginaalikomponenttien poissulkeminen kassavirroista on yhdenmukaista sen kanssa, miten laitos hallitsee IRRBB:tä ja suojautuu siltä.
• (j) Oman pääoman taloudellisen arvon muutos tulisi laskea divestoidun taseen perusteella.
• (k) Maturiteettiriippuvaista sokin jälkeistä korkolattiaa tulisi soveltaa jokaiseen valuuttaan aloittaen –100 peruspisteestä välittömien maturiteettien kohdalla. Tämän lattian tulisi nousta 5 peruspisteellä vuosittain, jolloin se saavuttaisi 0 % 20 vuoden ja sitä suurempien maturiteettien kohdalla. Jos havaitut luvut ovat alhaisempia kuin nykyinen alhaisempi –100 peruspisteen viiteluku, laitosten tulisi soveltaa alhaisempaa havaittua lukua⁹ .
• (l) Laitosten tulisi laskea oman pääoman taloudellisen arvon muutos vähintään jokaisen sellaisen valuutan kohdalla, jossa kyseisessä valuutassa ilmoitetut varat tai velat ovat 5 % tai enemmän rahoitustoiminnan kokonaisvaroista (pois lukien aineelliset varat) tai veloista taikka vähemmän kuin 5 %, jos laskentaan sisällytetty varojen tai velkojen summa on vähemmän kuin 90 % rahoitustoiminnan kokonaisvaroista (pois lukien aineelliset varat) tai veloista (olennaiset positiot).
• (m) Laskettaessa oman pääoman taloudellisen arvon yhteenkoottua muutosta kunkin korkosokkiskenaarion kohdalla laitosten tulisi laskea yhteen kussakin valuutassa tapahtuvat oman pääoman taloudellisen arvon negatiiviset ja positiiviset muutokset. Positiiviset muutokset tulisi painottaa 50 %:n kertoimella.
• (n) Asianmukaista yleistä ”riskitöntä” tuottokäyrää valuuttaa kohden tulisi soveltaa (esim. swap-korkokäyrät). Käyrän ei tulisi sisältää instrumenttikohtaisia tai yksikkökohtaisia luottoriskimarginaaleja tai likviditeettiriskimarginaaleja.
• (o) Oletettu käyttäytymisperusteinen uudelleenhinnoittelupäivä vähittäis- ja tukkutalletukset muilta kuin rahoituslaitoksilta, joilla ei ole erityisiä uudelleenhinnoittelupäiviä (eräpäivättömät talletukset), tulisi rajata 5 vuoden keskimääräiseen enimmäiskestoon. 5 vuoden kattoa sovelletaan yksilöllisesti kullekin valuutalle. Käyttäytymisperusteisen mallinnuksen ei tulisi koskea finanssilaitosten eräpäivättömiä talletuksia.

⁸ Järjestämättömien saamisten suhde (järjestämättömät velkapaperit ja lainat sekä ennakot / bruttomääräiset velkapaperit ja lainat sekä ennakot yhteensä) laskettuna laitoksen tasolla.

⁹ EPV saattaa harkita tämän lattian tarkistamista varmistaakseen, että alempi viiteluku on riittävän järkevä huomioiden korkojen tulevat kehitysaskeleet.

Laskettaessa vakiomallisen oman pääoman taloudellisen arvon poikkeavien arvojen testin vaikutuksia laitosten tulisi käyttää laskentamenetelmiä, jotka on esitetty oman pääoman taloudellisen arvon otsakkeiden alla liitteessä I ja liitteessä II.