4. Liiketoimintamalli ja liikkeenjohto

Keskeisten riski-indikaattorien lisäksi talletusten vakuusjärjestelmät voivat määrittää ja käyttää lisäriski-indikaattoreita, jotka ovat olennaisia jäsenlaitosten riskiprofiilien erojen määrittämisessä.

Jos jäsenvaltio on lainsäädännöllä asettanut rajoituksia tietyn toimialan alasektorille kuuluville laitoksille tavalla, joka vähentää merkittävästi talletusten vakuusjärjestelmän interventiotoimien todennäköisyyttä, talletusten vakuusjärjestelmä voi pienentää kyseiseen matalan riskin alaan kuuluvien jäsenlaitosten maksuosuuksia talletussuojadirektiivin 13 artiklan 1 kohdan toisen alakohdan mukaisesti ottamalla käyttöön ylimääräisen riski-indikaattorin. Tämä edellyttää, että toimivaltainen ja nimetty viranomainen ovat talletusten vakuusjärjestelmää kuultuaan yhteistyössä sallineet maksujen pienentämisen sellaisten empiiristen tietojen perusteella, jotka osoittavat, että näillä matalan riskin aloilla talletusten vakuusjärjestelmän interventiot ovat järjestelmällisesti vähäisempiä kuin muilla aloilla.

Talletusten vakuusjärjestelmä voi vähentää laitosten suojajärjestelmään (IPS) kuuluvan jäsenlaitoksen kannatusmaksuja (talletussuojamaksuja) talletussuojadirektiivin 13 artiklan 1 kohdan kolmannen alakohdan mukaisesti sisällyttämällä laskentamenetelmään ylimääräisen riski-indikaattorin. IPS:n jäsenyysindikaattorin olisi kuvastettava IPS:n jäsenlaitokselle tarjoamaa lisävakavaraisuus- ja maksuvalmiussuojaa. Tätä varten ylimääräisen riski-indikaattorin tulisi mitata IPS:n sellaisten etukäteen kerättyjen varojen määrää, jotka ovat käytettävissä viivytyksettä sekä pääomapohjan vahvistamiseen että maksuvalmiusrahoitukseen. Tähän voi sisältyä myös lisärahoitussitoumuksia, joita voidaan vaatia käyttöön pyynnöstä ja joiden vakuutena ovat IPS:n jäsenten hallussa olevat maksuvalmiusvarannot. Jotta voidaan mitata, ovatko nämä etukäteen kerätyt varat riittäviä tarjoamaan uskottavaa ja tehokasta tukea kyseiselle jäsenlaitokselle, talletusten vakuusjärjestelmän on määritettävä ne suhteessa IPS:n jäsenlaitoksen kokoon.

Vaatimukset riski-indikaattoreille

Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi käyttää riski-indikaattoreita, jotka kattavat riittävän laajan valikoiman riskilähteitä laskentamenetelmässä. Jos ja kun talletusten vakuusjärjestelmä valitsee lisäindikaattoreita, niihin voi sisältyä muun muassa rahanpesusta, huonosta hallinnosta tai nk. yhden asiakkaan näkymän (Single Customer View) huonosta laadusta johtuvia riskejä.

Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi yhdenmukaistaa riski-indikaattorien valikoima riskinhallinnan hyvien käytäntöjen ja olemassa olevien vakavaraisuusvaatimusten kanssa.

Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi käyttää kullekin jäsenlaitokselle riski-indikaattoreiden arvoja, jotka on laskettu yksilöllisesti.

Talletusten vakuusjärjestelmän tulisi kuitenkin laskea riski-indikaattoreiden arvo konsolidoidulla tasolla, jos jäsenvaltio käyttää direktiivin 2014/49/EU 13 artiklan 1 kohdassa annettua oikeutta sallia, että keskuslaitokseen ja kaikkiin asetuksen (EU) N:o 575/2013 10 artiklan 1 kohdan mukaan tähän keskuslaitokseen pysyvästi kuuluviin luottolaitoksiin sovelletaan kokonaisuudessaan konsolidoinnin perusteella keskuslaitokselle ja siihen kuuluville laitoksille määriteltyä riskipainotusta.

Jos jäsenlaitos on saanut vapautuksen pääoman ja/tai maksuvalmiuden vaatimusten täyttämisestä yksilöllisellä tasolla asetuksen (EU) N:o 575/2013 7, 8 tai 21 artiklan nojalla, talletusten vakuusjärjestelmän tulisi laskea vastaavat pääoma-/maksuvalmiusindikaattorit konsolidoinnin perusteella tai alakonsolidointiryhmän tasolla.

Riski-indikaattoreiden laskemiseen tietylle aikajaksolle talletusten vakuusjärjestelmän tulee käyttää seuraavia arvoja:

• a. tuloslaskelman positioiden arvo raportointijakson lopussa
• b. keskiarvo taseen positioiden arvoista raportointijakson lopussa ja edellisen raportointijakson lopussa.