|
+15.2 Lykkäysaika ja lykätyn palkkion osuus |
15.2 Lykkäysaika ja lykätyn palkkion osuus259.Lykkäysaika alkaa palkkion myöntämisen jälkeen (esim. ajankohtana, jolloin välittömästi suoritettava muuttuvan palkkion osa maksetaan). Lykkäystä voidaan soveltaa molempiin muuttuvan palkkion tyyppeihin eli käteiseen ja välineisiin. 260.Kun laitos määrittää varsinaisen lykkäysajan ja lykättävän osuuden direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 1 kohdan m alakohdassa ja 3 kohdassa säädettyjen vähimmäisvaatimusten nojalla, sen tulisi ottaa huomioon
261.Laitosten tulisi päättää, mihin nimettyjen henkilöiden ryhmiin – heidän tehtävänsä ja velvollisuutensa huomioon ottaen – sovelletaan vaadittua 4–5 vuoden vähimmäisaikaa pidempiä lykkäysaikoja, jotta muuttuvat palkkiot voitaisiin sopeuttaa riskiprofiiliin pitkällä aikavälillä. Jos käytetään pidempiä, monivuotisia ansaintajaksoja ja jos pidempi ansaintajakso antaa paremman varmuuden ansaintajakson alun jälkeen toteutuneista riskeistä, laitosten tulisi ottaa tämä seikka huomioon, kun ne määrittävät lykkäys- ja odotusaikoja. Laitokset voivat tarvittaessa ottaa käyttöön lykkäysaikoja, jotka ovat lyhyempiä kuin ne lykkäysajat, jotka olisivat tarkoituksenmukaisia yhden vuoden ansaintajaksoa käytettäessä. Joka tapauksessa sovelletaan merkittävien luottolaitosten ylimmän hallintoelimen ja ylemmän johdon jäsenille säädettyjä neljän vuoden lykkäysaikaa ja viiden vuoden lykkäysaikaa koskevia vähimmäisvaatimuksia. 262.Ylimmän hallintoelimen ja ylemmän johdon jäsenten osalta merkittävien luottolaitosten, joka eivät hyödy direktiivin 2013/36/EU 94 artiklan 3 kohdassa säädetystä vapautuksesta, olisi lykättävä merkittävästi yli 50 prosentin osuus välineinä maksettavista muuttuvista palkkioista. 263.Laitosten tulisi määrittää tietyn nimettyjen henkilöiden ryhmän tai yksittäisen nimetyn henkilön palkkioista sopivansuuruinen lykättävä osuus, jonka on oltava vähintään 40 prosenttia. Jos kyseessä on erityisen suuri muuttuva palkkio, lykättävän osuuden tulisi olla näiden henkilöstön jäsenten kohdalla vähintään 60 prosenttia. 264.Laitosten tulisi määritellä, minkä suuruinen muuttuva palkkio on erityisen suuri, kun otetaan huomioon laitoksessa maksettava keskipalkkio, palkitsemisjärjestelmien vertailusta laadittu EPV:n raportti ja palkitsemisjärjestelmiä koskevien kansallisten ja muiden vertailujen tulokset (mikäli käytettävissä) sekä toimivaltaisten viranomaisten asettamat palkitsemisrajat. Ohjeita soveltaessaan toimivaltaisten viranomaisten tulisi asettaa absoluuttinen tai suhteellinen palkitsemisraja edellä esitetyt perusteet huomioon ottaen. Palkitsemisrajan suuruista tai sitä korkeampaa palkkiota tulisi aina pitää erityisen suurena. 265.Kun laitokset määrittävät osuuden, joka lykätään absoluuttisten määrien porrastuksina (esim. arvojen 0–100 välinen osa: 100 prosenttia heti, arvojen 100–200 välinen osa: 50 prosenttia heti, loput lykätään; ja arvon 200 ylittävä osa: 25 prosenttia heti, loput lykätään), laitosten tulisi kyetä osoittamaan toimivaltaiselle viranomaiselle, että kunkin nimetyn henkilön osalta painotetun keskiarvon mukaan laitos noudattaa lykkäystä koskevaa 40–60 prosentin vähimmäiskynnysarvoa, ja että lykätty osuus on sopiva ja asianmukaisesti linjassa liiketoiminnan, sen riskien ja kyseisen nimetyn henkilön toiminnan kanssa. 266.Jos kansallisen sopimus- ja työoikeuden yleiset periaatteet estävät muuttuvan palkkion huomattavan alentamisen laitoksen heikon tai tappiollisen taloudellisen tuloksen perusteella, laitoksen tulisi soveltaa lykkäysjärjestelyjä ja myöntää muuttuvia palkkioita välineinä, jotta jälkikäteen tehtäviä riskikorjauksia voidaan soveltaa mahdollisimman usein. Tässä yhteydessä voidaan käyttää jotakin seuraavista järjestelyistä:
1. Yleiskatsaus
1.1 Viittaukset1.2 Tunnistetut vaatimukset1.3 Liittyvät standardit2. Tunnistetut vaatimukset
3. Liittyvät standardit
|