6. Hinnoittelu

Hinnoitteluperiaatteissa on otettava huomioon laitosten luottoriskinottohalukkuus ja liiketoimintastrategiat sekä kannattavuus- ja riskinäkymät. Lainojen hinnoittelu olisi myös kytkettävä lainatuotteen ominaisuuksiin, ja siinä tulee ottaa huomioon kilpailu ja vallitsevat markkinaolosuhteet. Laitosten on myös tarvittaessa määritettävä lähestymistapansa sellaiseen hinnoitteluun, joka perustuu luotonottajatyyppiin ja luottoluokkaan sekä luotonottajan riskialttiuteen (kun kyseessä on yksilöllinen hinnoittelu). Laitosten on varmistettava, että hinnoitteluperiaatteet on dokumentoitu hyvin ja että laitoksissa on niitä tukevat asianmukaiset hallintorakenteet, kuten hinnoittelukomitea, joka vastaa yleisten hinnoitteluperiaatteiden ylläpitämisestä ja tarvittaessa yksittäisistä hinnoittelupäätöksistä.

Laitosten tulee harkita hinnoitteluperiaatteidensa eriyttämistä lainatyyppien ja luotonottajien mukaan. Kuluttajien sekä mikro- ja pienyritysten osalta hinnoittelun olisi oltava enemmän salkku- ja tuotepohjaista, kun taas keskisuurten ja suurten yritysten hinnoittelun olisi oltava enemmän transaktio- ja lainakohtaista.

Laitosten tulee vahvistaa erityiset menettelytavat myynninedistämislainojen hinnoittelussa, kun tässä luvussa määritettyjä riski- ja tulosperusteisia näkökohtia ei sovelleta täysimääräisesti.

Laitosten tulee ottaa lainojen hinnoittelussa huomioon kaikki asiaankuuluvat kustannukset seuraavaan uudelleenhinnoittelupäivään tai maturiteettiin saakka, ja tämän tulee myös näkyä lainojen hinnoittelussa. Huomioon on otettava muun muassa

• a. pääomakustannukset (sekä lakisääteinen että taloudellinen pääoma huomioon ottaen), jotka on määritettävä pääoman kohdentamisessa käytettävien vakiintuneiden jaottelujen, kuten maantieteen, liiketoiminta-alueen ja tuotteen, perusteella;
• b. rahoituskustannukset, joiden on vastattava lainan keskeisiä ominaisuuksia, esimerkiksi odotuksenmukaista laina-aikaa, ja sopimusehtojen lisäksi huomioon on otettava myös käyttäytymistä koskevat oletukset (esimerkiksi ennenaikaisen takaisinmaksun riski);
• c. toiminta- ja hallintokustannukset, jotka on määritettävä kustannusten kohdentamisen perusteella;
• d. erilaisille homogeenisille riskiryhmille lasketut luottoriskikustannukset, joissa otetaan huomioon aiemmat kokemukset luottoriskeistä johtuvien tappioiden kirjaamisesta ja joissa käytetään tarvittaessa odotuksenmukaisia tappiomalleja;
• e. muut kyseiseen lainaan liittyvät todelliset kustannukset, tarvittaessa myös verotukselliset näkökohdat;
• f. kilpailu ja vallitsevat markkinaolosuhteet, erityisesti lainasegmentit, etenkin tiettyjen lainatuotteiden osalta.

Hinnoittelussa ja kannattavuuden mittaamisessa (myös lainojen tai liiketoimintayksiköiden tai -alojen välisen ristiinrahoittamisen osalta) laitosten tulee arvioida ja käsitellä riskikorjattuja tulosmittareita lainan suuruusluokkaan, luonteeseen ja monimutkaisuuteen sekä luotonottajan riskiprofiiliin nähden oikeasuhteisesti. Tällaisia tulosmittareita voivat olla muun muassa taloudellinen lisäarvo, riskisopeutetun pääoman tuotto (RORAC) ja pääoman riskikorjattu tuotto (RAROC), riskipainotettujen omaisuuserien tuotto (RORWA), kokonaispääoman tuotto (ROTA) ja muut lainan ominaispiirteiden kannalta merkitykselliset mittarit. Myös laitosten pääomasuunnitteluun liittyvät strategiat ja toimintaperiaatteet voivat vaikuttaa riskikorjattuihin tulosmittareihin, tai mittarit voivat kuvastaa niitä.

Laitosten on dokumentoitava perustana olevat kustannusten kohdentamisperiaatteet ja arvioitava niitä avoimesti. Laitosten tulee jakaa kustannukset organisaation sisällä tasapuolisesti sen varmistamiseksi, että liiketoiminta-alueilla ja mahdollisuuksien mukaan yksittäisissä lainoissa otetaan huomioon odotuksenmukainen tuotto, joka vastaa oletettua riskiä.

Laitosten on otettava käyttöön sellaisia välineitä, joita voidaan hyödyntää ennen transaktion toteuttamista, ja tehtävä jälkikäteisvalvontaa, jotta transaktioon liittyvä riski, hinnoittelu ja odotuksenmukainen yleinen kannattavuus, jonka tulee olla riittävä, voitaisiin yhdistää, myös liiketoiminta-alueiden ja tuotelinjojen osalta. Kaikki oleelliset alihintaan toteutetut transaktiot on ilmoitettava ja perusteltava asianmukaisesti laitoksen määrittämien toimintaperiaatteiden ja menettelyjen mukaisesti. Valvontaprosessista olisi saatava osviittaa myös yleisen hinnoittelun asianmukaisuuden arviointiin liiketoiminnan ja riskien näkökulmasta. Laitosten on tarvittaessa ryhdyttävä toimiin, joilla varmistetaan tavoitteiden ja riskinottohalukkuuden mukaisesti toimiminen.